Uuden tekstin kanssa on usein vähän alaston kananpoika -olo. Kovalla touhulla on maailmaan tultu, munasta kuoriuduttu. Sydän jyskää ja jalat vispaavat, mutta sulkapeitteessä ja koordinaatiossa voi olla vielä vikoja. Voi olla, että sulkia ei ole lainkaan, ja suunta, johon kovasti pyrkii, ei olekaan se mistä jyvät löytyvät. Tätä varten teksti tarvitsee kustannustoimittajaa. Kustannustoimittaja osaa kertoa, että paleleminen johtuu siitä että sulkapeite on viallinen. Hän osoittaa oikean suunnan, josta jyvät löytyvät, kenties ripottelee muutaman uuden, jotka voi joko huomioida tai jättää huomiotta. Hän rauhoittelee, kun irrationaaliset pelkotilat iskevät. Hänen huomassaan kananpojasta kasvaa komea, itsenäinen olento.
Edessäni on jännittävä aika. Ensi syksynä julkaistavan Steampunk! --Höyryä ja helvetinkoneita -antologian toimittaminen on käynnistynyt. Minä ja Markus Harju toimimme päätoimittajina jälleen. Kesän aikana tulen siis tutustumaan moneen henkilöhahmoon, tarinaan ja maailmaan. Saan sekä vaikuttaa novelleihin että seurata sivusta, kuinka ne kehittyvät muotoon, jossa ne lopulta julkaistaan.
Erityisen palkitsevaa on se, että jokaisen tekstin kanssa on erilaisia haasteita ja siten myös voittoja. Joissakin voi olla haasteena kieli, toisissa tyyli ja kolmansissa rakenne tai vaikkapa jokin henkilöhahmo. Viime antologian kohdalla opin, että kustannustoimittamisessa on tärkeää uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa, jos jokin asia mietityttää. Liian paljon ei saa jättää "taiteellisen vapauden" tai "kaipa kirjoittaja tietää mitä tekee" -asenteiden varaan. Kirjoittajallekin tekee hyvää opetella perustelemaan valintansa, sillä sitä kautta syntyy ymmärrys siitä, mihin omaa tekstiään haluaa viedä ja miksi. Tärkeää on myös muistaa (kun itsekin kirjoittaa), että teksti voi toimia, vaikka sitä ei olisi kirjoitettu niin kuin itse olisi sen tehnyt.
Kustannustoimittaminen ei ole helppoa, sillä se ei ole pelkkää kielenhuoltoa, johon voi riittää se, että opettelee tietyt säännöt (joista sitten voi perustellusti poiketa). Kustannustoimittaja yrittää ymmärtää paitsi tekstiä, myös sen kirjoittajaa, sillä etenkin alkuvaiheessa nämä kaksi ovat hyvinkin kiinni toisissaan. Kun työstämisessä päästään pidemmälle, teksti alkaa itsenäistyä, mutta kirjoittajaa -- tekstin luojaa -- ei silloinkaan voi unohtaa. Paljon on kyse siitä, miten saa vietyä viestinsä perille. Ihmisten välinen vuorovaikutus vaatii omanlaistaan taiteilua.
Minun näkemykseni on, että kustannustoimittajan tehtävä on tehdä käsillä olevasta tekstistä niin hyvä kuin se voisi olla. Tässäkin täytyy huomata, että tarkoitus ei ole viedä tekstiä liian väkevästi haluamaansa suuntaan, vaan auttaa kirjoittajaa pääsemään päämääräänsä.
Kustannustoimittajalla on siis rajoja, joista kirjoittaja on vapaa. Sen kuitenkin tiedän viime antologiasta, että tekstin julkaisemisen riemu on hänellä aivan yhtä suuri.
***
Miten on, te lukijani, jotka olette julkaisseet ja saaneet kustannustoimittamista töillenne: miltä se tuntui ja onko se mielestänne aivan ehdotonta laadun takaamiseksi?
Entäpä teillä, jotka kirjoitatte mutta ette välttämättä ole vielä julkaisseet: onko teillä odotuksia siitä, mitä kustannustoimittaminen pitää sisällään? Onko asioita, jotka siinä pelottavat tai jännittävät?
Kirjoittamasi jälkeen tuli taas olo, että voi kauheaa mihin olenkaan ryhtynyt, kun olen kustannustoimittajaksi ryhtynyt! Miten ikinä selviän noin vastuullisesta työstä - niin paljon vartijana kustannustoimittaja on. Mutta onnekseni olen saanut työstäni positiivista palautetta, se rohkaisee jatkamaan.
VastaaPoistaKustannustoimittaja on paljon vartijana (ainakin jos on kunnianhimoista tyyppiä), mutta toisaalta työn palkitsevuus on usein yhteydessä siihen, kuinka vaativaa se on. Tuntuu mielettömän hienolta auttaa kirja maailmaan -- toimia kätilönä, ei pelkästään synnyttäjänä.
PoistaNiin on :)!
PoistaMinä en ole julkaissut ja eniten ehkä tässä vaiheessa, kun asia ei ole mitenkään ajankohtainen, ajatuksissa huolestuttaa se, että entä jos kustannustoimittajalla olisi aivan eri visio siitä, mihin teksti on menossa, kuin minulla itselläni. Entä jos kustannustoimittaja ohjaisi suuntaan, jota en ymmärrä tai halua? Ymmärtämättömyyden kohdalla voisi ja pitäisikin tietysti kysyä, että mitätäh?, mutta entä jos tosiaan kustannustoimittajan (ja kustantamon) suunta olisi ihan eri kuin oma suuntani? Se on pelottava ajatus.
VastaaPoistaEn oikein osaa nimetä mitään konkreettisia odotuksia kustannustoimittajalle - enemmänkin sellaisia, että toivottavasti häneltä saisi hyvää sparrausta kirjoittamiseen; toivottavasti hän haastaisi minut näkemään uusia puolia tekstissäni ja osaisin sen jälkeen kasvattaa ne uudet puolet nupuista kukkasiksi.
Ehkä isoin toive on kuitenkin se, että toivottavasti meillä synkkaisi. En ajattele, että kustannustoimittajan pitäisi olla joku kirjailijan uskottu ja aina saatavilla sitä varten, että Suuri Daideilija haluaa kertoa kello neljä aamuyöllä jotain todella valaisevaa siitä kuinka löysi nelivuotiaana kiven pihalta, tai jotain sinnepäin. En siis tarkoita mitään "paras ystävä" -meininkiä, vaan sitä, että puhuisimme samaa kieltä käsikirjoituksen suhteen. Että kun kustannustoimittaja sanoisi "älä kirjoita laiskasti" niin tajuaisin, mitä hän sillä tarkoittaa. Kun kustannustoimittaja sanoisi "kivi", tajuaisin hänen tarkoittavan kiveä eikä puuta. Ja tähän toiveeseen liittyy tietysti vastakappaleena pelko: entä jos emme puhu ollenkaan samaa kieltä, enkä tajua mitään, mitä minulle yritetään sanoa?
Ajattelen kyllä, että vaikka kirjoittaminen on välillä henkimaailman hommia jollain tavalla, niin ei siinä ole mitään mystiikkaa, joten jos vain kustannustoimittajan kanssa ollaan pyrkimässä samaan suuntaan, niin se on se minimi. Loppu on luksusta, synkkaamiset ja muut, ja jos ne puuttuvat, niin homma pitää silti viedä ammattimaisesti läpi. Molempien, sekä kustannustoimittajan että kirjailijan.
(Tulikohan tähän nyt päätä tai häntää vai olisiko vaatinut vähän kustannustoimittamista...)
Tuli sekä pää että häntä. :)
PoistaNiinhän se on, että ennen julkaisemista ei tiedä paljoakaan siitä, mitä kustannustoimittamiselta pitäisi odottaa. (Hapuilen sen suhteen kyllä vieläkin.) Jännittää monenlaisia asioita. Ei tiedä talon tapoja tai prosessien marssijärjestystä.
Jokaisen kirjailijan suhde omaan kustannustoimittajaan varmasti vaihtelee, mutta sitten kun löytää sen oikean, sen kyllä tietää. Päättelen näin siitä, että kirjailijat seuraavat luottokustejaan uusiin kustantamoihin erimielisyystilanteiden sattuessa. He ovat valmiita tekemään paljon, jotta saavat säilytettyä yhteyden henkilöön, jolla selvästi on syvä ymmärrys heidän teksteistään ja siitä, mihin suuntaan heidän uransa on etenemässä.
Mutta hyviä kirjoja voi saada aikaan etäisemmänkin kustannustoimittajan kanssa. Jokaisella on oma tapansa toimia, eikä kustannustoimittajallekaan välttämättä ole helppoa suhteiden luominen uusien kirjailijoiden kanssa.
Joskus intensiivisimpiä kirjailija-kustannustoimittaja -suhteita kuunnellessa tulee mieleen tilanne, jossa kirjailijan itsetunto ja usko omaan työhön lepää valtaosin kustannustoimittajan varassa. Se ei kuulosta kivalta.
Tekstejäni ei ole vielä julkaistu sen kummemmin, tosin nyt on ensimmäiset tulossa antologian kautta. Jotain lehtijuttuja on joskus ollut, mutta niissä ei ole ollut kustannustoimittajaa kuvioissa... :)
VastaaPoistaMinä näen asian niin, että siinä vaiheessa kun kustannustoimittaja astuu kuvioon mukaan, on olemassa jo jonkinlainen käsitys kirjoittajan tekstistä, että se on/voisi olla julkaisukelpoinen. Kyse on tavallaan silloin vielä hiomattomasta timantista. Käsittääkseni kustannustoimittaja ei ala millekään ellei ole ensin selkeää potentiaalia. Tämä mielestäni luo turvaa kirjoittajalle siinä mielessä, että hänen luomassaan teoksessa on siis jotain, joka kiinnostaa niin paljon, että siihen kannattaa kustannustoimittajan panostaa aikaansa ja vaivaansa. Kuvittelisin, että tällöin pääpiirteissään teksti on jo hyvä joko ideansa, tarinansa, juonensa, sanomansa yms. suhteen. Voihan olla, että tekstin joutuu kirjoittamaan "uudelleen" useammankin kerran, jos esimerkiksi näkökulmaa pitää vaihtaa tai vaikka kirjoitustyyliä, mutta perusta on olemassa potentiaalisen hyvälle tekstille. Itse näkisin, että tässä vaiheessa olisin vain kiitollinen siitä, jos kustannustoimittajalta saa ehdotuksia ja suosituksia. Totta kai on mahdollista myös se, että kirjoittaja on täysin eri mieltä kustannustoimittajan kanssa mahdollisista muutoksista, jolloin kirjoittajan on syytä tarkkaan miettiä, miksi muutosta halutaan ja miksi itse pitää kiinni omasta näkemyksestään. On tietenkin sitten jokaisen oma asia päättää, suostuuko muutoksiin vai ei. Joskus voi olla tärkeämpää pitää kiinni alkuperäisestä kuin antaa periksi, joskus taas ei. Sitten tietenkin kirjan toimittamisessa on paljon asioita, joista kirjoittajalla ei ole välttämättä mitään käsitystä itsellään, jolloin on parempi antaa kustannustoimittajan huolehtia niistä.
Ei kustannustoimittajan mukaan tulo minua ehkä pelota, mutta toki se jännittää. Ainahan se jännittää, mitä sanottavaa jollakulla toisella on minun tekstistäni. Vielä enemmän se jännittää kustannustoimittajan tapauksessa siksi, että millaisia mahdollisia muutoksia on tehtävä, jotta saisi kirjan kustannetuksi ja että miten koko prosessi kaiken kaikkiaan sitten etenee siitä, kun teksti on tarjottu siihen kun on painettu kirja kädessään... No ehkä se pelottaa, että jos kustannustoimittaja onkin ymmärtänyt täysin väärin kirjoittamani tekstin ja sen pohjalta haluaa sitä muutella. Ehkä se on sitten merkki myös siitä, että teksti on oikeasti huono, jos sen niin pahasti voi väärin ymmärtää kuin mitä itse on tarkoittanut...
Kuten sanoit, useimmiten juuri tämä on se lähtökohta: tekstissä on jo niitä elementtejä, jotka kiinnostavat tai miellyttävät kustannustoimittajaa, joka siksi lähtee tekstiä työstämään. Joutuukohan kovin moni kuukausipalkkainen kustannustoimittaja toimittamaan tekstejä, jotka eivät lainkaan nappaa? Onko se mahdotonta -- vai voiko tekstin kuin tekstin toimittaa hyvin, jos vain on ammattilainen?
PoistaKysymykset siitä, tekeekö muutoksia tekstiinsä kustannustoimittajan näkemyksen mukaan vai ei, ovat välillä hankalia. Jokaisen julkaisua kohti pyrkivän kannattaakin miettiä, mikä tai mitkä olisivat liian suuria muutoksia omaan käsikirjoitukseen. Kuinka paljon omasta näkemyksestään on valmis tinkimään, jotta saisi tekstinsä kustannetuksi? Kuinka paljon valmis muuttamaan, joustamaan, sopeutumaan?
Esikoisen jälkeen on kuitenkin tietyllä tavalla lähtökuopissa (varmuutta kakkosen läpimenosta kustannusohjelmassa ei ole), joskin paremmissa sellaisissa, sillä on näyttöä ja suhteita. Jos aikoo kirjailijaksi, esikoinenkin on vain yksi paalu pitkällä matkalla: tulevien teoksien lukumäärä on tuntematon.
Joskus omasta näkemyksestään täytyy pitää kiinni. Kustantamot ja kustannustoimittajat ovat erilaisia, ja jos yhdessä paikassa käsikirjoituksesta olisi haluttu tehdä kirjoittajalleen vieras, se voi kelvata toisaalla ilman suuria muutoksia.
Kustannustoimittaja on lukija, mutta erittäin tietoinen ja kirjasivistynyt sellainen. Silti hänkin voi lukea "väärin", erehtyä. Eli en olisi heti tuomitsemassa tekstiä huonoksi sillä perusteella, ymmärtääkö yksi kustannustoimittaja sitä vai ei. :)