Alkusanat:
Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!
Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.
***
Luukku 3.
Ankkuri.
Tuntuuko alkuun pääseminen vaikealta? Idea on ja henkilöhahmokin, mutta mitä hän tekee ja missä hän on?
Ota avuksi ankkuri. Tämä toimii myös silloin, kun periaatteessa tiedät, mitä kohtauksessa tapahtuu, mutta sinne pääseminen on korkean kynnyksen takana. Ankkuri on mikä tahansa, mikä antaa sinulle kiintopisteen ja pitää kiinni tekstin tuottamisessa.
Se voi olla hahmon tunnetila: Henkilö on vihainen. Miksi hän on vihainen? Miten vihaisuus ilmenee? Se voi olla vuorokauden aika ja hyvin tavanomainen tilanne: Henkilö herää aamulla. Herääkö hän painajaisesta vai hyvästä unesta? Herääkö hän kotona vai vieraassa paikassa? Ankkuri voi olla vaikkapa paikka: Talo joka sinulla on mielessäsi tai juna. Onko henkilö esimerkiksi matkalla jonnekin? Mihin? Ankkuri voi olla sää tai vuodenaika: Sataa ensilumi, myrsky on lähestymässä, tuuli kääntyy etelään ja tuo ensimmäisen lupauksen keväästä.
Antamani esimerkit ja jatkokysymykset ovat hyvin yksinkertaisia ja käytettyjäkin, mutta tässä vaiheessa ideana ei ole olla mahdollisimman omaperäinen, vaan päästä eteenpäin. Keskeneräisyyden ja epätäydellisen, keskinkertaisen, tekstin sietäminen on kirjoittajalle tärkeä taito. Kun pääsee aloittamisen kynnyksen ja valkoisen, tyhjän arkin tuijottamisen kauhusta yli; kun pääsee oikeaan paikkaan, havaintoon tai tunnelmaan kulkemalla kiertoreittiä, tavoite on saavutettu yhtä lailla kuin Suuren Inspiraation ohjaamana.
Kirjoittaja ei voi vaatia prosessilta täydellisyyttä, vaan vasta lopputulokselta -- siltä mikä syntyy lukuisten uudelleenkirjoittamisten ja toimituskertojen jälkeen.
***
Luukku 1.
Luukku 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti