Toisinaan keskusteluissa nousee esille proosan kirjoittaminen muulla kuin omalla äidinkielellä. Hannu Rajaniemen ja Emmi Itärannan kaltaiset menestystarinat saavat pohtimaan, olisiko sittenkin mahdollista kirjoittaa omia tarinoitaan alun alkaenkin esimerkiksi englanniksi -- onhan nimittäin niin, että käännös on kustantajalle iso kuluerä ja kääntäjistä toisinaan pulaa. Kaksi- tai jopa monikielisyys voisi olla melkoinen valttikortti kirjailijalle.
Usein keskitytään englantiin, mutta monilta suomalaisilta löytyy kielitaitoa muidenkin kielten osalta: ruotsi, saksa, viro ja venäjä tulevat ensimmäisinä mieleen.
Koulukuntia tuntuu olevan kaksi. Ne, joiden mielestä on turha yrittääkään kirjoittaa "toisella kotimaisella" ja ne, jotka kirjoittavat muillakin kuin omalla äidinkielellään sitä sen suuremmin kyseenalaistamatta.
Minä kuuluin ensin mainittuun koulukuntaan vielä jokin aika sitten. Tuntui itsestään selvältä, ettei muu kuin äidinkieli tulisi kyseeseen omalla kohdallani, ja tuntui järkevältä ajatella, ettei natiivin tasoista kielenhallintaa voisi saavuttaa aikuisiällä. Mutta kuten edellisessä postauksessa kerroin, kun jotain itseltään kieltää, sen luona saattaa seistä nopeammin kuin olisi osannut kuvitella. Polvia myöten mudassa.
Niinpä olin sitten jännän äärellä. En valinnut novellini kieltä. Se valitsi minut. Tarina alkoi keriytyä ulos englanniksi ja päätin noudattaa muusan käskyä. Ajattelin tarinan englanniksi, enkä edes tiedä, miten kirjoittaisin sen suomeksi. Siis nimenomaan miten. Saman tarinan voisin toki kirjoittaa, mutta sitten minun olisi ajateltava se suomeksi ja kirjoitettava täysin puhtaalta pöydältä.
***
Lähden purkamaan kielivalintaa ihan perusteista. Kuka saa kirjoittaa ja mitä? Mikä kieli on? Miten kieltä käytetään, miten se toimii?
Pohjimmiltaan kieli on väline. Se on instrumentti. Minulle ei tulisi mieleenkään sanoa suomea toisena kielenä puhuvalle, että et saa kirjoittaa suomeksi, koska et ole siinä tarpeeksi hyvä. Kielen täydellinen hallinta on sula mahdottomuus kenelle tahansa. Kieliopin voi opetella, kieltä joutuu huoltamaan vaikka kirjoittaisi äidinkielellään, editoida täytyy ja esilukijoilla luettaa. Sellaisista vaiheista ei pääse eroon, vaikka kirjoittaisi äidinkielellään. Siihen päälle tulee vielä alueelliset piirteet, murre-erot ja muut yksilölliset ominaisuudet, joiden vaikutukseen törmää äidinkielistenkin tekstien parissa. "Minä en sanoisi tätä näin", voi tarkoittaa tai olla tarkoittamatta, että kielenhallinnassa on jotain pielessä.
Kieli ei ole muuttumaton vakio.
Kirjoittaa voi hyvin tai huonosti. Tämäkin pätee kaikkiin kieliin. Kirjoittaja valitsee sanat ja rytmin ja hänellä on tyyli, joka todennäköisesti on erilainen kielestä riippuen. Kun kirjoitan englanniksi, kirjoitan eri lailla kuin suomeksi, sillä käytän eri instrumentteja. Jos kukaan ei ymmärrä mitä kirjoitan, kirjoitan silloin todella huonosti. Instrumentti ei ole hallussa. Mutta on mielestäni virheellistä väittää, ettei ei-natiivi voisi osata kieltä niin hyvin, että kykenee sillä ansiokkaasti kirjoittamaan. Osaamistasot ovat yksilöllisiä, ja myös kielentaju on yksilöllistä (natiivienkin keskuudessa).
Kieli on väline ja tarinan välittyminen lukijalle päämäärä. Minun englantini on varmasti suomea heikompi, mutta tarinankertojana olen pitkälle kehittynyt. Kirjoittamani enkkunovelli voi olla ihan hirveää tuubaa. Siellä on varmasti paljon virheitä, mutta olen ylpeä jo siitä, että kykenin kirjoittamaan sen alusta loppuun. Käytin instrumenttia, joka on minulle huomattavasti aikaisemmin käytössä ollutta vieraampi ja jolla auttamatta olen taitamattomampi, mutta piru vie, tein sen ja nyt minulla on jotain, mitä voin muokata ja mistä ottaa opiksi.
***
Ytimessä on ajattelu. Näin luulen. Tarina kuuluu kirjoittaa sillä kielellä, millä sen ajattelee.
Kääntäminen on erilaista. Tähän johtopäätökseen päädyin sen vuoksi, koska omien tekstien kääntäminen tuntuu huomattavasti vaikeammalta kuin alun perin englanniksi kirjoittaminen. Minun pitäisi ajatella jo ajattelemani toisin, mikä voi olla ylivoimaista. Omaa tekstiään on niin lähellä muutenkin.
Rakkaat lukijat, kirjoitatteko te useammalla kuin yhdellä kielellä? Mitä ajatuksia pohdintani herättävät?
Fanfictionin maailmassa on täysin normaalia, että suomalaiset kirjoittavat englanniksi. Suomenkielinen fanfictio on melkein kummallisuus. Minulla on hyvin paljon tuttuja, jotka kirjoittavat nimenomaan englanniksi, ja olen itsekin kirjoittanut joitain pieniä pätkiä fanfictiota. Luetutin ne jenkkiystävälläni ja hän korjasi virheet. Fanfictionin kohdalla tosin en kirjoittanut englanniksi täysin vapaasta tahdosta. Suomen kieli on äidinkieleni ja osaan ilmaista haluamani asiat paremmin sillä kielellä, mutta koska fanfictionin yleisö on internetissä ja nimenomaan englanninkielisellä puolella, pakon sanelemana vaihdoin kieltä, jotta mahdollisuudet lukijoihin moninkertaistuisivat. Toki on olemassa myös muun kielisiä fanfictionpiirejä: esimerkiksi espanjankielisiin ficceihin törmää usein.
VastaaPoistaKääntäminen on erilaista, ja siksi suoraan englanniksi kirjoittaminen on varmasti hyvä vaihtoehto silloin, kun tietää, että teksti tulee päätyä sille kielelle. Emmi Itarannan ja Hannu Rajaniemen tapaukset ovat mielenkiintoisia. En kuitenkaan halua lisätä tähän loppuun "mutta suomen kieli on vaarassa!" kauhistelua, sillä suomenkielisiä kirjoja julkaistaan hyvin paljon.
Hyvä lisäys tuo fanifiktio! Suomi on pieni kielialue ja se kyllä näkyy lukijoiden vähyydessä. Meillä kirjoitetaan ihan maailmanluokan kirjallisuutta, jota ei muut kuin suomea osaavat pysty lukemaan. Tarinankertojalle se on joskus ahdistava tilanne ja näkyy yhtä lailla tuossa fanifiktiossakin.
PoistaItse jäin vielä pohtimaan "natiivitasoa", jota joskus kuulee vaadittavan. Natiivikin tekee kielensä kanssa "virheitä". En silti yritä sanoa, että kuka tahansa voisi kirjoittaa kieltä miten tahansa, jos mielii julkaisukynnyksen yli. Mutta ehkä ravistautumalla tuosta ajatuksesta pääsee sen oman pelkonsa kynnyksen yli ja uskaltaa kokeilla muulla kuin äidinkielellään kirjoittamista. Jos se siis vetää puoleensa. Pakkohan ei ole. :)
Mutta sitten toisaalta... Jos uudet kirjailijasukupolvet ovat enenevässä määrin kaksi- tai kolmekielisiä kirjoittajia, jääkö suomi auttamatta lapsipuolen asemaan pienuutensa vuoksi?
(Äh, karkasi.)
PoistaNimittäin esimerkiksi Rajaniemen kirjathan on kääntäjä kääntänyt suomeksi, niitä ei ole siis kirjoitettu alun perin suomeksi(kin) toisin kuin Itärannan kirjat.
Oho, kiitos! :)
VastaaPoistaEhdottomasti suosittelisin suomalaisia kirjailijoita kirjoittamaan myös muilla kielillä, jos siltä vain tuntuu. Suomalaisilla tuntuu (näin ulkosuomalaisen perspektiivistä) olevan rima kumman korkealla käyttää esim. englantia, jonka kuitenkin taitavat hyvin. Rinta rottingilla vaan esiin, uusia taitajia markkinoille ja pitäähän Suomella olla jotain esiteltävää ensi vuonna Wordlconin salamavaloissa. Kyllä kirjailija parhaiten kaunokirjallista tekstiä tuottaa, vaikka sitten hivenen ontuvallakin englannilla tai ruotsilla tai klingonilla. Huomasin itse, että jouduin fiksailemaan oman teokseni käännösnäytteitä, vaikka ne on kääntänyt ammattilainen. Ideaalisti kääntäjä kirjoittaa itsekin kaunoa. Antologiaa vaan kasaan rohkeasti. Pitääköhän minunkin nyt kun näin tunteella paasaan...
VastaaPoistaNo kyllä, kokeilemallahan sen sitten näkee, onko vieraalla kielellä kirjoittaminen hauskaa/antoisaa/vaivansa väärti!
PoistaEihän se että tekee, tarkoita että osaa. Mutta se on aika hyvä lähtökohta oppimiselle ja paremmaksi tulemiselle. :)
Fiktion kirjoittamisessa vieraalla kielellä on ehkä vaikeinta se, miten saada kerronta notkeaksi ja luontevaksi. Hommaa helpottanee se, jos lukee ja kirjoittaa eri tyyleillä, asuu jossain jossa puhutaan englantia, ja on käynyt yliopiston englanniksi.
VastaaPoistaEnglannin kohdalla natiivitaso on sikäli omanlaisensa käsite, että natiiveja on monenlaisista kielellisistä ja kulttuurisista taustoista (tosin monet entisistä siirtomaista tulevista kirjoittajista ovat opiskelleet Englannissa). Varsinaista standardienglantiahan ei virallisesti ole olemassa. Natiivilla on toki vieraskielistä parempi käsitys siitä, millaisissa yhteyksissä minkäkinlaisia kielellisiä ilmauksia käytetään.
Kiitos kommentistasi, Anonyymi!
PoistaPidän todennäköisenä, että jos asuisin englantia puhuvassa maassa, kynnys kirjoittaa englanniksi madaltuisi huomattavasti.
Suomi ja englanti ovat keskenään niin erilaisia kieliä, että syövät kyllä minun päästäni laajakaistaa aika tavalla, jos ovat samaan aikaan käytössä. Harjoitusta, harjoitusta! :)
Mietin keväällä, josko kirjoittaisin romaanini sittenkin englanniksi (siinä vaiheessa käsikirjoituksen kakkosversio suomeksi oli jo valmiina). Samoihin aikoihin mietin, että käsikirjoituksessani on jotain vikaa.
VastaaPoistaKeksin sitten vian: Kirjoitin itselleni vieraalla tavalla – sellaisella tavalla, jota jostain syystä pidin "oikeana" tapana kirjoittaa proosaa mutta jota en kokenut itselleni luontevaksi tavaksi ilmaista asioita.
Luovuin sitten ns. oikeasta tavasta ja kirjoitin kolmannen version kokeilevampaan sävyyn. Kustannustoimittaja lienee näyttävä, miten hyvä idea se oli.
Tämä joka tapauksessa kaatoi ajatukseni kirjoittaa englanniksi. Käsikirjoituksen tarinan kertominen englanniksi ei olisi hankalaa, mutta en osaisi ilmaista sitä samanlaisella tavalla kuin suomeksi kirjoittaessani.
Siksi kirjoitan ainakin toistaiseksi vain suomeksi ja toivon, että joku joskus kokee ne kääntämisen arvoisiksi.
Noinhan se menee. Oman äänen löytäminen ei aina ole helppoa äidinkielelläkään, joten kyllä sen eteen saattaa joutua tekemään töitä vieraalla kielelläkin.
PoistaOnnea matkaan käsikirjoituksellesi!
Onnea saavutuksesta! Mä kirjoitin Saksassa asuessa saksaksi, aloitin siis, yhtä hauskaa romaanikäsistä...en osaisi suomeksi kirjoittaa hauskaa tarinaa, joten se lähti kulkemaan saksaksi, mutta koska en nyt juuri käytä kieltä aktiivisesti, on teksti jäänyt jäihin. Englanniksi olen kirjoittanut aiemmin ja voisin kuvitella kirjoittavani englanniksi nytkin. Mutta silläkin kielellä eri tyylistä settiä kuin äidinkielellä.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMukava kuulla kokemuksistasi eri kielillä kirjoittamisesta. :)
Minäkin kirjoitan kahdella kielellä, suomeksi ja englanniksi. Asuin lapsena pari vuotta jenkeissä, joten opin kielen sillä helpoimmalla tavalla. Itse pohdin myös alkuun, että riittääkö kielitaito, ja kävin Writers Digest Universityn kautta pari nettikurssia, mm. kielioppikurssin, joka oli todella hyödyllinen. Scifin kirjoitus -kurssilla ohjaaja antoi myönteistä palautetta, joten annoin vaan mennä, ja olen saanutkin pari novellia julkaistuksi semipro-tasolla. Netissä pyörivät englanninkieliset kirjoitusringit ovat myös erittäin hyödyllisiä, itse olen ollut Crittersin ( scifi/fantasia/kauhu workshop) jäsenenä pari vuotta. Palautetta tulee runsaasti kirjoittajilta ympäri maailmaa, ja natiivit korjaavat mielellään kielioppiasiat ja väärät sanamuodot. Suosittelen! (Selasin Crittersin jäsenlistaa vähän aikaa sitten, ja mm. Aliette de Bodard ja Ken Liu löytyivät listasta, eli hyvässä seurassa ollaan! Critterssit pärjäsivät myös hyvin Writers of the Future -kilpailussa tänä vuonna.) Workshopissa näkee myös muiden tekstejä, eli minkälaista tasoa vastaan kilpailee.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaVau, hyviä vinkkejä! Jos tässä alkaa näyttää siltä, että tarinat alkavat enkuksikin pulputa, täytyy kyllä hakeutua johonkin sparrausrinkiin. Kyllä tämä taito sen verran ruosteessa itsellä on, mutta niinhän ne kaikki instrumentit, jos käyttämättöminä lojuvat. :)
Tää nimenomainen aihe on suurin syy sille miksi en saa kirjottamista sujumaan. Mä luen pääasiassa enkuksi ja tiedän että saisin kirjotettuu kans luontevammin enkuksi, mut silti on aina jääräpäinen halu saada aikaan tekstiä omalla äidinkielellä. Asiaan vaikuttanee seki et kirjotin yli kymmenen vuotta suomeks ennen ku koin heräämisen enkun suhteen nii tää siirtyminen on vaikeeta. Kyl täs ny pikkuhiljaa alkaa sallimaan itelleen sen että kirjottaa sillä kielellä mikä tuntuu parhaimmalta, ja mun kohdalla se on enkku. Ja mun (todella etäinen) haave on päästä kansainvälisille markkinoille vielä joskus :)
VastaaPoistaOnnea kirjoittamiselle!
PoistaJos pystyy tuottamaan itse kunnollista englanninkielistä tekstiä, se on kyllä varmasti etu (vaikka kilpailu kansainvälisillä markkinoilla toki on hurjaa). :)
Kiitos tästä mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Vieraalla kielellä kirjoittamiseen liittyy paljon haasteita. Kielen täydellinen hallinta on sula mahdottomuus kenelle tahansa kuten mainitset. Mielenkiinnosta käytätkö käännöstoimiston palveluja toisella kielellä kirjoitetun tekstin tulkintaan ja kommentointiin? Ystäväni on työssään usein käyttänyt käännöstoimistoa virallisille käännöksille Helsingissä. Tuli ajatuksena mieleen, että voisiko käännöstoimistot olla myös apuna kirjoittajille.
VastaaPoista