Birdy

Hyvää IBBY:n kansainvälistä lastenkirjapäivää!

Minulta kysytään usein, mitkä ovat lempikirjojani, mutta aina tähän vastatessa unohtuu jokin tärkeä kirja. Se turhauttaa, mutta ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä ihmisen muistihan ei toimi niin, että meillä olisi aivoissamme lokero "Lapsuuden lempikirjasi". Ei, lukumuistot palloilevat samalla assosiaatioiden merellä kuin muutkin muistomme. Toisinaan ne nousevat esiin hyvinkin sattumanvaraisesti.

Monet suurimman vaikutuksen tehneet kirjat ovat juurikin lastenkirjoja, sillä ensimmäiset lukukokemukset ja tarinaan tempautumiset korostuvat merkitykseltään. Ne ovat Ensimmäisiä Kertoja.

Eräs kirja, jonka aina unohdan mainita, on William Whartonin Birdy. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, mutta en ole lukenut sitä aikuisiällä uudestaan. Pitäisi. Muistan edelleen hyvin kirkkaasti päähenkilön sinnikkyyden ja hänen harjoittelunsa lihastensa kasvattamiseksi. Ja sitten tietenkin ne linnut. Minulla oli undulaatteja. Oli helppo samaistua lintujen kieltä ja maailmaa opettelevaan päähenkilöön.

Löysin kirjan muistoistani, kun lapsuudenkotiani tyhjennettiin muuton vuoksi. Kirja tupsahti pehmeänä käteeni, ja samassa muistin hetket kirjan parissa, sen tunteen kun lukee niin kiehtovaa ja jännittävää tarinaa, ettei tiedä miten päin olisi. Kun lukee jotain mullistavaa. (Mullistava-sanasta on mainittava, että se on mitä mainioin. Kuvaa hyvin tunnetta, kun jokin kääntää ihmisen mullokselle: tuore, muokattu maa kääntyy vanhan, kovettuneen päälle -- samoista aineksista muovautuu uusi, kasvulle suotuisa alusta. Kaikki muuttuu, mutta vain asemoitumalla eri tavalla kuin ennen.)

(c) J.S. Meresmaa

Birdy oli minulle mullistava. Se saattoi olla yksi ensikosketuksiani maagiseen realismiin.

Tuntui jotenkin erityisen oikealta löytää Birdy uudelleen, sillä Naakkamestarissa löysin takaisin lintujen pariin. Ehkä se siksikin tuntui jonkinlaiselta kotiinpaluulta.

Taivaalla on linnun jälkiä
eikä yhtään mitään;
jokin eli, lähti
ja jätti jotain.

 - William Wharton, Birdy (s.5)