Miksi otsikon mukainen kysymys pitäisi edes esittää? Onko kirjoittajan ajateltava kenelle hän kirjoittaa?
Jokainen kirjoittaja on tekstinsä ensimmäinen lukija, ja usein kuuleekin kirjoittajien painottavan, että he kirjoittavat ensisijaisesti itselleen. Tämä on minunkin helppo allekirjoittaa -- lähtihän oma kimmokkeeni koko kirjoitustouhulle siitä, että halusin kirjoittaa itselleni viihdyttävää lukemista. Jos kuitenkin tarjoaa tai haluaa tarjota tekstejään julkaistaviksi, myös niitä toissijaisia lukijoita voi olla hedelmällistä miettiä.
Olen kuullut huhuja kirjoittajakunnasta, joka ei mieti tai palaa teksteihinsä kun ne on julkaistu, ei lue arvioita tai hermoile vastaanotosta eikä hae kontaktia lukijoihinsa. Ehkä heitä on, ehkä kyse on vain myytistä. Valistakaa, viisaammat!
Oma tämänhetkinen näkemykseni on, että vaikka voisin kirjoittaa loputtomasti miettien vain itseäni lukijana, en voisi julkaista ellen jossain vaiheessa miettisi kenelle oikeastaan kirjoitan. Ehkä tämä liittyy jollain tavalla siihen, kun alkaa miettiä omaa kirjailijantaivaltaan -- uraansa, jos uskaltaa näin sanoa. (Minulla on edelleen identifioitumisongelmia.) Saamaansa palautetta nimittäin pilkkoo ja tulkitsee sen mukaan, minkälaiselle lukijalle on kuvitellut kirjoittavansa. Tämä lukijatyypin hahmottaminen voi olla hyvinkin alitajuista. Esimerkiksi jos palautteesta käy ilmi, että tonttutarinan lukenut ei pitänyt tekstistä, koska siinä oli tonttuja, voi kirjoittaja päätellä, että tarinassa ei välttämättä sinänsä ollut vikaa vaan se oli kohteensa kanssa eri paria. Jos taas tonttutarinasta ei pitänyt henkilö, joka on yleensä tontuista aivan innoissaan, palaute saa tyystin eri sävyn.
***
Kirjalle voisi hahmotella ainakin kolme erilaista päälukijaryhmää: kirjailijasidonnainen, genresidonnainen ja potentiaalinen. Kirjailijasidonnaisia lukijoita ovat he, joilla on luottokirjailijoita, joilta he lukevat uskollisesti kaiken mitä luottokirjailija julkaisee. He päätyvät lukemaan kirjan ennen kaikkea kirjailijan vuoksi. Genresidonnaiset lukijat haarukoivat kiinnostavimmat julkaisut tietyn genren sisältä tai hakevat lukemansa lähtökohtaisesti kirjan edustaman lajityypin alalta. He tarttuvat oikein markkinoituihin ja kiinnostavilta kuulostaviin tarinoihin, kunhan ne sijoittuvat genreen, joka on omalla mukavuusalueella. Potentiaalinen lukijaryhmä on se laaja ihmisjoukko, jonka tietoisuuteen jokainen kirja haluaisi ponnistaa. Apuna toimivat kirjallisuuspalkinnot, laaja mediahuomio ja lukusuositukset, mutta harmittavan usein potentiaalista tavoitetaan vain murena.
Ennakkoluulot ja -käsitykset ohjaavat monien lukutottumuksia eikä yksikään kirja koskaan löydä kaikkia, joita se voisi koskettaa.
Kriitikot ovat myös oma ryhmänsä -- näihin luen omalta osaltani myös aktiiviharrastajat ja kirjallisuudentutkijat. On varsin eri asia kirjoittaa viihdettä (eli helposti luettavaa, nopeasti sulavaa ja naururyppyjä aiheuttavaa) kuin taideproosaa (pysähtymistä vaativaa, hitaasti sulavaa ja otsaryppyjä syventävää). Vaikka kumpiakin kirjoitetaan, jotta niitä luettaisiin, niillä voi olla hyvin erilaiset vaikutuspäämäärät ja siten myös vastaanotto. Vähemmän lukevan mielestä jokin uusi ja raikas voi olla konkarilukijan mielestä tunkkainen ja lopeensa kaluttu. Ja toisin päin: konkarilukijaa ihastuttanut teos voi harvoin lukevan mielestä olla vaikeaselkoinen ja etäännyttävä.
Yksi itselle esitettävä kysymys voisikin olla: kirjoitanko kirjatavikselle vai kirjatohtorille -- vai kummallekin?
***
Entä vaikuttaako tieto lukijakunnista siihen, mitä tai miten kirjoittaa?
Pidän sitä mahdollisena, mutta en kovin määräävänä. Halu kirjoittaa ja se, mitä haluaa kirjoittaa, syntyy tietenkin kirjoittajassa. Kirjoittaja ei kuitenkaan ole ulkopuolisille vaikutteille altistumaton. Arviot, palaute, kustantamon suhtautuminen, apurahat ja palkinnot muokkaavat ja ohjaavat kirjoittajan näkemystä omasta työstä ja kirjoittajaidentiteetistä. Paras lukijakunta on tietenkin mahdollisimman laaja. Kustantamon on kuitenkin markkinoinnin kannalta mietittävä kirjan kohderyhmä, ja tuo valittu kohderyhmä saattaa olla hyvinkin eksklusiivinen. Väärin kohdennettu on huonosti myyty -- mikä vuorostaan tietää jännityshikoilua kirjailijalle, kun seuraava käsikirjoitus menee kustannuspäätöksen alle.
Ehkä tärkeimpänä pidän kohderyhmämietinnässä sitä, että asemoi itsensä kirjoittajana paikkaan, jonka tuntee omakseen. Kun kaikkia ei millään voi miellyttää, on helpottavaa tietää onnistuneensa edes sillä alueella, johon on tekstin mielessään sijoittanut.
Kun kirjoitan aikuisille, en ole miettinyt kohderyhmää oikeastaan ollenkaan, vaan menen täysin tarinan ehdoilla ja luotan siihen, että se löytää lukijansa. Lapsille ja nuorille kirjoittaessa asia on monimutkaisempi. Lähtökohtaisesti pyrin kirjoittamaan tinkimättömän hyvän tarinan ja nautittavaa tekstiä. Nuortenkirjankin pitäisi olla sellainen, että aikuinen voi sen hampaita kiristelemättä lukea. :) Se on mahdollista. Luenhan minäkin ihan innoissani Neil Gaimanin, Terry Pratchettin ja Eoin Colferin varhaisnuorille suunnattuja tarinoita.
VastaaPoistaMutta kun kirjoittaa lapsille ja nuorille, ulkoapäin tulee paljon oletuksia, sääntöjä ja raja-aitoja liittyen siihen, mitä tarinassa saa tapahtua, millä tavalla siitä saa kertoa jne. Mitä nuorempi kohderyhmä, sitä enemmän sääntöjä. (Ja kyllähän sitä itsekin vetää ihan lapsille kirjoitetuissa jutuissa tiettyjä, aika tarkkojakin linjauksia tarinan sisällä. Kenelle tämä on kirjoitettu, millaisen tarinan he haluavat kuulla, mikä ylipäätään toimii ja mikä ei.) Vaikeaa siitä tekee se, että rajat eivät ole välttämättä mitenkään loogisia. On jotenkin outoa, että en miettinyt hetkeäkään, voinko kirjoittaa Luopion ampumaan Gigiä, mutta pohdin ihan toden teolla, voiko yksi Kellopelikuninkaan hahmoista käyttää sanaa "paskiainen". Hetkinen... :D
Kirjailijana mulle on vastenmielistä sanoa, että tämä kirja on kirjoitettu sen ja sen ikäisille ja sille ja sille porukalle, koska en halua osoitella kenellekään, että tästä sinun kuuluisi tykätä, mutta tuo on sulle kyllä vähän ööh. Mutta kyllä kohderyhmä silti kirjoitusprosessiin vaikuttaa. Siitä ei pääse mihinkään.
"Voiko näistä asioista kirjoittaa lapsille tai nuorille" -ihmettelyjä kuulee useimmiten -- yllätys, yllätys -- aikuisten suusta, mutta itse olen onneksi välttynyt siltä, että joutuisin ajattelemaan kirjojeni kohderyhmien ikää tältä kantilta.
PoistaKirjoittaessa en sitä muutenkaan mieti, mutta joskus jälkeenpäin palautetta märehtiessä huomaan miettiväni, onko jokin reaktio sidonnainen lukijan "kehitysasteeseen". Palautteen käsittelyn kannalta voi todellakin olla väliä, onko lukija kovaksikeitetty kriitikko vai kolme kirjaa vuodessa lukeva henkilö.
Totta puhut. Parastahan se olisi, jos osaisi kirjoittaa niin, että hyvin monenlaiset lukijat saisivat oivalluksia ja ahaa-elämyksiä tarinasta. Äidit lukevat eri tavalla kuin tyttäret, mutta jos samasta kirjasta voisi nauttia sekä äiti että tytär, niin voi että. Kyllä kirjailijan sydän silloin hyrräisi.
PoistaOlen melko samalla linjalla Magdalenan kanssa. Kun tarina elää mielessä, koen lukijakunnan pohtimisen vain rajoittavaksi tekijäksi, joka puskee tarinan jotenkin... pienemmäksi. Toisaalta lukijoiden ajatteleminen voi rikastuttaakin kirjoittamista kun pakottaa itsensä perustelemaan tarkemmin tai tekemään ilmiöistä järkeenkäypiä.
VastaaPoistaYleisesti olen tulkinnut, että tekstini tulevat olemaan sellaisten lukijoiden heiniä, jotka jaksavat paneutua ja kokea lukemaansa voimakkaammin. En mielelläni kirjoita ADHD -lukijoille, jotka vain haluavat jotakin nopeaa läpikahlattavaa kesän helteisiin tai talven tylsään pimeyteen. Haluan saada lukijani heräämään. Ajattelemaan, siis olemaan. :D
Ei sitä kirjoittaessa mietikään lukijoita muuten kuin siltä osin, että kirjoittaa hyvää tekstiä. :) Mutta sitten kun alkaa olla julkaisuja alla, ja hahmottelee sijoittumistaan kirjallisuudessa sekä omaa uraansa, saattaa jossain vaiheessa alkaa miettiä, kenelle oikeastaan kirjoittaa.
PoistaJos esimerkiksi kirjoittaa lapsille ja saakin palautetta pääasiassa aikuisilta, mitä se merkitsee palautteen vastaanottamisen kannalta? Tai jos kirjoittaa johonkin genreen, kirjoittaako sen tyyppistä kirjallisuutta, joka puree parhaimmin hardcore-genrefaneihin vai onko teksti enemmän suunnattu genreen ensi kertaa tutustuville?
Tiedetään myös niitä tapauksia, joissa kirjan kohderyhmä on arvioitu väärin, ja kirjaa markkinoitu ikään kuin "sivu suun". Palaute voi silloin olla aika masentavaa kirjailijalle. Jos kuitenkin kykenee ymmärtämään, että kitkerä palaute johtuikin siitä, että lukija oli luullut ostaneensa appelsiinin mutta saanut omenan, kirjailija ei menetä uskoaan omiin taitoihinsa kirjoittajana.