Miksi olen J.S.

Etunimikirjainlyhennettäni (hii, mikä tuhatjalkainen sana!) olen avannut vissiin jo useampaankin otteeseen (uniikki nimi, eri työrooleja, fantasian perinne ja niin edelleen), mutta sitten on tietysti vielä tämä, kun kirjoitan sen "J.S." enkä "J. S." niin kuin kieliopillisesti olisi oikein.

Miksi?

Minuun ihan fyysisesti sattuu tuo väli kirjainten välissä. Ihan hassua, mutta niin on. Ihan kuin identiteettini olisi puolitettu ja puolikkaat vedetty toisistaan erilleen, liian kauas. Siksi tykkään joskus allekirjoittaa myös "Jiiäs". Tulee lämmin olo. Kokonainen.

En minä silti ketään pakota kirjoittamaan nimeäni vastoin kielioppia. Siihen minun valtani ei riitä, enkä koe että moiseen käytetty energia tulisi käytettyä hyödyksi. Mutta kun itse kirjoitan, kirjoitan ne ihan kiinni.

Kylki kylkeen niin kuin ystävät.