Autio on paikka, jossa ei ole lintuja!
Kurjet, kuten edellisestäkin postauksesta näkee, ovat olleet erityisasemassa tänä keväänä. Unissa kurjet ovat tuoneet viestejä jo pidemmän aikaa. Kaupunkinaakat toimivat alkusysäyksenä vuosia sitten Naakkamestarille, joka tulee saataville tässä kuussa. Syksyllä tulevassa Mifongin kadottamassa on myös tärkeä linturooli.
 |
| Ruskosuohaukka. (c) J.S. Meresmaa |
Olin jälleen kirjoittamassa mökillä, ja sain kirjoitustavoitteet täytettyä. Onnellista. Lintubongaukset hengästyttävät yhä: kurkia, laulujoutsenia, sinisorsia, telkkiä, laulurastaita, räkättirastaita, mustarastaita, taivaanvuohia, lehtokurppia, pyitä, ruskosuohaukka, punatulkku, pähkinänakkeli, peippoja, västäräkkejä, palokärki, käpytikka, tiltaltteja, punarintoja, sinitiaisia, talitiaisia, kuusitiaisia, närhi, töyhtöhyyppä, teerejä, korppeja... Miten valtavasti lintulajeja onkaan ja miten paljon ne tuovat iloa ja eloa!
Illalla nukkumaan mennessä huilukonsertti on heleän kaunis. Aamulla se huumaa korvia. Kun mökkireissun jälkeen yritin nukahtaa kaupungin hiljaisuudessa (heh, toden totta, meillä kaupungissa on tähän vuoden aikaan hiljaisempaa kuin keskellä metsää!) minulla soi korvamatona rastaiden ja muiden taitureiden iltalaulut.
Mitä lempilintuja teillä on, rakkaat lukijat?
(P.S. Tämä on 560. blogipostaukseni! Hurjaa!)
Pyrstötiainen :). Ne ovat niin söpöjä :). On monta muutakin nättiä ja hienoa ja kaunista ja taitavaa, mutta pyrstötiaisia katselisi vaikka kuinka.
VastaaPoistaOih, ne ovat kyllä hellyyttäviä palleropäitä. Ja niin kauniin värisiä! Olen vain kerran päässyt näkemään, talviaikaan.
PoistaOlen hieman kade tuosta listasta, etenkin kun teerejä ja korppeja en ole koskaan nähnyt. Tämä myöhäiskevät olisi tietysti otollista aikaa mennä ja katsella, onhan pesintäkausi avattu. Laulukonsertti on kaunista kuultavaa, mutta aamuyön tunteina joskus hermoja raastavaa kun se yksi kovaääninen "ty-ti-ty-ti" raikuu takapihalla. Ei siinä pysty nukkumaan.
VastaaPoistaKesätyöpaikkani sijaitsee luonnenläheisyydessä ja välillä, kun ei asiakkaita ole paikalla, voin bongailla pienestä pihapiiristä tukun listassakin mainittuja lajeja. Ja näkisitpä sen valkovuokkomeren, ei varmasti sieltä retriitistäkään moista löydy.
Lempilintuni lienee helmipöllö, jota en ole koskaan nähnyt. Suosikkilaulajani on kuitenkin mustarastas.
Pöllöt on hienoja, niitä vain näkee melko harvoin!
PoistaJa täytyy kertoa tässä samaiselta työpaikalta lintuanekdootti: lokkivanhemmat saattavat äityä kiivaiksi jälkikasvuaan puolustaessaan. Kerranpa oli näet poikanen eksynyt tielle ja vihainen pariskunta piti asiakkaat tehokkaasti loitolla. Evakuoin sitten kyseisen poikasen väistellen päälakeeni kohdistuneita syöksykiitoja. Myös ulostepommitukselta vältyin. Tarina ei kerro, kuinka poikaselle sittemmin kävi. Ainakaan en käsitellyt paljain käsin, ettei hajuani olisi tarttunut. Mene ja tiedä.
VastaaPoistaNuo lokinpoikaset on kyllä melkoisia hömelöitä, kun lähtevät pesästä liikkeelle.
PoistaPysähdyn usein katselemaan varpusia, jotka hyppivät parkkipaikalla ja nurmikoilla. Ne ovat suloisia. Joskus pysähdyn, vaikka olisi kova kiirekin.
VastaaPoistaMuutama vuosi sitten olin talviyönä tupakalla, kun läheiseen puuhun lennähti pöllö. Se katsoi minua ja minä sitä. Se on yksi parhaista tietämistäni hetkistä.
Varpusten vähenemisen huomaa. Ennen niitä oli paaaljon enemmän ja tsirputus pensaissa jatkuvaa. Minäkin pidän varpusista. Sympaattisia otuksia.
PoistaHieno kohtaaminen pöllön kanssa, vau!