Yleensä töistä tultua kotona iskee turtumuksen ja väsymyksen olotila, johon helposti jumahtaa. Koen olevani hyvin vahvasti aamukirjoittaja: vaadin yöunet työelämän ja kirjoittamisen väliin puhdistamaan pään arjen kuonasta. Kirjoittelen siis hyvin harvoin arki-iltaisin novellien saati romaanien tekstejä. Tuntuu vaikealta vaihtaa raidetta, jolla ajatukset ovat kulkeneet koko päivän.
Toisin kävi tänään.
Minulle uuden Sólstafir-yhtyeen levy Svartir sandar lähti pyörimään soittimessa ja äkkiä iski halu avata eräs tekstitiedosto, jota olen työstänyt silloin tällöin parin vuoden mittaan. Novelli on tuntunut tärkeältä kirjoittaa, mutta se on ollut hidasta ja vaatinut pitkää työstöä. Viimeksi olin muokannut tiedostoa tammikuussa. Olin jäänyt kohtaan, jossa juoni eskaloituu kohti murtumapistettä, mutta jumahtanut siihen, sillä minulla ei ollut tietoa siitä, mitä tulisi tapahtumaan seuraavaksi.
Musiikki kuitenkin avasi jonkinlaisen tukkeutuneen putken, joka oli minun ja novellin välillä. Kun lähdin kirjoittamaan jatkoa, en vielä tiennyt kirjoittavani itse asiassa loppua. Nyt novellille on kirjoitettu lopetus, mutta olen siinä inhottavassa tilassa, jossa ei kykene arvioimaan tekstin toimivuutta lainkaan. Novellissa on monia onnistuneita virkkeitä, rytmistyksiä, tarina ja juonen kaari, mutta toimivatko ne yhdessä? En tiedä. Ihanankamalaa. Ihan kamalaa.
Sen kuitenkin opin (jälleen), että paras hetki kirjoittaa on nyt.
Oho, ei vielä ollenkaan kommentteja.
VastaaPoistaYhtään väheksymättä, mikä siinä novellissa noin kestää? Pari vuotta on lopppujen lopuksi todella pitkä aika. Olethan saanut jo siinä ajassa kaksi romaania julkaistuksi.
Vielä kysyisin, että pääsekö noihin Osuuskumman antologioihin ja muihin mukaan vaikka ei olisi jäsen? Ja jos, niin miten?
Hieman leikkimielisesti voisi sanoa, että kysymyksesi siitä, miksi yhden novellin kirjoittaminen kestää vaikka olen julkaissut kaksi romaania siinä ajassa, antaa itsessään eräänlaisen vastauksen.
PoistaMutta tietenkään se ei ole koko totuus, mikään harvoin on. Minulla on useita kirjoitusprojekteja samaan aikaan työn alla, jokainen niistä eri vaiheissa ja muutenkin erilainen. Jokainen novelli syntyy omalla tavallaan: yksi syntyy päivässä, toinen kestää vuosia. Lopputuloksesta sitä ei näe.
Esitän vastakysymyksen: miksi novellin kirjoittaminen ei saisi kestää kauan?
Osuuskumman antologioihin ovat kirjoittaneet myös muut kuin jäsenet, mutta tämä on toiminut kutsuvieras-periaatteella. Sen sijaan romanttiseen lukemistolehteen, Ursulaan, on saanut tarjota teeman mukaisia tekstejään. Ursula ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja siitä yleensä julkaistaan kirjoituskutsu.
Novellin kirjoittaminen saa minun puolesta kestää ihan niin kauan kuin on tarpeen, en minä sitä tarkoittanut. Pisti vain silmään.
VastaaPoistaOnko sillä syytä, miksi Osuuskumma on vielä noin "sisäsiittoinen"? Suomessa kun on kuitenkin paljon tuntemattomia spefikirjoittajia.
Olen huomannut, että moni ei tule (ja miksi tulisikaan) ajatelleeksi sitä, että kirjoittaminen on hyvin omanlaisensa prosessi, niin kuin mikä tahansa luova työ. Siksi sille on vaikea laittaa aikaraameja tai paaluttaa juuri minkäänlaisia totuuksia, jotka pätisivät tekstistä toiseen.
PoistaOsuuskumma on osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka on perustettu palvelemaan ennen kaikkea jäsenistöään. Se ei siis ole perinteinen kaupallinen kustantamo, kuten vaikkapa Otava tai Tammi, johon kuka tahansa voi tarjota tekstejään.
Sen sijaan jos haluaa osallistua Osuuskumman toimintaan, kuka tahansa voi lähettää Osuuskummalle hakemuksen. Ohjeet löytyvät täältä: http://osuuskumma.fi/mika_on_osuuskumma/jaseneksi-osuuskummaan/
Sisäsiittoisuudesta ei siis oikein voida puhua tässä tapauksessa. ;)
Osuuskumman idea on kyllä mahtava. Ajattelin vain, että olisi hienoa nähdä novelliantologia, missä olisi mukana myös tuntemattomien kirjoittajien tekstejä. Toisi teille hyvää mainetta kirjoittajapiireissä.
VastaaPoistaMifongin perintö muuten odottaa pöydällä lukuvuoroaan, joka onkin sattumalta seuraavaksi.
Oletko jo tutustunut antologioidemme kirjoittajakaartiin? Kirjoittajista löytyy niin paljon julkaisseita, vähän julkaisseita kuin ensikertalaisiakin. :)
Poista