 |
| Hoikistunut Mifongin kätkemä. (c) J.S. Meresmaa |
Levitin Mifongin kätkemän luvut lattialle kronologiseen järjestykseen ja sitten aloin siirrellä. Aikaistin yksiä, yhdistin toisia. Jätin joitain lukuja kokonaan pois. Ja tadaa, nyt minulla on käsikirjoitus, joka on 10 000 sanaa kevyempi. Lisäbonuksena sain ylijääneistä luvuista alun seuraavaan Mifonkiin, olkoon se Mifonki Vitonen. Kokonaisuudesta tuli paljon napakampi. Saa nähdä, onko kustis samaa mieltä!
Tästä on erittäin hyvä jatkaa editointia.
Vaikka ponnistus oli kahdelle päivälle suuri, onnistuin jossain välissä rentoutumaankin. Sää on ollut mitä parhain. Mökillä lämmitimme myöhään illalla rantasaunan. Kuuntelin hämärän tihentyessä viitasammakoiden pulputusta ja tavallisten sammakoiden kehruumaista hyrinää. Valon vähittäinen katoaminen huuhtoi järven yltä värit, ja linnut, jotka eivät hetkeksikään vaienneet, muuttuivat varjokuviksi. Veden elohopeapintaan puhkesi hetkeksi renkaiden keto, kun pilvi langetti äänettömiä pisaroita.
***
Sunnuntain retkellä kevät pisti parastaan.
 |
| Kevättaskuruohoja! (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Pärrinkosken kuohuja. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Keloutuva kuusi oli suora kuin masto, kivi sen juurella pyramidi. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Kaatuneen koivun maatuva juuri vai sittenkin mammutin sammaleen peittämä kärsä? (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Sinivuokon taipuisa niska. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Kaikki, mikä on sammaleen omaa, näkyy nyt. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Koivun kalloinen kääpä. (c) J.S. Meresmaa |
Tämän retken myötä heitän haikeat hyvästit kevään kirjailijakuukausille. Maanantaina työt jatkuvat eri alalla ja meikäläisen kirjoitushommat siirtyvät jälleen iltapuhteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti