Kirjoittajan pulmia, osa 6. Mistä kirjoittaisin?

Joskus olen kuullut jonkun huokaavan, että tekisi niin mieli kirjoittaa, mutta kun en tiedä mistä kirjoittaisin. Ei ole ideoita, tai jos on, ne paljastuvat vanhentuneiksi ja ainakin joku muu on sen jo kertonut paljon paremmin kuin mihin itse pystyisi. Ja mistä sinä nyt tuollaisen idean keksit, voi mikä mielikuvitus, miksi minä en koskaan keksi mitään!

Väärin, väärin, väärin.

Ei kyse ole keksimisestä, kyse on löytämisestä.

Koska ajattelen vertausten kautta ja pidän kielikuvista, kiusaan teitä seuraavalla vertauksella:

Ideat ja tarinat ovat arkoja kalaparvia valtameren sinisissä sopukoissa. Kun niiden pariin sukeltaa, ei saa joutua vieraan ympäristön synnyttämään paniikkiin, ei saa yrittää soveltaa maan lakeja veden lakeihin: täytyy osata olla paikallaan, vaiti. Ja kun hiljenee ja antaa mielensä hiljentyä, kalaparvet uskaltautuvat lähemmäs. Niiden kiiltävät kyljet ja lumoava liike erottuvat jo; mielessä kehkeytyy ihmeellinen aavistus jostakin lähestyvästä. On oltava hiljaa, liikkumatta. Kun evä viimein hipaisee ihoa, voi pyrstöstä tarttua hellästi kiinni. Siinä on ensimmäinen idea, siinä on tarina. Poimi se mukaasi, päästä kala irti ja ponnista pinnalle.
Joskus idea ja tarina eivät selviäkään kuivalla maalla, mutta muista että meri on ikuinen ja se on meissä kaikissa.
On vain uskallettava sukeltaa ja on osattava olla hiljaa.


***

Niille, jotka lukivat edellisen ja paukuttavat nyt kiukuissaan nyrkillä näppäimistöä, että miten saakutissa tuon nyt pitäisi auttaa aihe löytämään, perkeleen hyödytön blogaus, sanon seuraavaa:

Aihe voi olla mikä vain. Idea voi syntyä koska vain. Ulkoapäin voi tulla kimmoke, esimerkiksi lehtijutuista tai uutisesta, mutta tarina syntyy lopulta aina vain sisältäpäin. Ne täytyy vain osata nähdä ja täytyy osata kysyä oikeita kysymyksiä, jotka houkuttelevat tarinan esiin. Tärkein kysymys on: entä jos?

Minä saan paljon ideoita unen ja valveen rajamailla, nukahtaessa tai herätessä. Usein unissakin punon tarinaa tai ainakin esiinnyn pääosassa. Päivällä korvani poimivat keskustelunpätkiä ja tiedonmurusia, ja aiheiden aarrearkku sen kuin kasvaa.

Ihminen on pullollaan tarinoita. Joku ei kerro koskaan yhtäkään ja toiset, kirjailijat, kertovat heidänkin puolestaan.