 |
| (c) V. Rintala |
Torstai-iltana käväisin lukemassa otteita Naakkamestarista ja heti seuraavana päivänä blogeihin oli ilmestynyt arvioita: tämä esiintymisbisneshän on nopeavaikutteista kuin delviläismyrkky!
No, ehkä syy-seuraus -suhde ei mennyt ihan näin, mutta viikko on ollut joka tapauksessa antoisa. On ihana nähdä työn kantavan hedelmää. Kirjailijana olen sitä laatua, jolle yleisö on tärkeä. Lukijat ovat tärkeitä. En näe mielekkyyttä kirjoittaa pöytälaatikkoon, sillä kertomani tarinat on tarkoitettu maailmalle. Ne ovat toisten aivoruokaa, tarkoitettu iloksi, ravistajiksi ja lohduttajiksi.
Naakkamestaria on luettu
1) Morren maailmassa. Tämä oli erityisen jännittävää, sillä urani alussa Morren arviot Mifongin perinnöstä ja Mifongin ajasta olivat tärkeitä ja ilahduttavia. Myöhemmistä osista arvioita ei ole kuulunut siitä ymmärrettävästä syystä, että Morre siirtyi kulissien taakse toimitushommiin. Oli mahtava lukea, että onnistuin yllättämään kustinikin! (Ja että minulla on tunnistettava ääni.)
2) Todella vaiheessa -blogissa.
"Kirjan lumo tulee juuri siitä, ettei tiedä juuri mitään ja lukiessa kaikki sitten selviää. Meresmaa on kirjoittanut kauniisti ja harkituin sanoin tarinan, joka on paikoin rankka, paikoin toiveikas ja paikoin hyvin haikea. Pieneen kirjaan on mahtunut kokonainen elävä vaihtoehtohistoria."
Kiitos, Reta!
***
Naakat ovat lumonneet minut. Olen herkistynyt kuuntelemaan niitä kaupungilla liikkuessani. Eilen töistä palatessani kiireisellä Hämeenkadulla bussien, ihmisten ja kojujen keskellä, piilossa lehmusten vehreydessä oli käynnissä kiivas naakkojen sananvaihto. Ei rähäkkä, ei niin kuin harakoilla. Ei poikaskärttämistä, tämä oli aikuista puhetta.
Kun vain oppisin kielen...
P.S. Naakkamestari on nostona myös Usvazinen pääkirjoituksessa, jossa suositellaan uusinta, erinomaiseksi havaittua suomispefiä. Jos teille ei tämä mainio verkkolehti ole tuttu, kannattaa tsekata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti