Vieraalla kielellä kirjoittamisesta

Toisinaan keskusteluissa nousee esille proosan kirjoittaminen muulla kuin omalla äidinkielellä. Hannu Rajaniemen ja Emmi Itärannan kaltaiset menestystarinat saavat pohtimaan, olisiko sittenkin mahdollista kirjoittaa omia tarinoitaan alun alkaenkin esimerkiksi englanniksi -- onhan nimittäin niin, että käännös on kustantajalle iso kuluerä ja kääntäjistä toisinaan pulaa. Kaksi- tai jopa monikielisyys voisi olla melkoinen valttikortti kirjailijalle.

Usein keskitytään englantiin, mutta monilta suomalaisilta löytyy kielitaitoa muidenkin kielten osalta: ruotsi, saksa, viro ja venäjä tulevat ensimmäisinä mieleen.

Koulukuntia tuntuu olevan kaksi. Ne, joiden mielestä on turha yrittääkään kirjoittaa "toisella kotimaisella" ja ne,  jotka kirjoittavat muillakin kuin omalla äidinkielellään sitä sen suuremmin kyseenalaistamatta.

Minä kuuluin ensin mainittuun koulukuntaan vielä jokin aika sitten. Tuntui itsestään selvältä, ettei muu kuin äidinkieli tulisi kyseeseen omalla kohdallani, ja tuntui järkevältä ajatella, ettei natiivin tasoista kielenhallintaa voisi saavuttaa aikuisiällä. Mutta kuten edellisessä postauksessa kerroin, kun jotain itseltään kieltää, sen luona saattaa seistä nopeammin kuin olisi osannut kuvitella. Polvia myöten mudassa.

Niinpä olin sitten jännän äärellä. En valinnut novellini kieltä. Se valitsi minut. Tarina alkoi keriytyä ulos englanniksi ja päätin noudattaa muusan käskyä. Ajattelin tarinan englanniksi, enkä edes tiedä, miten kirjoittaisin sen suomeksi. Siis nimenomaan miten. Saman tarinan voisin toki kirjoittaa, mutta sitten minun olisi ajateltava se suomeksi ja kirjoitettava täysin puhtaalta pöydältä.

***

Lähden purkamaan kielivalintaa ihan perusteista. Kuka saa kirjoittaa ja mitä? Mikä kieli on? Miten kieltä käytetään, miten se toimii?

Pohjimmiltaan kieli on väline. Se on instrumentti. Minulle ei tulisi mieleenkään sanoa suomea toisena kielenä puhuvalle, että et saa kirjoittaa suomeksi, koska et ole siinä tarpeeksi hyvä. Kielen täydellinen hallinta on sula mahdottomuus kenelle tahansa. Kieliopin voi opetella, kieltä joutuu huoltamaan vaikka kirjoittaisi äidinkielellään, editoida täytyy ja esilukijoilla luettaa. Sellaisista vaiheista ei pääse eroon, vaikka kirjoittaisi äidinkielellään. Siihen päälle tulee vielä alueelliset piirteet, murre-erot ja muut yksilölliset ominaisuudet, joiden vaikutukseen törmää äidinkielistenkin tekstien parissa. "Minä en sanoisi tätä näin", voi tarkoittaa tai olla tarkoittamatta, että kielenhallinnassa on jotain pielessä.

Kieli ei ole muuttumaton vakio.

Kirjoittaa voi hyvin tai huonosti. Tämäkin pätee kaikkiin kieliin. Kirjoittaja valitsee sanat ja rytmin ja hänellä on tyyli, joka todennäköisesti on erilainen kielestä riippuen. Kun kirjoitan englanniksi, kirjoitan eri lailla kuin suomeksi, sillä käytän eri instrumentteja. Jos kukaan ei ymmärrä mitä kirjoitan, kirjoitan silloin todella huonosti. Instrumentti ei ole hallussa. Mutta on mielestäni virheellistä väittää, ettei ei-natiivi voisi osata kieltä niin hyvin, että kykenee sillä ansiokkaasti kirjoittamaan. Osaamistasot ovat yksilöllisiä, ja myös kielentaju on yksilöllistä (natiivienkin keskuudessa).

Kieli on väline ja tarinan välittyminen lukijalle päämäärä. Minun englantini on varmasti suomea heikompi, mutta tarinankertojana olen pitkälle kehittynyt. Kirjoittamani enkkunovelli voi olla ihan hirveää tuubaa. Siellä on varmasti paljon virheitä, mutta olen ylpeä jo siitä, että kykenin kirjoittamaan sen alusta loppuun. Käytin instrumenttia, joka on minulle huomattavasti aikaisemmin käytössä ollutta vieraampi ja jolla auttamatta olen taitamattomampi, mutta piru vie, tein sen ja nyt minulla on jotain, mitä voin muokata ja mistä ottaa opiksi.

***

Ytimessä on ajattelu. Näin luulen. Tarina kuuluu kirjoittaa sillä kielellä, millä sen ajattelee.

Kääntäminen on erilaista. Tähän johtopäätökseen päädyin sen vuoksi, koska omien tekstien kääntäminen tuntuu huomattavasti vaikeammalta kuin alun perin englanniksi kirjoittaminen. Minun pitäisi ajatella jo ajattelemani toisin, mikä voi olla ylivoimaista. Omaa tekstiään on niin lähellä muutenkin.

Rakkaat lukijat, kirjoitatteko te useammalla kuin yhdellä kielellä? Mitä ajatuksia pohdintani herättävät?