Motto ja sen merkitys

Kirjailijalla kai pitäisi olla kolmesataa vuotta sitten eläneen ranskalaisen tai böömiläisen ajattelijan ytimekäs miete ohjenuoranaan, mutta minun kohdallani näin ei ole.

Mottoni olen lainannut urheilumerkki Nikeltä, vaikka urheilullisuus tarkoittaa kohdallani sitä, että osallistuin vaihtelevan urheasti liikuntatunneille koulussa. Tunnit kylläkin muistuttivat enemmän maailmanlaajuista häpäisymenetelmää kuin iloista ryhmäliikuntaa.

Just do it.

Ja siinä se. Lyhyessä lauseessa kaikki, mitä tekemiseen tarvitaan, sillä kirjoittaminenkin on nimenomaan sitä: tekemistä. Voi suunnitella ja lukea teorioita ja opiskella luovaa kirjoittamista ja lukea kirjoja, mutta loppujen lopuksi tekstejä ei saa aikaiseksi ellei niitä kirjoita.

Lause on siitäkin mainio, että se sopii oikeastaan minkä tahansa työn aloittamiseen. Pitäisikö tiskata? Just do it. Kaipaako pakastin sulattamista? Just do it. Onko aikomus opetella oikeinkirjoittamista? Just do it.

Mottooni kiteytyy kaiken hyvän lopullinen totuus: yksinkertaisuus. Kaikesta on löydettävissä punainen lanka, ydin, johon keskittymällä suuriltakin kokonaisuuksilta tuntuneet tehtävät pilkkoutuvat hallittavaksi kokonaisuudeksi. Romaania ei pysty edes aloittamaan, jos miettii sen puuduttavia päätösvaiheita: loputonta seulontaa, korjailua, hiomista. Tunnetta, että eikö tämä koskaan lopu. Eikö se ole jo valmis. Vieläkö täytyy palata tekstin äärelle. On ajateltava alkujuurta, tarinan lähdettä, omaa sisintään, ja sitten vain tehtävä.

Onko teillä, hyvät lukijat, mottoa? Jotain ajatusta, mietelmää tai ohjetta, joka kannustaa ja tuo lohtua?