Kirjavuoden loppu on pullollaan palkintopöhinää. Vaikka kirjallisuuspalkintoja on Suomessa tolkuttomaltakin tuntuva määrä, reilu 60 Wikipedian mukaan, minua on jo jonkin aikaa hiertänyt yhden palkinnon puute: vuoden paras viihdekirja.
Meillä kirjoitetaan muun muassa hienoja historiallisia romaaneja, chick litiä, jännäreitä, spekulatiivista fiktiota ja nuortenkirjoja, jotka eivät pärjää perinteisissä kilpailuissa liiallisen viihteellisyytensä vuoksi. (Tämä on oma arvioni, älähtäkää jos olette tyystin eri mieltä.) Se on mielestäni ymmärrettävää, sillä viihde painii omassa kategoriassaan, sen tarkoitusperät ovat osittain eroavaiset vakavampaan kirjallisuuteen. Vähän sama kuin jälkiruoka yrittäisi osallistua suolaisen pääruoan kilpailuun eikä pärjäisi, koska on liian makea.
Joku saattaa nyt ajatella, että eihän viihdekirjallisuus mitään palkintoja tarvitse -- sen laatua mittaa kirjan myynti. Jos on onnistunut viihdekirja, se kyllä palkitsee kirjailijan ja kustantajan myyntiluvuilla. Väärin. Kotimainen viihde kisaa ulkomaisen käännösviihteen kanssa (siis sama tilanne kuin fantasialla), joten esimerkiksi suomalainen chick lit -romaani räpsyttelee glitter-ripsiään Helen Fieldingin, Candace Bushnellin ja Sophie Kinsellan vieressä. Yritä siinä tulla huomatuksi.
Toiseksi, palkinnottomuus heijastaa myös arvostuksen puutetta. Uskallan nimittäin väittää, että onnistuneen viihderomaanin kirjoittaminen on ihan yhtä työlästä, haastavaa, luovaa ja taitoa vaativaa kuin vakavamman romaanin.
Mutta mikä olisi se taho, joka Vuoden parhaan viihdekirjan valitsisi? (Hei, te kaikki suuret, keskisuuret ja vähän pienemmätkin kustantamot: olisiko ihan tyhmä ajatus, että viihde, jolla kuitenkin kassakirstuun kilisee yritystoiminnalle niin välttämättömiä roposia, saisi julkisen tunnustuksen?)
Entä kuuluisiko Vuoden parhaalla viihdekirjalla olla alakategorioita, koska niitä tosiaan on niin hyvin erilaisissa lajityypeissä?
Tulipa tässä mieleeni yksi toinenkin kirjallisuuspalkintovaje, nimittäin antologiat! Tämä koskisi tosin enemmän spekulatiivisen fiktion lajia, sillä realismin puolella antologiat taitavat olla harvinaisempia.
Entä miten olisi pienkustantamon tai mikrokustantamon julkaiseman teoksen kilpailu?
***
Hyvät lukijat, olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne! Pitäisikö viihdettä palkita? Mikä olisi sopiva taho? Unohdinko tyystin jotakin olennaista?
Kannatan! Ehdottomasti!
VastaaPoistaJee!
PoistaTähän voisi päteä sama periaate kuin melkeinpä mihin tahansa muuhunkin arvokkaaksi koettuun toimintaan: Jos kukaan ei tee, ja olisi hyvä että tehtäisiin, saman tein tekee itse.
VastaaPoistaPerustetaan viihdekirjallisuuden palkinto. Mietitään pätevät alakategoriat. Raati pystyyn. Jaetaan palkinto.
Se on siinä.
Ja lopuksi: Mitä mä voin tehdä? Jos sä J. S. lähdet vetämään projektia, mä oon peesaamassa. Ketkä muut on?
Valmis "tehrä ite" kuvastaa todellista pioneerihenkeä, mutta viihdekirjapalkinnon suhteen olen sitä mieltä, että se tulisi jonkun Isomman ja Virallisemman Tahon ottaa hyppysiinsä. Sillä se koskettaa niin laajaa (ja rahallisesti arvokasta) kirjallisuuskenttää.
PoistaAntologioiden tai pienkustanteiden suhteen olen enemmän myöntyväinen taipumaan ruohonjuuritason huomiointiin.
(Plus milloin kirjailijaraukka ehtisi kirjoittaa, jos se vielä tällaiseen kulttuuritoimintaan osallistuisi?) :D
Valmis= valmius. (Liian monta näppäintä tulessa, tai jotain.)
PoistaKannatetaan! Ja jo olisi korkea aika sellainen viihdekirjapalkinto tullakin. Olen itse pohtinut sen puutetta monen vuosikymmeniä hyvää työtä tehneen viihdekirjailijan kohdalla. Murehtinut sitä, että vaikka kirjoja on ilmestynyt tusinoittain, yksikään niistä ei ole koskaan esiintynyt minkään palkintoraadin ehdokaslistalla.
VastaaPoistaNo näinpä.
PoistaMutta mikä taho tahtoisi rummuttaa viihdekirjallisuuden puolesta (muut kuin viihdekirjailijat itse)? Täytyykö perustaa Viihdekirjallisuuden ystävät -seura samaan tapaan kuin dekkarifanit ovat tehneet?
Mä olen Routakodon sinänsä mainiosta ideasta vähän sitä mieltä, että kirjailijat eivät itse ole parhaita arvioitsijoita ja palkintojen myöntäjiä. Palkinnon myöntävän tahon pitäisi edustaa lukijoita. Palkinnot todellakin nostavat lajin tunnettuutta ja ehkä arvostustakin. Toisaalta Lasiavain-palkinto on jo dekkarille, samoin Kuvastaja ja Tähtivaeltaja- ja Tähtifantasia-palkinnot spefille. Romanttinen viihde puolestaan on selvästi jäänyt ilman omaa palkintoaan.
VastaaPoistaHankaluutena tässä on se, että hyvin monessa (ellei miltei kaikissa) kirjallisuuden lajityypissä on sekä viihteellisempää että vakavampaa kirjallisuutta. Viihde jää palkinnoissa jalkoihin, koska vakavamman romaanin ansiot on ehkä helpompi nähdä ja ainakin perustella.
PoistaEli dekkareissa ja spefissä on myös tämä ongelma, nyt kun genre on monipuolistunut.
Näinkin, mutta vielä tekee mieli nostaa esille eräs piirre genrepalkinnoista: esimerkiksi Kuvastaja-palkinnon on viime vuosikymmenellä voinut voittaa niin aikuisten- kuin YA-kirjalla, samoin kerronnaltaan palkitut ovat vaihdelleet kokeilevasta perinteisempään lukuromaaniin. Eli genrepalkinnossa viihdekirjalla on yhtäläinen mahdollisuus pärjätä sisältämiensä genre-elementtien ansiosta.
PoistaKannatetaan!
VastaaPoistaJihuu!
PoistaKannatan ja olen eturivissä äänestämässän jos tällainen tulee! Luen enimmäkseen viihdekirjallisuutta ja alkaa ärsyttää pikkuhiljaa kun sitä tunnutaan koko ajan lyttäävän tyyliin: "olihan tämä hyvä, mutta kun se on niin ~viihteellinen~"
VastaaPoistaJuuri näin. Viihteellisyys ei ole virhe, se on ominaisuus -- kaupanalan sanontaa hieman modifioiden.
PoistaLoistava ehdotus! Kun tosiaan erilaisia palkintoja on jo niin paljon, pitäisi tällaisenkin kyllä joukkoon mahtua.
VastaaPoistaOnkohan jotain tiettyä tahoa, jota voisi suoraan lähestyä ja ehdottaa tällaista? Kuka tai ketkä sopisivat organisoimaan tätä? Ellei kustantamot, niin kirjakauppa, jokin yhdistys...?
Mutta niin, genren rajaamisessa / alakategorioiden päättämisessä olisi oma hommansa... Mutta ei alakategorioita välttämättä tarvitsisi olla. Tämä olisi "viihteen finlandia", kaiken kattava palkinto ja sen vuoksi myös laajasti arvostettu. Kilpailu olisi kovaa, tekstejä monesta eri genrestä ja vain yksi voittaja.
En tiedä, olisiko sekagenreisyys hyvä asia vai ei. Viihdekirjoiksi luettavia kirjoja ilmestyy kuitenkin melkoiset määrät (niitä suomalaisiakin), joten miten esimerkiksi toisiinsa vertautuisivat chick lit ja historiallinen romaani? Tai fantasia ja trilleri?
PoistaVähän riippuen siitäkin, minkälainen tuomarointi olisi käytössä, sekagenreisyys saattaisi olla haitta, vaikka mielelläni sitä kaataisi raja-aitoja. (Kirjallisuuspalkintokilpailuissa kuitenkin tuntuu olevan rajojen veto tärkeää.)
Sitten pitäisi vain kehittää kriteerit, joilla teosta arvioitaisiin genrestä riippumatta. Vaikea tehtävä, mutta kuitenkin. Esim. omaperäisyys, tms.
PoistaNiin, toki tuossa olisi isot ongelmat arvioida kaikkia yhteisesti. Tämä nyt tuli vain mieleen, kun mietin sitä, että esim. fantasialla on jo Kuvastaja ja dekkarillekin ilmeisesti on oma palkinto. Tarvitaanko näiden rinnalle vielä erillistä viihde-fantasiapalkintoa ja viihde-dekkaripalkintoa? (Toisaalta kivaahan se aina olisi, jos palkintoja tulisi enemmän..! Ja tokihan tämä viihdepalkinto painottaisi eri asioita kuin nuo jo olemassa olevat palkinnot.) Yksi yhteinen, iso palkinto voisi kuitenkin saada enemmän huomiota... Onhan tuolla Finlandiassakin historiallista romaania ja sitten muuta sekaisin. Mutta hankalia juttuja!
PoistaSuomen dekkariseuran jakamalla Vuoden johtolanka -palkinnolla on kyllä palkittu monia sellaisia teoksia, jotka kai mielletään viihteeksi. Hyvä esimerkki on Reijo Mäen ”Sheriffi”: Mäki ei ole tainnut hirveästi saada ”korkeakirjallisten” kriitikkojen suitsutusta mutta hänen teoksensa koetaan suosion perusteella epäilemättä viihdyttäviksi.
VastaaPoistaLoppujen lopuksi teoksen hyvyys on kiinni lukijasta. Siksipä palkintoja saavatkin sellaiset kirjat, joita palkintotuomarit pitävät oman makunsa mukaan hyvinä. Olin aikoinaan yhden vuoden mittaiseksi jääneen Helsingin kaupunginkirjaston 12 osumaa -palkinnon raadissa, ja täytyy tunnustaa, että valitut 12 teosta olivat kompromissi raadin korkeakirjallisempien ja viihteellisempien makujen välillä. Palkinnon erityinen tarkoitus oli nostaa esiin varjoon jääneitä mutta raadin mielestä hyviä teoksia. Sääli vain, että palkinto tosiaan jäi vain kertaluonteiseksi.
Jos siis halutaan viihdekirjallisuudelle (joka on itsessäänkin hankala määritelmä) palkinto, kannattaa pitää huolta, että sen tuomarit edustavat maultaan sellaista suuntausta, jollaista palkinnolla haetaan.
Minä kannatan sitä, että kirjallisuuspalkintoja tulee lisää. Niitä ei voi olla liikaa, jo niiden mainosvoima on korvaamaton nykyaikana kun teoksia tulee markkinoille yhä enemmän ja enemmän.
VastaaPoistaLisäksi useampi taho voisi palkita kotimaisia esikoiskirjailijoita. Vaikkapa genrejen mukaan. Nyt en tiedä kuin Helsingin Sanomien palkinnosta, ja siellähän liputetaan samaa realismia kuin Finlandia-raadissa.
Voihan noita tahoja toki olla jo nyt enemmänkin, tietoni ovat rajalliset.
Mutta vaikka viihdekirjoja alettaisiinkin palkitsemaan omassa palkintosarjassaan, esim "Viihde-Finlandiana", se ei muuta sitä epäkohtaa, joka on mielestäni olennaisin koko järjestelmässä. Eli sitä, että itse Finlandia-palkinto rajaa "liiallisen viihtellisyyden" pois ehdokasasettelussaan.
Ymmärtääkseni kaunokirjallisuus käsittää kaiken proosan, genrestään riippumatta.
Käsittääkseni Finlandia-palkinto jaetaan vuoden parhaalle kaunokirjalliselle romaanille. Romaani on romaani genrestään riippumatta.
Eli vuoden paras romaani tulisi valita mistä tahansa genrestä.
Ja se parhaus näkyisi tarinassa, kielessä... koko sisällössä.
Haluan henkilökohtaisesti liputtaa genrejen samanarvoisuuden puolesta silloin kun puhutaan koko kaunokirjallisuudesta. Joittenkin kulttuuritahojen tekemä rajaus "vakavasti otettavan korkeakirjallisuuden" ja "viihteellisen tarinoinnin" välillä, on keinotekoinen, kuvitteellinen raja.
Jos sanottaisiin leikillisesti, että Suomessa aloitettaisiin "Viihde-Finlandian" palkitseminen, se voisi valitettavasti aiheuttaa sen, että tästä kuvitteellisesta rajasta tulee virallinen. Se auttaisi juuri näitä vanhoillisia kirjallisuuspiirejä, jotka eivät hyväksy viihteellisyyttä osaksi kaunokirjallisuutta. Ja se vahingoittaisi genrejen tasa-arvoa juuri siksi, että me spefin kirjoittajat olisimme silloin itse suostuneet näkemään tämän rajan.
Siispä en voi täysin kannattaa Suomen Paras Viihdekirja -palkinnon perustamista Finlandia-palkinnon rinnalle.
Sen sijaan minua kiinnostaa, voitaisiinko Suomeen kehitellä jonkinlainen genrejen oma "Top 5" tai "Top 3" -listaus. Sellainen, jolla on näkyvyyttä myymälöissä ja nettisivustoilla. Sitä voisivat ylläpitää kotimaiset kirjallisuusyhdistykset yhteistyössä keskenään ja kirjakauppaketjujen kanssa. Lista kattaisi jonkin ajanjakson uutuudet ( 2 edeltävää kuukautta? Tai puoli vuotta?) ja perustuisi lukija-arviointeihin.
Yhdistysten voimin näille listoille voisivat päästä pienkustantamoidenkin teokset, jotka muutoin jäävät vaille suurempaa huomiota. Ja pienkustantamot halunnevat mainostaa uusia spefikirjojaan yhdistyksille arviointia varten.
(Haluaisivatkohan Blogistit osallistua tällaiseen arviointilistaan yhdistysten avuksi?)
Tällainen lista voisi olla ainakin ensiapu mainostusongelmiin. Ja hyvä mahdollisuus kirjailijalle tulla huomioiduksi, jos onnistuu yltämään sijoille asti. (Varsinkin jos kirjailija on kustantanut omakustanteena tai e-kirjana)
Jos tämä toimisi, yhdistykset saisivat lisää mahdollisuuksia vaikuttaa kotimaisen kirjallisuuden näkyvyyteen, ja avustaa genrejä joita he rakastavat.
Ja ehkäpä yhdistystoiminnan näkyvyyden parantuessa myös Atoroxin ja Kuvastajan kaltaiset palkinnot tulisivat laajemmin esille, ja rikkoisivat jo sinällään Finlandia-palkinnon ylivaltaa.