Taiteilijan virka-asunto

En tiedä teistä muista, mutta ennen kuin aihepiiri tuli omaa elämää lähelle, residenssit kuulostivat minusta hieman hienostelevilta ja tärkeileviltä paikoilta, jollain tapaa "paremman väen paikoilta". Syykin selvisi, kun tutkailin asiaa myöhemmin: sanalla viitataan paitsi kartanotyylisiin asuntoihin myös esimerkiksi ruhtinaan virka-asuntoon. Mielikuvani perustui tähän.

Taiteilijaresidensseistä puhuttaessa jostain syystä sanan lausujat korottivat sen merkityksen aina joksikin erityisen hienoksi äänensävyllään. Näin mielessäni pilvilinnan. Kun joku tuttava pääsi residenssiin ajattelin, että voi, kunpa minäkin. Olisi hienoa saada asua residenssissä. Se ei vain tuntunut mahdolliselta, sillä enhän minä ollut taiteilija.

Sitten joku sanoi, että hei, sinähän olet kirjailija. Ensireaktioni oli naurahdus ja kieltävä kädenliike: eihän kirja ollut vielä edes julkaistu! Mutta ajatus jäi kytemään. Otin asioista kaikessa hiljaisuudessa selvää ja totesin, että täytin hakukriteerit. Se, saisinko residenssin käyttööni, olisi päätösten tekijöiden varassa ja minun olisi vain luotettava siihen, että he osaisivat tehdä oikeamielisen valinnan -- sillä mistä minä voisin tietää, haluaisiko residenssiä käyttää joku yhteiskunnallisesti merkittävämpi taiteilija.

Ajatus oli vapauttava. Kertoisin hakemuksessani ja työsuunnitelmassani mihin residenssiaikani käyttäisin, ja joku muu päättäisi, riittääkö se. Kun myöntävä päätös Italiaan pääsystä tuli, olin riemuissani. Residenssi! Minua pidettiin sen arvoisena! Minut otettiin vakavasti! Ja voi miten mieletön tilaisuus minulle annettiinkaan, tehdä taustatyötä ja kerätä kokemuksia ja materiaaleja paikan päällä.

Tajusin jotain oleellista residenssien merkityksestä. Ne eivät ole vain taiteilijoiden työsuhde-etu, ne ovat kulttuurin katalyytteja. Ne tarjoavat elämyksiä ja laajentavat katsantokantaa ja rakentavat sitä pohjaa, josta luovan työn tekijä (oli se sitten minkä taiteenalan tahansa) ammentaa. Residenssit eivät ole loma-asuntoja, ne ovat työntekoa varten. Kirjailija kököttää suurimman osan työajastaan näyttöpäätteen edessä ja katselee samaa maisemaa päivästä toiseen. Tähän ei auta edes se, että kirjoittaa kuvitteellisista maailmoista. Mahdollisuus käyttää residenssejä katkaisee rutiinin ja avaa aistit uudella tavalla.

Te, joilla on mahdollisuus hyödyntää taiteilijaresidenssejä, tarttukaa rohkeasti tilaisuuteen! Jos residenssejä ei käytetä, niitä ei myöskään ylläpidetä.