Tytöttelystä

"Koffgate" pukkasi esiin asenteita, jotka valitettavasti yhä muhivat yhteiskunnassamme niin miesten kuin naisten puheissa. Jos aihe ei ole tuttu, voit aloittaa siihen tutustumisen vaikkapa täältä. Jos et halua tai jaksa lukea tekstiä, myös Ylen Kioskin jakso käsitteli asiaa.

Aiheesta kirvonnut keskustelu alkoi korpeamaan sen verran, että päätin kerätä yhteen muutamia ajatuksiani yleisimmistä kommenteista, joita sosiaalisessa mediassa esiintyi. Nämä ovat oikeastaan ihan peruskommentteja, joita useimmat naisten epätasa-arvoiseen kohteluun liittyvät kirjoitukset keräävät.

"Huonosti käyttäytyviä tyyppejä löytyy aina, etenkin netistä. Ei se mitään naisvihaa ole."

Kyllä se silloin on naisvihaa, jos käytöksen kohteeksi valikoituu juurikin nainen. Kun samaa asiaa kritisoi mies, häntä vastaan ei hyökätty. Hän ei saanut yhden yhtä viestiä, jossa häntä olisi haukuttu tuhkamunaksi tai mieshuoraksi tai mitkä nyt edes olisivat vastaavia nimiä miehelle kuin "hiekkapillu" tai "huora", joita nainen sai kuulla.

Kyse on vallasta ja kunnioituksen puutteesta. Naista ei miehen tarvitse kunnioittaa. Nainen on vapaata riistaa haukkumiselle ja asiattomuuksille, sillä vähättelevien stereotypioiden (joista tytöttely on esimerkki) viljely on saanut jotkut kuvittelemaan, että heillä on oikeus siihen. Tällainen asenne kuultaa yhä selvästi läpi, mutta monet miehet eivät sitä halua tunnustaa. Eivät halua, koska eivät sitä itse näe. Miksi eivät näe? No daa, koska he eivät ole naisia, he eivät ole sen kohteena.

(Huomio: myöskään kaikki naiset eivät ole tasa-arvoon pyrkivissä maissa joutuneet henkilökohtaisesti näiden asenteiden tulilinjalle, joten on myös naisia, jotka kiven kovaan väittävät, ettei mitään naisvihaa ole. Hyvä heille, mutta ei sekään poista toisten kokemusta (ja lukuisten tutkimuksien tuloksia sukupuolen vaikutuksesta).)

"No eikö sitä huumoria enää ymmärretä. Ihme tiukkapipoisuutta. Olis tärkeämpiäkin asioita."

Varmasti löytyy tärkeämpiä asioita -- asioita, jotka ovat tärkeämpiä SINULLE. Eihän kukaan tartu epäkohtaan, jota ei koe epäkohdaksi. Ja koska me ihmiset olemme erilaisia, meitä koskettaa erilaiset asiat. Kun vitsi ei kohdistu omaan sukupuoleen, on ihan ymmärrettävää, ettei välttämättä koe sitä kovin tärkeäksi. Miksi sitten hyökätä sen kritisoijaa vastaan? On aika käsittämätöntä itsekkyyttä ja yksisilmäisyyttä julistaa, että toisten kokemukset ovat yhdentekeviä, koska ne eivät ole omia kokemuksia. Tässä malliesimerkki siitä, mitä se etuoikeus tarkoittaa. Se tarkoittaa, ettei tarvitse ajatella ko. asiaa.

"Naiset nyt vaan on heikompia ku miehet, eikä ne pärjää jääkiekossa miesten kanssa. Siksi se pinkki ballerinamekko oli siinä."

Tämä kommenttityyppi oli ehkä hämmentävin. Siis mitä tekemistä fyysisellä vahvuudella tai jääkiekon sekajoukkueilla on sen kanssa, että ei ole OK käyttää "tyttöä" haukkumanimenä? Ei mitään. Tässä on puolestaan esimerkki keskustelun suuntaamisesta sivuraiteille tai pointin täydellisestä missaamisesta. (Ja pakko huomauttaa: baletti ei ole mitään kevyttä pyörähtelyä parketilla, ellette ole sattuneet huomaamaan.)

"Kauhee itku ja raivo yhdestä huonosta vitsistä. Feministit vois opetella ottamaan iisimmin."

Yksi vallankäytön muoto on toisen tunteiden mitätöinti/paisuttelu. Oletteko huomanneet, että puheissa feministit aina raivoavat, suuttuvat ja naiset ovat hysteerisiä, vihaisia ja loukkaantuvat? Ei ole kerta kaikkiaan mahdollista löytää neutraalimpaa tunneskaalaa, kun naiset kritisoivat jotakin. Kritiikin kohde ja sisältö on helppo sivuuttaa, jos se uutisoidaan punakasvoisena möyhöämisenä. Tuntemattomat ihmiset ovat minutkin monesti julistaneet loukkaantuneeksi tai suuttuneeksi, vaikka noista tunnetiloista ei ole näkynyt todellisuudessa hännänpäätäkään. Naisen ruumista, sen reaktioita, yritetään koko ajan kiivaasti kontrolloida. Miksi? Mille se on uhka?

"Kannattiko nyt sit lähteä tällaiseen keskusteluun, jos ei kestä siitä tulevaa kritiikkiä? Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön."

Huorittelu ja hiekkapilluttelu ei ole kritiikkiä, se on kiusaamista. Kun mies avaa keskustelun, mahdollinen kritiikki kohdistuu itse asiaan, eli puheen sisältöön. Niin sen pitäisikin olla. Ajatuksia ja sanoja sopii kritisoida, henkilöä ei. Kun nainen avaa keskustelun, kritiikki kohdistetaan hänen ulkonäköönsä, siihen onko nainen pantava, mikä hänen seksuaalinen suuntautumisensa on, mikä hänen seksuaalinen statuksensa on, mikä hänen seksuaalinen aktiivisuustasonsa on, mikä hänen seksuaalinen kokemuksensa on, voisiko hän mahdollisesti olla seksuaalisesti saavutettavissa... Anteeksi, toistuuko yksi sana ylitse muiden?

Minä en näe tässä mitään leikkiä. En mitään huvittavaa, en sillä hauskalla tavalla. Näetkö sinä?

***

Loppuun vielä lisäys: Minä en loukkaantunut Koffin mainoksesta, kun sen ensimmäistä kertaa näin. Eihän siinä ollut mitään uutta tai järisyttävää. Katsoin vain, että jaaha, taas mennään. Vieläkö joku pitää tällaista oikeasti hyvänä läppänä. Pinkki tutumekko vastustajan päällä ja tytöttely, aika väsynyttä. Aika kasaria. Ei jatkoon. Huomaatteko tunneskaalan? Ei raivoa, ei sydämistymistä. Kulmien kohotus ja eteenpäin. Kunnes alkoi se varsinainen Koffgate...