Nimittäin kysymys miksi kirjoitan. Pääkopan udusta nousee tämän tyyppisiä ajatuksia:
Miksi kirjoitan, kun tuntuu ettei ketään kiinnosta?
Miksi kirjoitan, kun kirjastani ei julkaista kritiikkejä?
Miksi kirjoitan, kun en saa lukijapalautetta, en fanipostia?
Miksi kirjoitan, kun kustantamolle olen E-luokan kirjailija, joka saa itse maksaa lounaansa messuilla?
Miksi kirjoitan, kun se tarkoittaa, ettei minulla ole kesälomia eikä vapaita viikonloppuja?
Miksi kirjoitan, kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä mitä kirjoitan?
Miksi kirjoitan, kun esiintyessäni puhun tyhjille penkkiriveille?
Miksi kirjoitan, kun kukaan ei mainosta kirjojani eikä niitä löydä kirjakaupasta kuin tilaamalla?
Miksi kirjoitan, kun kirjan myyntituotoista ei maksa edes kahden kuukauden sähkölaskua?
Listalta unohtui varmasti jotakin, sillä ei työnsä mielekkyyden kyseenalaistaminen tähän lopu. Kirjailijat kun tunnetusti ovat aika luovaa väkeä.
Kaiken ydin lienee se, että ihminen kaipaa työlleen arvostusta. Olen miettinyt, että kenties julkaisevalle kirjailijalle on ulkoinen, näkyvä arvostus painokkaammin tärkeää, sillä hänen työnsä (kirjan kirjoittaminen) on sisäistä, yksinäistä dialogia, jota kustannustoimittajakaan ei kykene keventämään -- ja työn lopputulos on kuitenkin julkinen. Riittävän julkisen arvostuksen määrä ja laatu vaihtelevat kunkin kirjailijan kohdalla, sillä kyse on yksilöistä. Monissa tapauksissa riittäisi, että kirjasta ilmestyy kaksi kritiikkiä (ei liikaa painoarvoa yhdelle), sen näkee kirjakaupassa oikeasti myynnissä sattumalta ohi kulkiessaan (onpas kiva ja kovakantinen!), siitä saa yhden lukijapalautteen (Tosi Ihku!) ja myynti kulkee siihen malliin, että sopii olettaa seuraavienkin kirjojen julkaisemisessa olevan järkeä kustantamon näkökulmasta.
Nämä nyt ovat vain spekulaatioita, joita ei tule ottaa liian vakavasti. Ehkä on kirjailijoita, joille riittää, että kirja on kirjoitettu ja julkaistaan. Ehkä on kirjailijoita, joille ei riitä vähempi kuin se, että kirja voittaa palkintoja, siitä tehdään näytelmä ja elokuva, se käännetään kuudellekymmenelle kielelle ja myydään miljoonille ihmisille.
Taiteilen itse jatkuvasti kysymysten kanssa "miksi teen mitä teen", "mitä odotan tältä asialta" ja "mikä on riittävästi". Riittääkö kirjailijalle se, että vain oma kaiku vastaa?
Näihin kysymyksiin on jokaisen kirjailijan itse etsittävä vastaus -- monta kertaa elämässään.
