14.2.2016

EKF, ystäviä

Lauantaina paistoi aurinko, aamulla ainakin. Valkoista, kirkkaan sinistä, rosojäätä jalkojen alla. Liukastelin keskelle elävää kirjallisuutta. Tapasin kirjailijakollegoita, kustantajia, kauppiaita, runoilijoita, muusikoita, lukijoita. Kaikkia, jotka elävät kirjallisuudesta -- toisaalta, emmekö me kaikki?

(c) Hannu Peltonen
Iloitsin seurasta, iloitsin palkintoehdokkuuksista Tulenkantajaan, iloitsin Keskilinnan ritareista, ja kuten näkyy, suosittelin niitä neutraalin hienovaraisesti. Myinkin pari, ja signeerasin. Kuuntelin Duo Perikadon keikan, joka aina onnistuu yllättämään. Seurasin paneelikeskustelua kirjan hinnasta.

Tänään Osuuskumman vuosikokous ja lisää ystäviä. Tarinoita kansien välissä. Lisää ystäviä.

Niin kauan kun on tarinoita, on ystäviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti