Tähän kirjoja pursuavaan aikaan, jossa näkyvyydestä, lukijoista ja myynneistä taistellaan epätoivon hikeä pukaten, tein juuri omakustanteen BoDin kautta. (Painajaismuisto, olkaa hyvä! Yhden yön tarina tytöstä, jota piinaa nukahtamisen pelko, sekä hirviöistä, jotka valvovat hänen kanssaan.)
Kirjani ovat tulleet aiemmin kaupallisista kustantamoista, eikä suunnitelmissani ole hylätä sitäkään väylää. Tätä nimitystä en tiennyt vielä puoli vuotta sitten, mutta nyt tiedän: minusta on tullut hybridikirjailija.
Miksi ihmeessä, ja miten tähän päädyin?
Kirjan tekeminen painotuotteeksi on tänä päivänä helpompaa ja halvempaa kuin koskaan aiemmin. Samaan aikaan kirja-alan vaikeudet saavat monet kustantajat varovaisiksi: riskejä ei uskalleta ottaa, eikä sellaisten teosten, joiden markkinointikohderyhmä koetaan vaikeaksi hahmottaa, tuottaminen ole talousmielessä järkevää. Ylimääräistä rahaa ei yksinkertaisesti ole.
Koen itseni ennen kaikkea taiteilijaksi, eli minulle hengentuotokseni kaupallisuusnäkökulma on epämielenkiintoinen ja toisarvoinen. (Jos olisin yrittäjä, ajattelisin kaiketi toisin.) Taiteilijan ohella olen käsityöläinen: tällä tarkoitan, että olen opetellut kuvankäsittely- ja kirjantaittotaitoja ja pidän siitä, että saan tehdä itse. Minulla on siis hallussani kaikki kirjan tekemiseen tarvittavat välineet painokonetta ja tukkulevitystä lukuun ottamatta.
Kun Painajaismuisto jyristi minusta kuin luonnonvoima, en ajatellut mitään ulkopuolista: En kohderyhmää, en kustantajaa, en tiennyt edes sitä, mikä tarina oli lajityypiltään. Oliko se sarjakuva? Kuvakirja? Aikuisten kuvakirja? Mikä?
Lopulta päätin nimetä sen monikieliseksi visuaaliseksi novelliksi.
Ymmärrätte varmaan, miksi tämä saattaisi olla hankala kustantajan näkökulmasta?
Lopulta kustantajan puuttuminenkaan ei ollut perimmäinen este: En itse asiassa edes lähettänyt käsikirjoitusta kuin yhteen paikkaan, josta sain aivan kullanarvoista palautetta, ymmärrystä ja tukea. Yhdeksi tärkeimmistä seikoista nousi nimittäin aikataulu. Koska kirjan tarina on kolmella kielellä (suomi, englanti, espanja), päätin tehdä sen Irlannissa pidettävään Worldconiin mennessä. Mikään tuntemani kustantamo ei toimi näin nopealla aikataululla.
Päätös kiteytyi lopulta seuraavaan tosiasiaan: En tarvinnut tähän kaupallista kustantajaa. Kirjoitin tarinan, kuvitin sen, taitoin sen, ostin käännöksen ja oikoluvun. Kollegoilta sain mahtavaa palautetta ja kritiikkiä (sori, en noudattanut neuvoista ihan kaikkia!), ja BoD hoiti lopun.
Kaikki kävi oikeastaan aika pelottavan helposti.
En elättele suuria kuvitelmia myynnistä ja menestyksestä. Vaikka olen hiton tyytyväinen Painajaismuistoon ja koen tehneeni tinkimättömästi omaa juttuani, karu totuus on kuitenkin se, että tuonne kirjojen mereen se jossain määrin hukkuu. Mutta perhana, olenpahan tehnyt jotain itselleni aivan uutta, mennyt epämukavuusrajalle ja sen yli, kävellyt juuri sillä reunalla, jolla mahasta sieppaa mutta maisemat ovat mahtavat. Ja onpa Painajaismuisto jotain, mitä ei joka päivä tule kirjakaupoissa vastaan: kuvallinen kauhunovelli kolmella kielellä.
Kirja näyttää upealta ja kuulostaa todella mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaOnnea uudesta aluevaltauksesta.
Suurkiitokset!
PoistaOnnea hybridikirjailijalle hienon kuuloisesta kirjasta!
VastaaPoistaLämmin kiitos!
PoistaOnnea uuden teoksesi johdosta! Ja kiitos tiedosta, lienee aika tilata ensimmäinen BoD -tarinatuotteeni. ;)
VastaaPoistaNimityksenä "Hybridikirjailija" iskee ainakin minuun aluksi hämmentävänä. Olen tähän asti ajatellut lähinnä, että kirjailija on kirjailija, hänen julkaisutapansa moninaiset ja niissä ymmärrettävät tilanteesta riippuen. Olen monesti ajatellut, että on täysin luonnollista päätyä julkaisemaan joitain töitään omakustannetietä, mikäli kustantamot eivät välitä aivan kaikkia ideoita lähteä toimittamaan. Samalla tavoin kuin kirjailija ei välttämättä ole sidottu vain yhteen kustantamoonkaan. Mutta tässä termejä ja määritelmiä täynnä olevassa maailmassa täytynee tiedostaa, että jos kustantamojen kautta tutuksi tullut kirjailija "joutuukin" - taikka päättää - omakustantaa, kyseessä on jossain määrin "poikkeama", ja se on siinä suhteessa erikseen määritettävä.
Pohdintani tähän eivät toki kuvasta ärtymystä, harmistusta tai leimausta. Tiedostan tässä vain, että tulevaisuudensuunnitelmani - jo monen vuoden ajalta - oman kirjailiuteni kohdalla on siis aina ollutkin tulla hybridiksi. :)
Siksipä onkin mielenkiintoista törmätä tähän artikkeliisi pitkän ajan jälkeen: käsittelet juuri aihetta, johon olen tutustunut juurikin lähiaikoina. Jotkin uudet kustantamot tarjoavat jo mahdollisuuksia omakustantaa ja itsetoimittaa osana muita, perinteisempiä kustannustapoja. Kyse alkaa olla jo enemmän kirjailijapalvelusta kuin kustannusyhteistyöstä. Tällaiset uudet mahdollisuudet - ja niiden alati helpottuva ja monipuolistuva kirjo - avaavat uusia mahdollisuuksia kirjailijoiksi haaveileville, eivätkä ne ole missään nimessä väheksyttäviäkään kanavia oman tarinan tuomiseksi esiin.
Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta ja kokemuksiesi jakamisesta, J .S.!
Eipä kestä, ja kiitos onnitteluista! Hauska yhteensattuma tuo, että olet aiheeseen tutustunut juuri muutakin kautta. Maailma monimutkistuu, joten vaihtoehdotkin usein monipuolistuvat, ja se voi olla hyvä niin.
PoistaOoh sä teit sen, onneksi olkoon! ^__^ <3
VastaaPoistaKiitos! <3
Poista