4.5.2014

Minä ja Ebba (eli kuinka kirjan henkilö voi tulla vastaan tosielämässä)

Vietin pitkän viikonlopun tien päällä ja piipahtelin paikoissa, joissa en ole ennen käynyt. Suomessa on ihan hirveän paljon nähtävää ja lukuisia mielenkiintoisia paikkoja. Parasta on, että niihin voi helpommin oikeastikin palata, kuten ulkomailla ollessaan usein itselleen vakuuttelee, jos ei ehdi kaikkea näkemään. (Eikä kaikkea koskaan ehdi.)

Haikon kartano. (c) J.S. Meresmaa

Hauskin yhteensattuma oli, kun Haikon kartanossa huoneeksi sattumalta valikoitui Ebba Svanströmin huone -- juuri Ebban alkuvaiheista luin Ursula Pohjolan-Pirhosen Soturin sydän -romaanista! Kas näin historiallinen fiktio lyö kättä elämän kanssa...

En ole muuten edennyt Keisari rakastaa -romaanissa kovinkaan pitkälle. Jotenkin lukemis- ja kirjoituskiintiö on ollut hetkellisesti täynnä. Siksi tämä reissukin: pään tuulettamista, uusia maisemia ja luonnossa oleskelua. Merta, historiaa ja metsiä. Eiköhän tästä saa virtaa päivätyön tuoksinaan. Se syö nyt kyllä ison osan kesästäni.


Ebban huone. (c) J.S. Meresmaa


Ebba ei kirmaillut näiden pylväiden välistä, sillä vanha päärakennus paloi 1911.
(c) J.S. Meresmaa
Ihanaa toukokuun alkua kaikille!

6 kommenttia:

  1. Vau, onpa upea kartano!

    Minulle on käynyt pari kertaa niin, että julksilla paikoilla on nähnyt ihmisen, jonka ulkonäkö ja eleet ja joskus jopa pukeutuminenkin vastaavat todella jotain omaa hahmoani. Se on yhtä aikaa hämmentävää ja kiehtovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikon kartano oli kyllä upea -- ja ruoka tooodella hyvää.

      Nuo ovat hienoja hetkiä! Oli kyllä ravisuttava kokemus, kun Helsingin kirjamessuilla 2012 Kallion lukion haastattelijat olivat pukeutuneet Ardisiksi ja Reuksi! Sen konkreettisemmin eivät omat hahmoni ole vastaan astelleet. Toistaiseksi ainakaan. :)

      Poista
  2. Tervehdys!

    Mahtaisiko olla, että meille osuu joku alitajuntaan ja sitten haluaa sieltä pois tarinan fiktiivisen hahmon muodossa? Ennemmin tai myöhemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se omanlaisensa mysteeri, miten henkilöhahmot syntyvät. Palasista, osasista, omista kokemuksista ja ideaaleista...

      Poista
    2. En muista, kuka suomalainen kirjailija oli se, joka vastasi: "Minä olen he!" Kysyttäessä kuka kuvasi häntä henkilöhahmoista eniten...

      Poista
    3. Henkilöhahmot ovat jännästi sekä itsestä erillisiä, kuin ystäviä, ja silti tietysti pohjimmiltaan minusta. Kaikki suodattuu kuitenkin kirjailijan läpi, ne lainatutkin jutut. :)

      Poista