Sanahirviö "prokrastinaatio" aukeaa paremmin suomeksi: vitkastelu, lykkääminen, viivyttely, kuhnailu, aikailu, välttely, vetkuttelu.
Se on kaikkien isien äiti: kun pitäISI alkaa, kun täytyISI tehdä.
Tuttu toveri, kerrassaan. Kenties sinullekin?
Pitkään olen pitänyt prokrastinaatiota vihollisena, asiana, joka seisoo minun ja työn valmiiksi saamisen välissä. Kun tässä eräänä iltana olin sitten listannut mitä kaikkea olisi pitkän viikonlopun aikana saatava tehtyä, ja löysin itseni kuitenkin tekemästä Jotain Aivan Muuta, aloin miettiä, että ehkä vetkuttelullakin on paikkansa. Se nimittäin on ollut pontimena ja voimalähteenä noin 90 %:lle kaikista kotitöistä, joita teen -- puhumattakaan lukemattomista muista "pikkujutuista", kuten ruuanlaitosta, laskujen maksamisesta, sähköpostien kirjoittamisesta ja vähemmän tärkeiden projektien eteenpäin saattamisesta.
Se voi olla myös ensiloikka aivan uudenlaisen tekemisen pariin. Se Jokin Aivan Muu, mitä aloin sijaistoimintona tehdä, oli nimittäin huopamaskottien neulottaminen. En ole mikään käsityöihminen -- saati ihme -- mutta tämä osoittautui rentouttavaksi, helpoksi ja palkitsevaksi ajanviettotavaksi. En ole koskaan ennen tällaisia tehnyt, mutta yhdessä illassa valmistui sekä marsu että pöllö.
Pro vetkuttelu!
 |
| Huopaöttiäisiä. (c) J.S. Meresmaa |
Koettakaapa arvata, mitä minun olisi pitänyt tehdä sen sijaan, että kirjoitin tämän blogipostauksen?
Mitä hyödyllistä sinä olet tehnyt vitkastellessasi?
Käsityöt ovat aivan loistavia korviketoimintoja kirjoittamiselle! Siinä kun voi kuitenkin halutessaan ajatella kirjoittamista, ja käden ja silmän yhteispeli on kuulemma jotenkin erityisen hyväksikin aivoille. :-) Tai sitten voi uskoa että alitajunta tekee työtä tekstin parissa vaikka tietoisesti miettiikin vain minkä väristä lankaa käyttäisi seuraavaksi. Itse lähinnä virkkaan, mutta on kyllä ollut mielessä opetella mm. huovuttamista.
VastaaPoistaSähköpostien kirjoittaminen tosiaan onnistuu joskus vitkastelun ansiosta, samoin tietojen etsiminen kiinnostavista asioista, siivoaminen ja tiskaaminen jne.
Allekirjoitan täysin tuon, että käsityöt piristävät aivoja. Lisäksi siinä on jotain erityisen mukavaa, kun voi luoda jotain käsinkosketeltavaa sen sijaan, että naputtelee kirjaimia näytölle.
PoistaRomaanin kirjoittaminen on niin perhanan pitkä prosessi, että kestää kauan ennen kuin saa jotain konkreettista käsiinsä. :)
Yliopiston pääsykokeisiin lukemisen sijaan keväällä 2008 kastelin kukkia ja pyykkäsin, kumpaakaan en tehnyt normaalisti ilman erillistä pyyntöä. Luin myös kirjoja, mm. Angie Sagen ihastuttavan fantasia sarjan (Septimus Heap) aloitusosan Magiaa.
VastaaPoistaMyöhemmin, kun on pitänyt vaikkapa lukea tenttiin tai kirjoittaa esseetä (kun pääsin sinne yliopistoon), tulee selattua Facebookia tai juurikin kirjoitettua blogiin. Tai kuten Malna yllä, tekee käsitöitä tai arkastelee.
Facebookin selailu ja nettisurffailu... Heh, ne lukisin siihen ei-kovin-rakentavaan vitkasteluun. Tunnistan eron itsessäni siitä, että vetää helposti överit eikä mitään jää käteen. Kotitöissä, askartelussa ym. toiminnassa sentään tuloksiakin syntyy.
PoistaOlisi ihanaa, jos osaisi vetkutella rakentavasti... No, ehkä Pinterestin selaaminen voidaan sellaiseksi laksea. Olen viime aikoina etsinyt sieltä sopivia kuvallisia inspiraatioita kirjallisten tuotosten taustoittamiseen. Lähinnä hylättyjä taloja dystopian pohjamateriaaliksi.
PoistaTervehdys, J.S.!
VastaaPoistaOlen hyvin, hyvin lyhytjännitteinen ihminen. Näin ollen novelli on oma lajini.
Kuitenkin esilukijani ovat olleet hemmetin oikeassa seuraavalla lailla; pitäisi mieluummin vitkastella ja miettiä. Sen sijaan, että rustaa koko idean kerralla yhdessä illassa...
Tekstien kypsyttely on tärkeää ja tyypillisesti parantaa lopputulosta, mutta minulle on joskus käynyt niinkin, että valmista tulee ensimmäisellä kirjoituskerralla. Kyseessä oli melko lyhyt novelli, ja en voi kuin tuumia, että alitajunta oli valmistellut kaiken edeltä käsin. Minun ei sitten tarvinnut kuin kirjoittaa saneltu ylös. ;)
PoistaKerta on kyllä toistaiseksi jäänyt ainoaksi, joten kannatan kypsyttelyä ja käsikirjoituksen "hyllyllä" lepuuttamista.
Tämä on hyvin tuttu ilmiö minullekin.
VastaaPoistaYleisimmin vitkastelu näkyy lisääntyvänä pelaamisena (videopelit). Toisaalta juuri videopelien maailmasta saan usein paljon ideoita, joten voin jotenkin yrittää selittää pelivitkasteluni "meditoinniksi".
Toinen yleinen ilmiöni on alkaa tutkia jotakin mieleen juolahtanutta yksityiskohtaa. Wikipediassa tulee sitten istuttua neljäkin tuntia, ehkä viisi. Yhtäkään sanaa ei tule valmiiksi, mutta sen sijaan yleissivistys kasvaa määrällä X ja palautuu myöhemmin määrän Z verran kohti alkuperäistä lukemaa.
(Toivottavasti X - Z > 0.)
Kolmanneksi alan kirjoittaa outoja juttuja toisten blogeihin....
Neljänneksi alan lukea uutisia. Juuri niitä huonojakin uutisia, joilta halusin välttyä. Jälleen mennään nettisurffailuun, tällä kerralla sivistäen itseä uutisryöpyllä, josta puolet on vain lööpinhakuista hehkutusjournalismia, joka löystyttää aivot totuttamalla ne "miellyttäviin" nopeisiin ärsyketulviin. (katso Chättäily vs romaanin lukeminen)
Viidenneksi...
Jaa, pitäisiköhän jatkaa sitä kirjaa...
Tietomereen uppoaminen muutamien faktojen tarkistamisen nojalla on kyllä pirullista. Ikinähän ei tiedä, minkälaista nippelitietoa tulee tarvitsemaan, eikö niin? Joten ei ole ollenkaan haitaksi, jos lukee vähän aiheesta X, ja sitten vähän vielä aiheesta Y, koska se kuulosti niin mielenkiintoiselta, vaikka ei nyt aivan tähän kirjan aihepiiriin liittynytkään... Ja olipas muuten mielenkiintoinen tuo maininta merirosvoksi kääntyneestä kauppiaasta, löytyisiköhän hänestä vielä jotain tarkempaa tietoa!
PoistaNiin, taustatutkimus. Mikä ihana syy harhautua tekstin parista! Petollista, petollista.
(Neulahuovuttaminen muuten jatkuu.)