Elokuun kuulumisia, syksyn esiintymisiä

Oi kesä, minne menit?

Pidän kyllä kaikista vuodenajoista, mutta hieman haikeana katson kesäkuukausien perään. En päässyt tänä vuonna pitämään kunnon kesälomaa, sillä sairastelun ja muiden rataskapuloiden vuoksi työt kasautuivat, mikä on tarkoittanut, että näppistä on saanut takoa huolella läpi aurinkoiset kuin sateisetkin päivät.

Vaan eipä siinä: deadlinet on nyt koko lailla selätetty, ja pääsin allekirjoittamaan tällä viikolla kustannussopimuksen Rauniara-duologian toiselle osalle. Tytär hämärän, piika pimeän -romaanista alkanut tarina saa siis päätöksensä ensi keväänä romaanissa Poika valkean, renki raudan. Hurraa!

Paraikaa viimeistelen käsikirjoitusta, jonka ilmestyminen on sovittu syksylle 2024. Nyt onkin tulossa jotain aivan uutta meikäläiseltä nuortenkirjasaralla. Olen todella innoissani ja tuskin maltan, että pääsen julkistamaan projektin! Mutta vasta sitten keväällä...

Kesä on siis kulunut töitä tehden. Syksyllä on tiedossa ensi kevään julkaisujen editointia, kirjamessuja ja työmatkoja. Tällä tietoa esiinnyn niin Helsingin kuin Jyväskylän kirjamessuilla sekä Tampereen kirjafestareilla. Promottavana onkin monta kirjaa!

Turun kirjamessut jäävät tänä vuonna väliin, sillä samaan aikaan Unkarissa järjestetään Budapestin kansainvälinen kirjafestivaali, jonne minut on kutsuttu Naakkamestarin tiimoilta. Myös Viroon on tiedossa työmatka.

Syksymmällä ilmestyy toinen osa Hirviöhoitola-sarjaan, eli Loistava luurankoinen (Karisto) sekä kaksi novellia: Navetan kissat -selkonovelli Salaperäisiä tarinoita -antologiassa (Avain) ja romanttinen queernovelli Osa samaa salaisuutta antologiassa Sydänten salonki (Osuuskumma). 

Tuoretta luettavaa siis tiedossa piankin!

Finncon Tampereella heinäkuussa

Hups vain, yhtäkkiä ollaankin jo juhannuksen kynnyksellä! Uppsalan reissu oli antoisa, ja kotiinpaluun jälkeen on saanut huhkia töitä helteessä. Kaikenlaista pientä ja suurempaa ehtii kertyä, kun on työhuoneelta poissa...

Heinäkuussa, siis jo parin viikon päästä, rytisee taas.

Suomen paras ja suurin ilmaistapahtuma, joka keskittyy fantasia- ja scifikirjallisuuteen, on pian täällä! Finncon 2023 käynnistyy Tampereen yliopistolla 7.7. ja jatkuu koko viikonlopun.

Tapahtuman sivut ja koko ohjelma täällä.

Olen itse ohjelmassa seuraavasti:

LA 8.7.

Luentosali A1 la 8.7. 12.00–13.00

J.S. Meresmaa & Anni Kuu Nupponen (toim.): Tinarinnat – Kalevalan naisten uudet tarinat

Solina Riekkola, J.S. Meresmaa, Anni Kuu Nupponen

Miltä tutut myytit kuulostaisivat, jos äänen saisivatkin Kalevalan naiset? Miten Sammon kanssa kävi Louhen näkökulmasta? Entä miten tarinansa pukisi nykyajan Aino tai tulevaisuuden Marjatta?

Tinarinnat – Kalevalan naisten uudet tarinat -novellikokoelman uudet tulkinnat antavat äänen ja kasvot yhdelletoista Kalevalan naishahmolle ja jumalattarelle. Novelleissa ammennetaan Kalevalan mytologiasta muun muassa spefin keinoin ja ravistellaan pölyyntyneitä mielikuvia.

Luentosali D10B la 8.7. 16.00–17.00

Kummia novelleja kokoamassa

Jenny Kangasvuo, J.S. Meresmaa, Heikki Nevala, Reetta Vuokko-Syrjänen

Spekulatiivisen fiktion kentällä julkaistaan paljon novelleja, ja niitä kootaan myös kovien kansien väliin. Mutta miten sopivat novellit oikein valitaan, ja miten ne toimitetaan kiinnostavaksi kirjaksi? Entä mitä eroa on novelliantologialla ja henkilökohtaisella kokoelmalla? Kirjailijat Jenny Kangasvuo, J.S. Meresmaa, Heikki Nevala ja Reetta Vuokko-Syrjänen valottavat novellikokoelman syntyä.

SU 9.7.

Luentosali A1 su 9.7. 11.00–12.00 

Sateenkaarifantasiaa -paneeli

J.S. Meresmaa, Magdalena Hai, Sini Helminen

Kirjailijat J.S. Meresmaa, Magdalena Hai ja Sini Helminen keskustelevat sateenkaariteemoista fantasiakirjoissa sekä yleisesti että omissa tuotannoissaan. Mitä mahdollisuuksia fantasia tarjoaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kuvaukseen? Mitä erityispiirteitä ja ongelmia sateenkaarifantasiassa on?

Luentosali A1 su 9.7. 16.00–17.00

Suomi-spefiä maailmalle?

Emmi Itäranta, J. S. Meresmaa, Saara Henriksson, Magdalena Hai

Millaisia reittejä suomalaista spefikirjallisuutta maailmalle viedään, kuka sen tekee ja miltä kotimaisten tekijöiden tulevaisuus kansainvälisillä markkinoilla näyttää? Entä kuinka vaikea maailmalla on menestyä? Paneelissa pohditaan kansainvälisen kirjamyynnin kiemuroita käännetyn kirjailijan, englanniksi kirjoittavan kirjailijan ja kirjallisuusagentuurin (Kumma Literary Agency) näkökulmista. Emmi Itäranta, J. S. Meresmaa, Saara Henriksson ja Magdalena Hai (pj).

***

Tulkaa ja ottakaa kaverinnekin mukaan!

Eurocon 2023, Uppsala

Author photo: Outi Puhakka.

 

Pitkästä aikaa Eurocon!

Kokemukset vuonna 2017 pidetystä Sweconista Uppsalassa olivat niin hyvät, että palaan tähän Carl von Linnén ja Pekka Töpöhännän söpöön jokirantakaupunkiin erittäin mielelläni. Ja hei, neljä päivää ohjelmaa fantasian ja scifin ja muun spefin tiimoilta, kunniavieraana mm. Martha Wells... Kuulostaako siltä, että siellä haluaisi olla paikalla? Niinpä!

Kyseessä on työmatka, sillä esiinnyn ohjelmassa itsekin kahtena päivänä: perjantaina 9.6. vedämme kotimaisin kirjailijavoimin paneelikeskustelun surusta ja traumasta spekulatiivisen fiktion käsittelyssä (mukana lisäkseni Jenny Kangasvuo, Magdalena Hai ja Taru Kumara-Moisio) ja lauantaina 10.6. olen paneelissa, jossa keskustellaan vaihdokastarinoista Pohjoismaissa (mukana Kristina Hård, Gustav Tegby ja Linn Liljemo).

Tapahtuman nettisivut löytyvät täältä.

Lisäksi jaamme paikan päällä painotuoretta Pretty Weird -julkaisua, joka esittelee kuuden kotimaisen spefikirjailijan tuotantoa englanniksi ja tarjoaa lisäksi luettavaa niin novellien kuin näytelukujen muodossa.

Kuukausi Euroconin jälkeen koittaakin sitten Finncon Tampereella 7.-9.7.2023!

Sydänten salonki viettelee ensi syksynä

 

Osuuskumma julkaisee syksyllä 2023 queer-romanttisia novelleja sisältävän antologian Sydänten salonki! 

Minulla on suuri ilo olla mukana novellilla Osa samaa salaisuutta, joka kertoo 1920-luvulle sijoittuvan, ilmalaivassa tapahtuvan polyamorisen rakkaustarinan, jossa olennaista roolia näyttelee kaksi marsua ja yksi lasisilmä.

Tuskin maltan odottaa, että antologia näkee päivänvalon, koska hei: spefiä, romantiikkaa ja historiallisia miljöitä -- mitä muuta voi ihminen kaivata?

Kirjan esittely:

Merirosvoja ja saarentyttöjä, flirttailevia džinnejä, polttavaa kaipuuta ja juonitteluja hovissa. Yhdeksän kirjoittajan queerit rakkaustarinat kuljettavat lukijansa läpi historian Saimaan tummista vesistä keijujen kansoittamaan Lontooseen. 

Sydänten salongissa rakkaus hehkuu sateenkaaren väreissä.

Antologian ovat toimittaneet Magdalena Hai ja Edith Arkko. Kannen on tehnyt Elisabeth Saranti.

***

Antologian voi tilata ennakkoon varsin hyvään hintaan esimerkiksi Akateemisesta tästä linkistä. 

Naakkamestari ilmestyi unkariksi!

Sain tällä viikolla iloisen viestin unkarilaiselta kustantajaltani: A Csókamester eli Naakkamestari on tullut painosta. 

Ja miten komealta se näyttääkään!

Käännös on Renáta Balázsin, kansi Zsolt Beden käsialaa.

Naakkamestari on ensimmäinen romaanini, joka on käännetty toiselle kielelle, joten hetki on erityinen. Tuntuu huikealta, että Ennin seikkailu 1900-luvun alun Tampereella on aivan uusien yleisöjen saavutettavissa.

Sain myös kutsun Budapestin kansainvälisille kirjafestareille ensi syksynä kirjan tiimoilta. Siitä lisää sitten myöhemmin.

Köszönöm Főnix Könyvműhely!

Kirjan ja risun päivänä

 

Kirjan ja risun päivänä

Yleisradion kulttuurivierashaastattelussa

valkoinen, keski-ikäinen tohtorismieskirjailija

väittää, että

(te tiedätte jo, mitä on tulossa)

enää ei kirjoiteta seikkailuja pojille

koska kustannusalalla on niin paljon naisia

(näinhän täytyy olla,

sillä kun kustannusalalla oli paljon miehiä,

ei kirjoitettu seikkailuja tytöille)

ei sillä, että hän itsekään niitä kirjoittaisi

(koska kuka niitä lukisi, poikien ja miesten

lukuhalut ovat vähentyneet, ei markkinataloudessa

kannata kirjoittaa yleisöille jota ei ole)

hän väittää, että

pojille suunnatun seikkailukirjallisuuden puute

on syy lukuhalujen puutteeseen

ja sivuuttaa sanoillaan kaikki ne nykykirjailijat,

joiden kirjoissa seikkailevat pojat

niin miesnimiset kirjailijat

kuin naisnimiset kirjailijat

kuin he, joiden sukupuolta voi vain arvailla

ja kaikki ne kustantamot, jotka tekevät

(usein) kannattamattomia kustannuspäätöksiä

julkaistessaan kirjoja hyvin pienelle ostajakunnalle

ei,

kyllä syy poikien kadonneeseen lukuhaluun

on kirjojen puutteessa,

niiden kirjojen, joita on

ja niiden kirjojen, jotka ovat olleet

olemassa kohta sata vuotta ja jotka

elävät uusintapainoksina

jopa kirjakaupoissa

syy ei ole siinä, että

kirjoja ei ole kodeissa,

kirjoja ei ole koululuokissa,

kirjastoja ei ole lähellä,

aikuiset eivät välitä

eivät näytä esimerkkiä,

eivät anna resursseja

vain hankkeita ja kampanjoita

että

lukutaito ei riitä,

lukeminen ei ole cool,

ei ole aikaa harrastuksilta,

kirjoista ei tiedetä koska

kirjoja ei näy missään,

kotona on Netflix, HBO, Disney+

kädessä YouTube, TikTok

peliohjain, ilotikku

silmien edessä Discord, chat

ystävät

valkoinen, keski-ikäinen tohtorismieskirjailija

väittää myös että

työväenluokasta nousevia kirjailijoita ei enää ole

(näettekö te tämän tekstin?)

näettekö?

sillä jotenkin kummasti

tämäkin teksti ilmestyy näytölle,

näkyy teille,

vaikka olen olematon,

olen kummitus,

olen se,

jonka ohi katsotaan ja jonka päälle puhutaan

kun väitetään

ettei työväenluokkaisia kirjailijoita ole

enkä ole ainoa

en ole ainoa

meitä on

mutta meidät pitäisi ensin

nähdä

(näettekö te tämän tekstin?)

ja mitä tulee tähän kaipuuseen

ruumiillisen työn kuvaukseen

kysyn:

tunnistaako tohtorismieskirjailija

naisten ruumiillisen työn kuvausta?

tunnistaako tohtorismieskirjailija esimerkiksi

hoivan ruumiillisuutta,

hoivan olevan työtä

äitiyden olevan ruumiillisuutta

kaupan ja palvelualojen ruumiillista luonnetta

vai kelpaako vain metsuri tai muurari

(jos se on mies)

Ja sitten se,

että duunarikirjailijan osa

olisi kirjoittaa sen duunarityönsä ohessa

– kun kirjoittamisen äärelle ehtii –

(sillä vain harvalla meistä

on rahaa tai mahdollisuutta

kirjoittaa päätyökseen)

sellaista kirjallisuutta,

jossa duunarin arki ja ruumis on läsnä

tohtorismiehille tunnistettavalla tavalla,

hien ja lian ja jonkin mystifioidun

kurjalisto-junttiuden tai

taistelun ja sorron kuvauksena,

on ajatuksena perin eksotisoiva

vaan ehkä on niin,

että oman navan kaivelu

ja keskiluokkaisuuden seitinohut ahdistus,

porvarin povialueen pakotus,

on kaiken maailman valkokaulustohtorismieskirjailijoille

itsestäänselvä aihe

oikealle kaunokirjallisuudelle

maailman tärkeintä kirjallisuutta

on oltava minä itse

mutta vain jos on 

valkoinen keski-ikäinen mies

muita ei lasketa

muita ei nähdä

muita ei tunnisteta

on kirjoja ja ruusuja

ja sitten on

meitä

                kirjoja ja risuja.

Hyvää kansainvälistä aseksuaalisuuden päivää!

Tänään 6.4. vietetään kansainvälistä aseksuaalisuuden päivää.

Säeromaanissani Kerberos päähenkilö Tuukka on todennut kuuluvansa tähän moninaiseen porukkaan, johon yhä kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä, eikä Tuukkakaan niistä aivan osattomaksi jää.

Aseksuaalisuuden kattotermin alle mahtuu monenlaisia kokemuksia ja siksi onkin aivan mainiota, että suomalainen nuortenkirjallisuus on viime aikoina tuonut esille aseksuaalisuuden laajaa kirjoa.

Jo Salla Simukan Lukitut-romaanissa (2020) on demiseksuaali hahmo, mutta vuosi 2022 toi Kerberoksen lisäksi Eve Lumerton Kaapin nurkista -nuortenkirjan ja Kuura Juntusenkin Mähän tiesin ettei täällä ole mitään -romaanissa esiintyy ace-hahmo. Dess Terentjevan Freestyle (2023) puolestaan esittelee aromanttisen aseksuaalin hahmon.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta voi että meillä Suomessa ollaan edistyksellisiä moninaisuuden kuvauksen suhteen nuortenkirjallisuudessa! Vielä totta kai on tekemistä ja tilaa, koska mikään porukka tai jengi ei ole homogeeninen tai tyhjäksi ammennettavissa. 

Ensimmäiset, tärkeät askeleet ovat tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen.

Hyvää kansainvälistä aseksuaalisuuden päivää!

Hieno kritiikki KTT:stä Kulttuuritoimituksessa

Kunnes tapamme taas on saanut hienon kirjakritiikin Kulttuuritoimitus-verkkomediassa.

"Meresmaa elää kirjassaan hienosti hetkessä eikä pohjusta liikaa. Juonenkäänteet tapahtuvat suoraviivaisesti, ilman useamman sadan sivun rakenteluja." - Ilkka Valpasvuo

Koko arvio on luettavissa täältä. 

Kaksi novellia ehdolla Atoroxiin!

Päivän ollessa mikä on postaus täytyy aloittaa: tämä ei ole aprillipilaa. Viime vuonna ilmestyneistä novelleistani kaksi on päässyt Atorox-lyhytlistalle ja on siten ehdolla vuoden parhaan tieteis- tai fantasianovellin palkinnolle! Kiitos raadille ja äänensä antaneille lukijoille, tämä oli ihan mahtava uutinen!

Kyseessä ovat Akanvirta-kokoelmassa ilmestynyt Kivun oppitunnit ja Hämärän periltä -antologian Räyhähenget. Kumpikin novelleista edustaa kirjailijanääntäni hyvin selkeästi, sillä ne ovat feministisiä, queerejä ja vahvasti yhteydessä luontoon.

Koko lyhytlista on luettavissa täältä. Onnea ehdokkaille!

Atorox jaetaan Finnconissa Tampereella 7.–9.7.2023.