Maailmanconista muinaiseen Pirkkalaan

Voisin kertoa teille Worldcon 75:stä, joka oli ainutkertainen ja unohtumaton monella tavalla, mutta sen sijaan kerron teille mitä olen tehnyt viime päivinä.

Aurinko häikii. (c) J.S. Meresmaa

Olen ollut kykkimässä kuopassa muinaisessa Pirkkalassa. Tursiannotkon yleisökaivaukset tulivat kuin tilauksesta, sillä jo useamman vuoden olin silmäillyt kiinnostuneena muualla Suomessa tehtyjä yleisökaivauksia ja miettinyt, että olisi hienoa osallistua johonkin niistä. Toukokuussa näin netissä ilmoituksen Tursiannotkon yleisökaivauksista ja menin saman tien ilmoittautumaan. Paikat taisivat täyttyä nopeasti, joten kiinnostus näihin on suurta!

En ole harrastaja-arkeologi, enkä muutenkaan asioihin järin hyvin perehtynyt, joten en tiennyt mitä odottaa. Olenpahan utelias ja historiasta kiinnostunut, ja kun kaiken kukkuraksi tykkään tehdä enkä vain teorisoida, kaivauskokemus tuntui mukavalta ajatukselta.

Pyhäjärvi Rajasalmelta Nokian suuntaan.
Pilvet muodostavat auran. (c) J.S. Meresmaa

Niinpä keskiviikkoaamuna polkaisin anopilta lainatulla pyörällä reilun kymmenen kilometriä Pirkkalaan Pyhäjärven rantamien kauniita reittejä. Olin melkoisen aikaisessa, joten oli hyvin aikaa pysähdellä valokuvaamaan elokuunhehkeitä aamumaisemia. Sähkölangat notkuivat naakkoja, varikset tepastelivat pientareilla ruokaa etsimässä. Kun nousin pientä mäkeä, jolla kaivauspaikka sijaitsee, kurjet alkoivat huutaa ihan lähellä. Hetki oli upea.

Ohrapeltoa matkan varrelta.
(c) J.S. Meresmaa

Mitä kaivauksilla käytännössä tehtiin? Esittelyiden ja opastuksen jälkeen pääsimme kaivuhommiin. Työvälineet koostuivat ämpäristä, raaputuslastasta, kihvelistä ja polvien alle laitettavasta pehmukkeesta. Jokainen sai oman ruudun, 50 cm x 50 cm kokoisen alueen, josta maata raaputettiin tasaisesti ja tarkkaavaisesti pois. Löydöt käytettiin aina henkilökunnan kautta (yleisin "löytö" oli, yllätys yllätys, kivi) ja laitettiin heidän merkitsemäänsä minigrip-pussiin. Kun sanko oli täynnä, mentiin vielä joko märkä- tai kuivaseulontaan, ettei vain mitään jäisi löytymättä.

Ensimmäisenä päivänä mieleenpainuvimmat löytöni olivat kaunis, meripihkan hohtoinen kalan suomu (miten se on voinut säilyä näin pitkään ja miten uskomatonta, että se löydetään vielä 800+ vuoden jälkeen!) sekä sarven kärki. Yleisimmät löydöt olivat palaneen saven ja luun palaset, mutta löysin myös rautakautista keramiikkaa, ja naapuriruudusta eräs kaivaja löysi ehjän lasihelmen. Toisena päivänä seulonnasta nousi niin sileäksi työstetty luun palanen, että se kuulemma on saattanut olla neula. Selvinnee myöhemmin, kun arkeologit käyvät aineiston läpi!

Pääkaivanto, jossa mennään rautakautisessa
kerroksessa. Oikealla näkyvä suojapeite piilottaa alleen
punoksesta tehdyn salaojan, joka on kuulemma
erittäin harvinainen löytö Suomessa.
(c) J.S. Meresmaa

Laajennusosa, työpaikkani parina päivänä.
(c) J.S. Meresmaa

Puuha oli mutaista, mutta siitä kyllä etukäteen varoitettiin, eikä se puutarhuritaustaiselle ihmiselle ollut sinänsä ihmeellistä. Olen tottunut likaiseen työhön! Olimme onnekkaita, sillä kaivupäivinä ei satanut. Kuulemma monena aamuna päivä oli alkanut äyskäröinnillä...

Kaiken kaikkiaan kokemus jäi niin vahvasti plussan puolelle, että jos tilaisuus tulee, osallistuisin uudelleenkin. Tursiannotko on oikea runsaudensarvi, joka päivä on tainnut tulla hienoja löytöjä. Niistä voi käydä lueskelemassa täältä: https://tursiannotko.fi/

Suosittelen myös Vapriikin Birckala 1017 -näyttelyä!

Paras punainen matkan varrelta.
(c) J.S. Meresmaa