Taistele ja kirjoita!

Tietäähän sen, että kun saapuu vapaa viikonloppu, jonka voisi kokonaisuudessaan käyttää kirjoittamiseen, alkavat luomisen vastavoimat harata vastaan.

Yhtäkkiä onkin monta Areena-dokumenttia, jotka on pakko katsoa juurinytheti; keskenjääneitä kirjoja, joista arpoa jokin loppuun luettavaksi tällä sekunnilla; aina voi nyhertää kansikuvia, joilla ei ole kiire -- jumasnaukkeli jopa siivoaminen ehtii käydä mielessä, kun kevätaurinko katselee korkeuksistaan pölypesää, jota kai asunnoksi voidaan kutsua! Jostain syystä päähäni pälkähti alkaa selvittää japanilaisia perinnesoittimia, vaikka en tarvitse sellaista tietoa yhteenkään vireillä olevaan kirjoitusprojektiin. Siinä shamisen-kappaleita juutuubista kuunnellessani alkoi lopulta naurattaa: tätä se aina on.

Viikonloppu on hankala mitta. Jos huomenna ei tarvitsisi mennä ihan muihin hommiin, kirjoittaminen jatkuisi paljon vähemmällä vastustuksella. Ja siitä eteenpäin se alkaisi vetää ihan eri tavalla.

Taistelu luomisen vastavoimia vastaan on tuottanut kuitenkin tulosta kaikesta kärvistelystä ja välttelystä huolimatta. Steampunk-novellin alkua on nyt viitisen liuskaa nakuteltuna, ja päässä tarina ylettyy jo pidemmälle.

Ehkä jatkan tänä iltana vielä hiukan. Ensin käyn kuitenkin teroittamassa miekkani, jotta taistelu voisi jatkua. Teen sen keittiössä, sillä ruokaa täytyy valmistaa. Sen jälkeen laittaa pesukone pyörimään. Sukatkin voisi parittaa ja lattiakaivon puhdistaa.