Kotimaista kirjallisuutta sietää juhlistaa, sillä kuten Sofi Oksanen Frankfurtin kirjamessujen avajaispuheessaan sanoi, "ihminen tarvitsee peilin kokemuksilleen ja siihen tarvitaan kansalliskirjallisuutta, jota voi lukea omalla äidinkielellään".
Itse juhlistan päivää makaamalla sängynpohjalla flunssan riivaamana. Riivaa minua muukin kuin räkätauti, nimittäin Mifongin kätkemä. Aloin työstää sitä sydän tulessa heti Kuninkaan tahdon käsikirjoituksen valmistuttua. Joskus mietin, voisinko tehdä hommia tyynen tasaisesti ja tyytyväisenä vai pitääkö ihan välttämättä kaikki olla joko nollaa tai satasta? Siltä se usein tunnetasolla tuntuu. Uuvuttavaa. Mutta minun täytyy kirjoittaa. Täytyy. Se ei jätä rauhaan, vaikka sormia kolottaisi ja päätä jomottaisi.
Lukemattomien kirjojenkin pino pullistelee. Kokosin itselleni nyt nipun, jonka yritän lukea vuoden loppuun mennessä. Huom, yritän. Voi tulla myös tilanne, ettei lukeminen kirjoittamisen lomassa vain kerta kaikkiaan onnistu.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Niin paljon tarinoita, luettavia ja kirjoitettavia. Niin vähän aikaa.
Yksi päivän valopilkuista oli Rillumapunkin taittovedos, joka tuli oman novellin osalta viimeistä tarkistusta hakemaan. Aijai, milloin minä tuollaisenkin olen ehtinyt kirjoittaa? Olen todella innoissani tästä antologiasta!
Lukekaa suomalaista kirjallisuutta, olkaa ennakkoluulottomia! Joskus helmiä löytää siitäkin joesta, jossa ei uskonut simpukoita edes elelevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti