Järjestykseen, mars!

Kevät ei petä. Tulee valoa vasut täyteen ja energiaa. Vedet virtaavat ja mahla samoin. Kierrokset kiihtyvät kesää kohti, syksyyn mennessä alkaa varmaan taas väsyttää.  Tämä tuntuu vakiintuneen jonkinlaiseksi vuodenkierroksi. Kuukauden päästä olen palannut jo päivätyöhön, joka on erittäin kiireinen etenkin kesäaikaan, mutta nyt taon takamus turtana romaanikäsikirjoitusta, joka ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä. En tiedä helpottuukaan, mutta valmiiksi se on saatava ennen kuin tietää, mitä tuli tehtyä. Vai tietääkö sittenkään?

Perjantain vietin rentouttavissa uurastustunnelmissa: saimme nimittäin viimeinkin valmiiksi kaapiston, joka toi lisätilaa alati kasvavalle kirjastolleni. Se mahdollisti uudelleenjärjestelyjä, jonka myötä esimerkiksi Johanna Sinisalon kirjat ovat vieretysten samassa hyllyssä, eikä neljässä eri paikassa kuten ennen. Parin viime vuoden tulokaskirjat ovat tähän mennessä pitkälti olleet saapumisjärjestyksessä, vaikka ei kai sitä voi hyvällä tahdollakaan järjestykseksi sanoa. Alkuperäisasettelujen jälkeen niitä on nimittäin tungettu sinne, mistä sopiva kolo löytyy, ja toivottu, että muisti pelaa. Aika hyvin muistankin, mihin minkäkin kirjan olen viimeksi laskenut. Systeemi on pelannut yhtä hyvin kuin oravalla, joka kaivaa terhoja syksyllä maahan ja keväällä nauttii erinomaisuudestaan. Not.

Spefiä ja... tilaa! (c) J.S. Meresmaa

Mutta nyt! Nyt minulle on tullut Käännetyn spefin hylly ja Kotimaisen spefin hylly. On Vaskikirjat-hylly ja Osuuskumma-hylly. Muut pienkustantamot -hylly. Ja sitten, kunhan löydän jostain tekijänkappaleeni Mifongin ajasta (kyllä, on aivan mahdollista eksyä omasta teoksestaan, koska oravan muisti), laitan pystyyn Omat-hyllyn, jonka äärellä voin sitten käydä hymistelemässä aina kun kaipaan muistutusta siitä, mitä kaikkea olenkaan tullut tehneeksi. Kirjailijan työ on meinaan sellaista, että jokaisen kässärin kanssa tulee hetki jolloin uskoo, ettei vain osaa. Eikä ole ehkä koskaan osannut.

Kirjojen järjesteleminen on IHANAA. Olo tuntuu jumalalta, joka järjestelee universumiaan, sillä jokainen kirja on maailma. Samalla kun järjestelen, huomaan täydennystarpeita: ai tästä sarjasta multa puuttuu osa; ai tämä mulla on pokkariversiona, vaikka kaikki muut saman kirjailijan teokset ovat kovakantisina. Ja mikä parasta ja kauheinta: tätäkään en ole vielä lukenut! Antakaa minulle vuosi vain pelkkään lukemiseen. Lupaan käyttää sen täysimääräisenä.

Kirjahyllyjen puljaaminen on toiminut myös räikeänä vastavalona sille, missä kunnossa kässärini tällä hetkellä on. Ei järjestyksessä. Hakee muotoaan. Kirjoitan turhuuksia, deletoin usein ja kynnetkin on syöty. Vaikka nyt minulle on valjennut, mitä kohti tarinassa kuljetaan, mikään ei tule helposti. Ei se mitään, bring it on, otan ja selätän ja kenties parin vuoden päästä Omat-hyllyyn solahtaa uudelta tuoksuva kirja.