(Edellisen osan pääset lukemaan tästä linkistä.)
Vihtorin kirjamessut jatkuivat osaltani klo 16, jolloin areenalle astui tämänvuotisen Tulenkantaja-palkinnon kummi ja palkintoraadin puheenjohtaja Tuomas Kyrö. Haastattelijana toimi Matti Posio. Hieman myöhemmin seuraan liittyi FILI:n johtaja Leena Majander. Käsittelen heitä yhdessä, sillä he puhuivat paljon samoista asioista.
 |
| Tuoma Kyrö ja Leena Majander kattopeilin kautta kuvattuna. (c) J.S. Meresmaa |
Kyrö painotti ymmärrystä perspektiiveistä käännösten suhteen. Esimerkkinä hän antoi Unkarin-matkansa, jolloin hän meni tapaamaan kustantajaa, joka oli ostanut Kyrön romaanin käännösoikeudet. Suomessa lehdet revittelivät suurin piirtein maailman valloituksesta, mutta perillä Kyrölle kävi ilmi, että kustantamo sijaitsi yhden miehen salkussa. Hyvän miehen, ei siinä mitään, mutta jonkinlaista vauhtisokeutta ja kokoharhoja on ilmeisesti nähtävissä median suhtautumisessa silloin, kun suomalaisen kirjailijan kirjoja käännetään toisille kielille. Kilpailu ulkomailla on kovaa, kovempaa kuin kotimaisilla kirjamarkkinoilla.
Hän kummina toivoo voivansa auttaa edes joidenkin virheiden välttämisessä ja kiittelee käännösmarkkinoilta kokemusta kerryttäneiden kirjailijakollegoiden solidaarisuutta.
Kun Posio kysyi, mikä on eniten tarpeen, Kyrö vastasi että kirjailijalle tärkeintä on keskittyä kirjoittamiseen. Työ tapahtuu kellareissa, yksin. Menestystä ei voi ennakoida. Tätä painotti myös Leena Majander, mutta lisäksi hän kertoi kustantajien peukalotuntumasta ja siitä, ettei mitään ehdottomia sääntöjä ole. Kustannustoiminnan ydin on karsimisessa. On opittava sanomaan ei, ei, ei.
Joskus ihan tekniset syyt vaikuttavat käännösoikeuksien myymiseen: liian paksu kirja (kallista kääntää ja painaa), liian suuri back-list ilman mitään palkintoehdokkuuksia tai vakuuttavaa myyntimenestystä, liian umpisuomalainen aihe ulkomaisia markkinoita kiinnostaakseen. Silti mikään edellisistä ei ole ehdottomuus. Sääntöjä ei ole.
Yleisenä huomiona sen perusteella, minkälaisia kirjoja Suomesta viedään ulkomaille, Kyrö heitti että kauppansa vaikuttaisivat tekevän vakavat naiset ja humoristiset miehet.
 |
| Tuomas Kyrö. (c) J.S. Meresmaa |
Kysymykseen "Millainen kirja voi maailmalla menestyä" Majander vastasi vastakysymyksellä: Millä perustein sinä itse valitset sen, mitä haluat entuudestaan tuntemattomalta kirjailijalta lukea?
Kumpikin, sekä Kyrö että Majander, rummuttivat kääntäjien merkityksestä. Ilman laadukasta käännöstä kirja ei tavoita sitä, mitä kirjailija on kirjoittanut. Ilman hyviä kääntäjiä kirjat eivät lähde ulkomaille. Kyrö kertoi Mielensäpahoittajan englanninnoksesta. Sille oli mietitty jos jonkinlaista nimiväännöstä, mutta lopulta paras idea tulikin Dome Karukosken yhdysvaltalaiselta isältä, joka Karukosken mielestä kuului mielensäpahoittajien heimoon. "You should call him The Grump", oli isä sanonut. Kyröstä nimi oli ehdotuksista paras.
Majander sanoi, että Suomen etu käännösmarkkinoilla on tällä hetkellä se, ettei meillä ole leimaa. Meillä ei ole pohjoismaisen dekkaribuumin laahusta, sillä siihen kelkkaan emme oikein ehtineet mukaan. Vasta viime vuosina koko kirjallisuusväki on herännyt kirjavientiin ja sen merkitykseen ja mahdollisuuksiin.
 |
| Ehdokaskirjoja. (c) J.S. Meresmaa |
Kyrökin sanoi, että uuden sukupolven kirjailijat ovat jo kansainvälisiä, he ovat jo maailmalla. (Tätä sanoi myös Majander.) Opiskelevat, asuvat, matkustavat -- internetin tarjoamista mahdollisuuksista puhumattakaan. Impivaarasta on lähdetty sekä fiktiossa että faktisesti. Pitää ajatella tarpeeksi isosti, ja tämä tuntuu uuden polven kirjailijoilta onnistuvan.
Mahdollisuudet kansainvälisyyteen ovat paremmat kuin koskaan ennen.
***
Ennen Tulenkantaja-palkintoehdokkaiden saapumista lavalle näytettiin ensimmäisen Tulenkantajapalkitun, hiljattain edesmenneen Seita Vuorelan lyhyt haastatteluvideo. Pätkä on kirjamuseo Pukstaavia varten tehty, ja se oli heiltä lainassa.
Turun kirjamessuilla käsivaralla kuvatulla videolla Vuorela kertoo, että Suomen vahvuus ulkomailla on meidän omaperäisyytemme sekä suullisten tarinoiden perinne moninaisine mytologisine aineksineen. Meidän tulisi vaalia suomalaista kirjallisuutta, päästä omille juurillemme ja löytää myös niiden tyttöjen ja naisten tarinat, jotka historiassa ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti