Minua on hemmoteltu viime päivinä blogiarvioilla Mifongin ajasta.
Todella vaiheessa
Hemulin kirjahylly
Kiitos, te lukevaiset, palautteestanne saa uskoa ja virtaa omaan kirjoitustyöhönsä! Kun taas syksyllä pääsen tosissani tahkoamaan neljättä mifonkia, tiedän, että en kirjoita tyhjyyteen.
Sarjan kirjoittamisessa on muuten yksi ylimääräinen jännitysmomentti: sitä jännittää kuinka moni lukija pysyy mukana loppuun saakka -- ja kuinka moni jättäytyy matkasta puolivälissä. Yksittäinen romaani seisoo omilla jaloillaan, mutta sarjan osat, ainakin kohdallani, nojaavat myös toisiinsa. Ne muodostavat pikku hiljaa suurempaa kokonaisuutta niin kuin palapelin osat.
Olen mielelläni lukenut kirjasarjoja, kuten blogissani joskus olen kai kertonutkin, ja tiedän kuinka paljon sarjan edetessä eri osille lataa odotuksia. Aika moni sarja väljähtyy loppua kohden. Joistakin huomaa, että kirjailijalta on loppunut näkemys tai into.
Tulevaisuus näyttää miten Mifonki-sarjan kanssa käy.
***
Vielä on aikaa osallistua kirja-arvontaan! Kolmelle vastanneelle on luvassa lukemista Mifongin ajan muodossa.
Tuopa onkin melkoinen jännitysmomentti, kun kirjoittaa jatkuvaa sarjaa. Trilogian kanssa sitä on ehkä asennoitunut siihen, että arvosteluja ja huomiota tulee todennäköisesti vähemmän toisesta ja kolmannesta osasta. Mutta kun trilogia on valmis, se on valmis. Uusi, kiiltävä alku kutsuu jo kirjailijaa.
VastaaPoistaToisaalta ehkä pitkällä sarjalla on paremmat mahdollisuudet tulla sellaiseksi sarjaksi, johon tosissaan upotaan sisään ja jonka perään itketään katkeria kyyneleitä sitten, kun kirjailija vihdoin lopettaa sen?
Mifonki-sarja on tuonut minulle sen oivalluksen, että kirjamaailmassa trilogiakin on itse asiassa melko lyhyt kokonaisuus. Se on kooltaan kompakti: riittävä, jotta voi kertoa useampitapahtumaisen tarinan mutta silti tarpeeksi suppea, jotta rakenteen kykenee helposti hahmottamaan.
VastaaPoistaNyt kun Mifongeista on tullut pidempi rupeama kuin alkujaan aavistelinkaan, kiinnostavaa tulee olemaan se, miten eri osat rytmittyvät kokonaisuuteen nähden. Miten alitajuntani rakentaa eeppistä tarinaa? Entä pysyvätkö lukijat mukana?
Toivoa sopii, että sarjan päättyessä kyyneleet johtuvat hyvänlaatuisesta kaihosta, eivät pettymyksestä. :)