No, se tulevaisuus on nyt, sillä e-kirjat ovat täällä.
 |
| Hankintoja Vanhan kirjan talvesta. Runoja ja tietokirjoja. (c) J.S. Meresmaa |
E-kirjalla ja painetulla kirjalla on paljon eroja, joiden vuoksi uskon, että ne tulevat elämään rinnakkain pitkään. Isoin ero on se, että painettu kirja on esine, kun taas e-kirja on ensisijaisesti elämys.
Suhtaudun e-kirjaan hieman kuin elokuvissa käymiseen: maksan lipun hinnan ja nautin elämyksestä. En saa elokuvaa teatterista mukaani, mutta ei se ole tarpeenkaan. Ei minulla ole halua omistaa elokuvaa. Tästä johtuu myös se, etten ole kuluttajana valmis maksamaan e-kirjasta yhtä korkeaa hintaa kuin painetusta kirjasta. E-kirjalta puuttuu jälleenmyyntiarvo. Sitä ei voi myydä divariin tai lainata kaverille tai jättää perintönä sukulaiselle. Saan siihen vain käyttöoikeuden, johon suhtaudun lähtökohtaisesti niin kuin kaikkeen elämässä pitäisi: väliaikaista kaikki on vain.
Jos oikein hurmaannun kirjasta, ostan sen painettuna hyllyyni.
Sydäntäni riipaisee kun ajattelenkin tulevaisuutta, jossa ei olisi painettuja kirjoja. Miten kävisi ihanille, tunnelmallisille antikvariaateille? Mihin saisi kirjailijalta signeerauksen? Miten pääsisi pitelemään käsissään isoäidiltä perittyä Kiljusten herrasväki -kirjaa, nuuhkia sitä ja käännellä samoja sivuja, joihin edellinen sukupolvi on jättänyt sormenjälkensä? Iltaisin vierestä ei enää kuuluisi sivunvaihdon rapinaa.
Toisaalta on ihanaa, kun jokaista lukukokemusta ei tarvitse hankkia esineeksi kotiinsa (edes väliaikaisesti kirjastosta). Matkoille riittää kevyt lukulaite, josta löytyy luettavaa jokaiseen mielentilaan -- myös siihen, jota ei pakatessaan kotona osannut ennakoida. Englanninkielisissä teksteissä voi sanaa napauttamalla avata sanakirjan ja laajentaa sanavarastoaan. Fonttikokoa voi muuttaa silmille sopivaksi tai jopa tekstin puheeksi. Lukemisessa on mahdollista saavuttaa uudenlainen yksityisyys -- lukulaitteessa ei ole kansikuvaa, joka kertoisi koko maailmalle, jos luet vaikkapa dinosauruspornoa.
Joten minun käytössäni tulevat rinta rinnan kulkemaan sekä e-kirja että painettu kirja. Ne täydentävät toisiaan. Parhaimmassa tapauksessa ostan ensin e-kirjan ja sitten painetun kirjan. Maksan siis samasta elämyksestä kaksi kertaa. Laatu ratkaisee, ei formaatti.
Miten on, rakkaat lukijat? Kuluvatko e-kirjat käytössä? Mikä niiden suurin hyöty mielestäsi on? Entä haitta? Oletko huomannut eroa kiintymyssuhteessa e-kirjan ja painetun kirjan välillä?
Joskus matkalla lähtiessä olisi kyllä mukava, jos saisi laukkuun vain ohuen ja kevyen e-lukulaitteen sen sijaan että punnitsee monen tiiliskiven kanssa kotona ja miettii mitä kannattaisi raahata mukana.
VastaaPoistaTällä hetkellä suurin sijoitus vain olisi sen lukulaitteen ostaminen. Joitain kirjoja olen lukenut tietokoneen näytöstä, mutta jotenkin en osaa suhtautua siihen samalla tavalla kuin paperiseen kirjaan. Jos olisi lukulaite, jonka näyttö vastaa mahdollisimman paljon paperia...
Uskon kyllä, että e-kirjoilla on tulevaisuus. Ne saa tosi kätevästi kotikoneella haltuunsa parilla klikkauksella. Ei tarvitse mennä kirjastoon tai kirjakauppaan :) Niitä on kyllä tosin vaikeampi tyrkyttää kaverille, kun lainaaminen on vaikeampaa.
Hankin kurpahtaneen Sony Readerini tilalle juuri Kindle Paperwhiten ja voin lyhyelläkin käyttökokemuksella suositella lämpimästi. Jopa sivujen kääntäminen pyyhkäisemällä muistuttaa paperikirjan lukemista. :) Plus, sitä voi lukea pimeässä. (Mulle tämä on iso lisäarvo, jonka takia luin Sony Readeriani sen hajoamiseen asti.)
PoistaKindle on kyllä pelastanut meikäläisen matkalukemisahdingot. Aina jos otan painetun kirjan tai pari mukaan matkaan, on melko varmaa että yksikään niistä ei sovikaan sitten lukufiilikseen. Ja ne tosiaan painavat aika tavalla... (en ole ihastunut näihin uusiin Miki-kirjoihin).
PoistaSiitä pidän myös e-kirjoissa, että uusiin kirjailijoihin tutustuminen on helppoa. Näyteluvuista saa käsityksen kirjoitustyylistä, ja kirjaan linkitetyistä muiden ostajien lukuhankinnoista voi löytää lisää samankaltaista luettavaa.
Minusta näissä keskusteluissa mennään usein ihan hakoteille, kun ruvetaan liiaksi vertaamaan e-kirjaa ja paperikirjaa keskenään. Ne ovat omasta mielestäni kaksi erillistä tuotetta, jotka palvelevat osin myös eri tarkoituksia. Jos jonkun "perinteisen" kirjamuodon e-kirjat saattavat tulevaisuudessa jyrätä ylitseen, niin ehkä pokkarit - kovakantinen on minulle aina ollut muutenkin keräilykappale, jotain sellaista, jonka hankin vasta kirjan luettuani, ja jonka myös haluan säilyvän pitkään.
VastaaPoistaItselläni e-kirjojen lukeminen lisääntyi huomattavasti sen jälkeen, kun löysin ohjelman, jolla niiden lukeminen on mukavaa. Tätä ennen olin ehtinyt käydä läpi kymmeniä ohjelmia, joista en pitänyt (ja kun ensimmäistä kertaa kokeilin oikeaa lukulaitetta, pidin sitäkin todella kömpelönä - se oli toki jo omaan aikaansa nähden vanha, uudemmat ovat varmasti parempia). E-kirjoina luen erityisesti tiiliskiviä ja opiskelukirjallisuutta. Siirtyminen e-kirjoihin sujui minulta kohtalaisen luontevasti kai siksi, että olen jo käynyt läpi saman siirtymän pelien puolella, enkä enää osaa kaivata pelejä fyysisinä kappaleina hyllyihini lainkaan.
Tuosta Retan mainitsemasta lainaamisesta - en tiedä, olenko nyt ihan väärässä, mutta eikö tekijänoikeuslakien mukaan kirjan ostajalla pitäisi olla oikeus "lainata" kirjaa myös kaverin luettavaksi? (Omistamastaan tuotteestahan kai pitäisi olla oikeus tehdä kotikäyttöön järkevä määrä kopioita, ja saman pitäisi tietääkseni päteä myös e-kirjaan). Toki DRM-suojaukset ovat pitkään hankaloittaneet tätä, mutta nekin ovat alkaneet onneksi Suomessa joutua kustantamojen epäsuosioon ja sitä myötä myös käydä harvinaisemmiksi...
Mary on samoilla linjoilla kuin minäkin. Omaan hyllyyn ostetaan sellaiset kirjat joilla on jonkinlaista tunnearvoa (tai jotka nyt sattuvat löytymään kirjakaupan alennushyllystä, mutta niitäkin kierrätän usein saman tien eteenpäin luettuani). E-kirjoina hankin ne, joita en oleta lukevani useaan kertaan. Myös tieto- ja opiskelukirjallisuus olisi kiva saada sähköisenä. Etenkin jos se merkitsee halvempaa hintaa, oppikirjat ovat usein pirun kalliita.
PoistaLastenkirjat haluan vielä toistaiseksi ihan painettuina. Ne kestävät paremmin kuolaa ja pieniä sormia.
Tänään muuten juuri kuulin radiosta, että Ranskassa e-kirjat muodostavat noin 5% kirjamyynnistä ja luku kasvaa huimasti koko ajan.
Lainauskysymys (siis muukin kuin kirjastolainaus) on e-kirjojen kohdalla mielenkiintoinen. E-kirja kun ei ole rajattu formaatti samalla tavalla kuin painettu kirja: jos sen lataa koneelleen ja lähettää eteenpäin kaverilleen lainaksi, mikä erottaa lainaa ja tekijänoikeusrikkomusta? Kaverihan saa kirjan käytännössä itselleen ilmaiseksi. Jos taas lainaa lukulaitettaan, jossa e-kirja on, homma on selkeä.
PoistaKindleen ladattavissa kirjoissa kielletään mielestäni melko selkein sanoin teoksen levittäminen millään tavoin, ja Elisa Kirjassakin on lauselma:
"Tällä hetkellä kirjojen lainaaminen eteenpäin ei ole mahdollista. E-kirjat ja äänikirjat ostetaan henkilökohtaiseen käyttöön eikä niitä saa kopioida muille."
Niin, tämä asia ei tosiaan ole ihan yksinkertainen. Tekijänoikeuslain nojalla minun ymmärtääkseni pitäisi olla sallittua tehdä juuri se järkevä määrä kopioita yksityiseen käyttöön. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kopioita saisi jaella miten sattuu, mutta esimerkiksi perhepiirin käyttöön niitä kaiketi pitäisi saada tehdä. Tottakai erilaiset myyvät tahot kuitenkin ovat innokkaita rajoittamaan tätä mahdollisuutta esimerkiksi siten, että kirjaa voi lukea vain tietyltä käyttäjätililtä salasanan takaa. Samaa rajoituslinjaa vedettiin pitkään myös pelipuolella, missä nyt kuitenkin esimerkiksi iso jätti Steam on alkanut testata mahdollisuutta lainata pelejä omalta käyttäjätililtä kavereille.
PoistaMutta kuten sanoit, ongelman voi aina kiertää lainaamalla koko laitteen. :)