 |
| Haikon kartano. (c) J.S. Meresmaa |
Hauskin yhteensattuma oli, kun Haikon kartanossa huoneeksi sattumalta valikoitui Ebba Svanströmin huone -- juuri Ebban alkuvaiheista luin Ursula Pohjolan-Pirhosen Soturin sydän -romaanista! Kas näin historiallinen fiktio lyö kättä elämän kanssa...
En ole muuten edennyt Keisari rakastaa -romaanissa kovinkaan pitkälle. Jotenkin lukemis- ja kirjoituskiintiö on ollut hetkellisesti täynnä. Siksi tämä reissukin: pään tuulettamista, uusia maisemia ja luonnossa oleskelua. Merta, historiaa ja metsiä. Eiköhän tästä saa virtaa päivätyön tuoksinaan. Se syö nyt kyllä ison osan kesästäni.
 |
| Ebban huone. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Ebba ei kirmaillut näiden pylväiden välistä, sillä vanha päärakennus paloi 1911. (c) J.S. Meresmaa |
Ihanaa toukokuun alkua kaikille!
Vau, onpa upea kartano!
VastaaPoistaMinulle on käynyt pari kertaa niin, että julksilla paikoilla on nähnyt ihmisen, jonka ulkonäkö ja eleet ja joskus jopa pukeutuminenkin vastaavat todella jotain omaa hahmoani. Se on yhtä aikaa hämmentävää ja kiehtovaa.
Haikon kartano oli kyllä upea -- ja ruoka tooodella hyvää.
PoistaNuo ovat hienoja hetkiä! Oli kyllä ravisuttava kokemus, kun Helsingin kirjamessuilla 2012 Kallion lukion haastattelijat olivat pukeutuneet Ardisiksi ja Reuksi! Sen konkreettisemmin eivät omat hahmoni ole vastaan astelleet. Toistaiseksi ainakaan. :)
Tervehdys!
VastaaPoistaMahtaisiko olla, että meille osuu joku alitajuntaan ja sitten haluaa sieltä pois tarinan fiktiivisen hahmon muodossa? Ennemmin tai myöhemmin...
Onhan se omanlaisensa mysteeri, miten henkilöhahmot syntyvät. Palasista, osasista, omista kokemuksista ja ideaaleista...
PoistaEn muista, kuka suomalainen kirjailija oli se, joka vastasi: "Minä olen he!" Kysyttäessä kuka kuvasi häntä henkilöhahmoista eniten...
PoistaHenkilöhahmot ovat jännästi sekä itsestä erillisiä, kuin ystäviä, ja silti tietysti pohjimmiltaan minusta. Kaikki suodattuu kuitenkin kirjailijan läpi, ne lainatutkin jutut. :)
Poista