Vehreys, joka on kaikkialla

Viime viikonloppu oli tätä:

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

Ensi viikonloppu onkin sitten tätä:

Ylitöiksi on mennyt työmaalla miltei joka päivä, mutta lievästä uupumuksesta huolimatta olen ollut suorastaan onnellinen. Ei mitään suurta yksittäistä syytä. Atoroxin loppumittelöissä ei nähdä minun novelliani tänä vuonna, suuret kirjoitusprojektit eivät ole edenneet, eikä kirjailija-rintamalla muutenkaan ole tapahtunut mitään uutta tai mullistavaa. (Paitsi tietenkin se, että Ritarin ansio on julkaisujonossa Elisa Kirjassa ja  Mifongin mahti kuvamateriaaleineen on kustantajalla taittoon menoa odottaen, mutta nuo nyt ovat sellaisia pitkän linjan duuneja, joista on mielessään päästänyt irti jo aikaa sitten.)

Olen miettinyt, voiko hyvään tuuleeni vaikuttaa aamuviiden heräämiset -- minusta on ihana kävellä kaupungissa, kun kadut ovat vielä ihmisistä paljaita ja hengitysilma pakokaasuista vapaa; metsiköissä laulavat linnut jotka vain tuntia myöhemmin ovat jo vaienneet; kokonainen päivä edessä on mahdollisuuksia täynnä -- vai onko osasyynä kaikkialla valloillaan oleva vihreys?

Kuistin herkkukori.  Vihreää, vihreää! (c) J.S. Meresmaa

Tänään on 13. päivä perjantai ja täysikuu. Tänään minulle kuiskasi nimensä erään tulevan romaanin päähenkilö. Nyt meidät on esitelty toisillemme. Tästä alkaa vuosien mittainen ystävyys. Tästä alkaa matka.