6.12.2018

Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 6

Alkusanat:

Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!

Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.


***

Luukku 6.

Aistit esiin

Mikä on totta?

Se minkä näemme. Se mitä kuulemme. Se mitä tunnemme. Se minkä haistamme.

Eli toisin sanoen: Se mitä aistimme.

Fiktiiviset maailmat tuodaan iholle aistien avulla. Perinteisesti voi ajatella, että ihmisellä on viisi aistia: näkö, haju, kuulo, tunto ja maku. Oikeasti niitä on enemmän, ja spefin ollessa kyseessä aisteja voi myös kehitellä. Kasveilla sanotaan olevan jopa 15 aistia, miettikääpä sitä! Niihin lukeutuu mm. elektromagneettisten kenttien tunnistaminen sekä kyky aistia vettä, eli niillä on ihka oma hygrometri. Aika siistiä!

Kirjoita kohtaus, jossa käytät kaikkia aisteja tai tarkastele jotakin jo kirjoittamaasi aistien näkökulmasta. Painottuuko yksi aisti? Unohtuuko toinen? Onko jokin henkilöhahmoistasi synesteetikko? Vaihtele, varioi, hio ja säädä.

Jos haluat revitellä, koeta kirjoittaen tutustua aistiin, joka on omaa keksintöäsi.

Miltä tuntuisi esimerkiksi elää ihmisenä viiksien kanssa (siis sellaisten kissanviiksien, nyt ei puhuta Movemberiin osallistumisesta)?

***

Aiemmin julkaistu:

Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti