Torstai ja perjantai kuluivat tehdessä uusia karttoja syyskuussa julkaistavaan Mifongin mahtiin.
Työ alkaa ensin ihan perinteiseen tapaan lyijykynän ja tussien avulla...
 |
| Keskimantereen synty. (c) J.S. Meresmaa |
...ja jatkuu skannauksella ja kuvankäsittelyohjelmalla.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Pieni paniikkikin ehti syntyä, kun eräs kuvatiedosto oli hukassa. Tajusin, miten jo muutamassa vuodessa pilvitallennusvaihtoehdot ja sähköpostien sallimat tiedostokoot ovat muuttuneet ja miten monta tietokonetta meidänkin huushollissamme on joutunut jyrän alle. Esiin kaivamani vanha muistitikkukin oli säälittävän pieni kapasiteetiltaan, eikä sieltä löytynyt kuin tekstitiedostoja (kuten se eräs päivänvaloa kestämätön ihmissusi-vampyyrikässäri ajalta, jolloin kirjoitin Mifongin perinnön raakaversiota). Lopulta kuvatiedosto löytyi ja se säästi minulta ihan rutosti työtä.
Note-to-self tulevien fantasiamaailmojen luomisesta:
- älä nimeä pienintä maata pisimmällä nimellä
- jos tekstaat käsin, älä unohda käyttämäsi fontin nimeä tai anna maille ja kaupungeille nimiä, jotka ovat enemmän kuin neljä kirjainta
- kuvankäsittelyohjelma on paras ystäväsi. Nyt ja aina.
***
Lauantaina vietettiin kevään viimeistä Pirkkalaiskirjailijoiden ja Suomalaisen kirjakaupan yhteistyönä järjestettävää Kirjalauantaita, jossa pirkanmaalaisia kirjailijoita (ja joskus vierailevia tähtiä) käy kertomassa kirjoistaan ja lukemassa niitä.
 |
| Välimäki haastattelee Nupposta. (c) J.S. Meresmaa |
Tämä oli erityislauantai Osuuskummalle, sillä paikan päällä julkaistiin Anni Nupposen novellikokoelma Joen jumala, jossa on viisi tieteisnovellia ja neljä jumalmyytti-novellia. Jos Nupponen ei ole tuttu, mutta pidät spefistä, kannattaa tutustua! Hän on voittanut muun muassa Kuvastajan ja Atoroxin ja kuka tietää, mihin hän seuraavaksi yltää. Mestarillinen tunnelmanluoja, hän on.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Olin paikalla myös virallisessa ominaisuudessa, sillä haastattelin Kari Välimäkeä, jonka esikoiskokoelma Todensanat on kerännyt kiitteleviä arvioita. Niistä tuorein on tämä Jussi K. Niemelän arvio. Olen Välimäen teosta kehunut täällä ennenkin, mutta kyllä se vain on niin hyvä. Monta kuukautta on kulunut kokoelman lukemisesta, mutta yhä jotkin tekstit pulpahtavat äkkiseltään mieleen. Niitä kantaa mukanaan, niihin haluaa palata.
 |
| Kansi on graafikko Jani Laatikaisen taattua käsialaa. (c) J.S. Meresmaa |
Sunnuntai puolestaan on kulunut Mifongin mahdin käsikirjoituksen parissa. Parin luvun kanssa on vielä tehtävä päätöksiä ja perusteltava ratkaisunsa (mikä se ikinä tuleekaan olemaan), ja sitten kässäri onkin valmis lähetettäväksi kustantajalle. Oletettavasti vuorossa on sen jälkeen enää oikoluku taittovedoksesta. Hyvä, sillä tämä kässäri onkin pyörinyt jaloissa jo ihan tarpeeksi kauan. Haluan siitä eroon!
Tosi ihailtavaa, että kirjailija tekee kartat ynnä muut liitteet kirjaan itse. Varmasti kaupungit ovat oikeissa paikoissa :) Vai onko tällainen taiteilu yleistäkin kirjailijoiden joukossa? En oikeastaan tiedä, kuinka suuri prosentuaalinen määrä kirjailijoista piirtää karttansa itse (jos kartta siis kirjaan tulee).
VastaaPoistaHenk koht tykkään kartoista tosi paljon, ja jos sellainen löytyy kirjasta, kirjan kinnostavuus kohoaa saman tien huimasti. Joskus tosin jälkikäteen ihmettelee, että mihin sitä karttaa lopulta tarvitsi, mutta yleensä se tulee tarpeeseen :)
Minäkään en tiedä, kuinka yleisesti kirjailijat piirtävät karttansa ja muut härpäkkeet. Suorilta käsin tulee mieleen Magdalena Hai, mutta varmasti heitä on muitakin. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää!
PoistaRakastan karttoja. Minulle on jotenkin tärkeää tietää, missä olen. Lisäksi oikein vanhoissa kartoissa on se hauskuus, että saa miettiä minkälainen piirtäjän maailmankuva on ollut ja miten se on karttaan vaikuttanut.
Toivon ainakin, että kaupungit ovat oikeissa kohdissa. :) Muuten syytän Merontesin kuninkaallista kartanpiirtäjää, jolla on ollut kummallisia kuvitelmia...
Jälleen täytyy myöntää, että oma kokemukseni fantasiakirjallisuudesta on liian suppea voidakseni mennä sanomaan mitään varmaa karttojen tekijöistä. Toistaiseksi ainakin olen törmännyt amerikkalaisissa fantasiateoksissa tietoon, että kartat muun kuvituksen ohella on tehnyt joku muu kuin kirjailija. (Esim. Gearge R. R. Martinin "A Song of Ice and Fire" -saagaan kartat on taiteillut James Sinclair) Enkä ihmettele, onhan kirjailijalla itsellään tärkein työ tarinan kirjoittamisessa. Piirustustaitojen hiominen "riittävälle" tasolle, vaatii aloittamista jo nuorena, ja kuvankäsittelyohjelmien opiskelu voi silloinkin viedä melkoisen tovin hallita.
PoistaSitäkin suuremmalla syyllä ihailen niitä, jotka ehtivät ja osaavat kehittää itseään muunkin luovuuden saralla kuin tarinankerronnallisesti. (tuliko ilmaistua riittävän tarpeettoman pitkästi? :p ) Se on aina plussaa, joskin sitä ei saisi kilpailevassa yhteiskunnassakaan vaatia kirjailijalta itsestäänselvyytenä.
En jälleen kerran haluaisi liikaa puhua teoksista, joita ei ole vielä kenellekään muulle olemassa, mutta toivon voivani työstää omat karttani itse. Ainakin mahdollisimman pitkälle. Mutta pahoin pelkään, että kiinnostukseni kuvankäsittelyohjelmiin ei riitä niiden opiskeluun. Muutaman kerran olen koettanut opetella esim. PhotoShopia, mutta se on jäänyt lähinnä layereiden ihailuun. :) Todennäköisimmin piirrän tarkan lyijykynä / tussivedoksen itse ja ojennan sen jollekin taiteellisesti lahjakkaammalle ehostamista varten.
Mutta katsotaan, katsotaan...
Jaan J.S.:n innostuksen karttoihin. Tosimaailman kartoista fantasiaan. Silmä lepää kun saa "ihan ite" katsoa missäs ne hahamot taas vilistääkään. Se antaa hyvän ymmärryksen maailman kokosuhteista, monipuolisuudesta ja siitä, että maailmaa on olemassa tapahtumien ympärilläkin. Ja hyvän vihjausten siitä, missä saatetaan myöhemmin piipahtaa.
Ja tietysti... kirjailijalle itselleen ne ovat loistava tapa kerätä inspiraatiota ja rakennella ajatuksia. Omaa karttaansa tutkimalla voi löytää maailmastaan sellaistakin potentiaalia (ihmeitä? aarteita?), mitä sillä ei alunperin tiennyt olevankaan.
M.E., juuri näin, kyllä tuo piirtely on omanlaistaan mielikuvittelua! :D Täydentävää toimintaa kirjoittamiselle, sanoisin.
PoistaMutta ei ole ollenkaan hassumpaa törmätä toisten näkemyksiin esim. kirjan henkilöhahmoista. Virkistävää ja piristävää!
Huikeaa, mifonkeja odotellaan jo kovasti! Itsekin pidän kartoista kovasti ja lisäksi ne jollain tavalla parantavat kirjan uskottavuutta, siis sitä että on oikeasti mietitty miten mistäkin pääsee minnekin ja millaisia välimatkat ovat. Tai rantaviivat!
VastaaPoistaRantaviivat. lahdet, niemet, saaret... Niin paljon paikkoja, joista kasvaa tarinoita. <3
PoistaIhana kuulla, että mifonkeja odotetaan!