"Vielä sinä kirjoitat minusta!" posliinikameleontti sanoi ja asettui paremmin esille hyllyssä. (c) J.S. Meresmaa |
Yllä on harvinainen kuvatodiste siitä, mistä mifonki lähti kehittymään päässäni. Erään kerran Gdanskissa reissatessani ihastuin kameleonttia muistuttavaan posliiniesineeseen. Harvemmin ostan näin isoja matkamuistoja, mutta tässä oli sitä jotakin. Ilme, värit, muoto... Oli kerta kaikkiaan pakko. Kotona se sitten kökötti uskollisena katseen alla, kun kirjoitin käsikirjoitusta.
Enpä olisi silloin aavistanut, mihin kaikkialle velmuileva kameleontti minut vielä johdattaisikaan.
Olisi kiva kuulla, mikä teidän fiktiivisiä maailmoitanne on inspiroinut!
P.S. Mifongin aika on luettu Anna minun lukea enemmän -blogissa.
Ostin viime kesänä seinälleni oheisen kissamaalauksen Myrntain taidepisteeltä Finnconista. Siitä asti kissa on vainonut alitajuntaani kuin Miyazakin mykkä metsänjumala. Olen nähnyt siitä unia, tunnen tarinan juurtuvan mielessäni. Olen yrittänyt taistella tätä vastaan, koska tuntuu hiukan ikävältä inspiroitua näin voimakkaasti toisen taiteesta. Jotenkin vaan epäilen, että tuo kissa on ennemmin tai myöhemmin paperilla. O.O'
VastaaPoistaJa haa! Viimeinkin kameleontti on paljastettu. :D
PoistaHyvin miyazakimainen katti!
PoistaToisten taiteesta saa ehdottomasti inspiroitua: eikö juuri se ole taiteen tarkoitus? :)
(Olisikin täytynyt askarrella kameleontin päälle lakana, jonka olisi voinut suurieleisesti vetäistä sivuun. "Tadaa! Zö pekining of tö greit mifonki!")