Kirjailijan nimikriisi

Nimipohdintoja on blogissani käsitelty aikaisemminkin, mutta tällä kertaa ajattelin keskittyä etunimikirjainten käyttämisen etuihin ja ongelmiin.

Suomessa hyvin harva kirjailija on päätynyt käyttämään etunimikirjainlyhenteitä. Löysin esimerkeiksi vain kaksi: A.I. Roution ja T.A. Engströmin, kumpikin hieman vanhempaa perua. Englanninkielisissä maissa heitä on enemmän, mutta kirjailijoita on muutenkin isompi määrä, joten suhdeluvut voivat loppujen lopuksi olla melko lähellä toisiaan.

Kun selvisi, että Mifongin perintö kustannetaan, tuli tämä nimiasia tosissaan pohdittavaksi. Salanimen käyttäminen tuntui tarpeettomalta ja oman nimen käyttäminen sellaisenaan kovin arkiselta. Etunimieni lyhenteet sen sijaan sopivat sukunimeen hyvin ja näyttivät graafisesti kelvollisilta. Hullunkuriselta olisi tuntunut, jos nimeni olisi vaikka Jenni Raija Rebekka tai Jenni Katariina. Mielleyhtymiä fantasian tunnetuimpiin nimiin tuskin olisi voinut välttää.

Kirjailijanimeni valikoitui siis sen perusteella, mikä tuntui, kuulosti ja näytti hyvältä. Perustelut sen käyttöön ottamiseksi olivat ymmärrettävät ja selkeät.

Sitten tuli iso mutta.

Miten minä esittelen itseni, kun kohtaan kollegan, toimittajan, lukijan, haastattelijan? Vastaan puhelimeeni etunimellä. Olen Jenni. J.S. on se nimi, joka painetaan kirjan kanteen. J.S. ei ole sivupersoona, joka kirjoittaa silloin kun Jenni ei ole paikalla. J.S. ei esiinny vain, kun kuu on täysi tai kirjamessuille tulee kutsu. J.S. ei ole rooli, jossa esiinnyn. J.S. ei ole suuri kirjailija, jota ei uskalla lähestyä tai jolla on valistunut mielipide jokaiseen aiheeseen maan päällä.

Löytyyköhän Suomesta konsulttia, joka osaisi neuvoa?

Koska olen kirjailijantaipaleeni alussa, mikään käytäntö ei ole vakiintunut. Joudun usein pohtimaan, allekirjoitanko jotain lyhenteillä vai kutsumanimellä. En koe, että kirjani romuttuisivat siitä, että lukija tietää, että nimikirjainten takana on henkilö, jonka nimi on Jenni. Ei se ole mikään salaisuus. Minua saa kutsua nimellä J.S. tai Jenni, mutta kirjailija on J.S. Meresmaa. Jos kirjastani puhutaan, kirjailijanimen käyttö on suositeltavaa (esimerkiksi kirja-arvostelut). Jos puhutaan mistä tahansa muusta: kirjoittamisesta, linnuista, avaruuden alkuluvuista tai kesäkukkien lannoittamisesta, saa kutsua Jenniksi.

Kuulostaako tämä teistä kovin sekavalta tai hämmentävältä?