4.2.2013

Liebster-tunnustus ja lista


Sekä Ahmu Vinttikamarissa -blogista että Kirsi Kirsin Kirjanurkasta antoivat viime vuonna minulle tunnustuksen! Olen ollut saamaton ja tunnustuksen tunnustaminen on jäänyt roikkumaan, mutta toivottavasti en ole vaikuttanut kovin kiittämättömältä. Ohjeet kuuluvat näin:

1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

Kun tämä tunnustus nyt on jäänyt pyörimään kuukausikausiksi mieleni nurkkiin, en oikein kehtaa sitä eteenpäin lähettää. Kiitos kuitenkin Ahmulle ja Kirsille tunnustuksesta!

Listaan tähän sen sijaan neljä asiaa, joita lukija on arvaillut kirjoittajasta (siis tässä tapauksessa minusta) pelkkien tekstien perusteella, ja kerron kuinka hyvin he ovat osuneet oikeaan.

1. "Onkohan Meresmaa suurikin salmiakin ystävä?" - Normandiani 
     (Arvatkaa, mitä mussutan paraikaa!)
2. "Luulin aloittaneeni miehen kirjoittaman kirjan lukemisen." - Pigeonnaire
    (Hahaa! Gotcha!)
3.  "Yhteydet R.A. Salvatoren mustan haltian kissakaveriin ovat kipeän selviä. (Reusta.)" -Antti Oikarinen, Tähtivaeltaja 3/2012
(Sori, mutta Salvatore ei ole tuttu kuin kursorisesti.)
4. "Kirjailijalla täytyy olla lapsia, kun kirjoittaa äitiydestä näin tunnistettavasti." - sähköpostipalaute
(Ei ole, ei tule.)

8 kommenttia:

  1. :) Äitini muuten aivan samaan tapaan selasi Mifongin perintöä kun viimeksi kävin Suomessa, luki vähän matkaa, vilkaisi kai takakantta ja sitten sanoi minulle hölmistyneenä: "Mä olen tähän asti luullut, että J.S. Meresmaa on mies."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä tapahtuu edelleen koko ajan. (Että J.S. kuvitellaan mieheksi.) Etunimeä penätään naiselta ihan eri tavalla kuin mieheltä, ja sitä myös käytetään, vaikka sukunimikin olisi käytettävissä.

      On ollut jännä herätä tällaisiin käytäntöihin ja nimikulttuuriin, kun ei niihin aikaisemmin ole kiinnittänyt oikeastaan huomiota.

      Poista
  2. On sinänsä huvittavaa, toisaalta surullistakin, että nimikirjaimet johtavat ihmisen yleensä ajattelemaan miestä, koska mies on "oletus". (Joku toinen voisi kyllä nimenomaan ajatella nimikirjainten olevan todennäköisemmin nainen, koska moni nainen on nimikirjaimilla häivyttänyt sukupuolensa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kismittää, että tähän olen sortunut itsekin!

      Minulle tulee mieleen se arvoitus, jossa isä ja poika joutuvat kolariin. Poika viedään sairaalaan leikattavaksi, ja päivystävä kirurgi sanoo: "En voi leikata häntä, koska hän on poikani."

      Mies on usein oletus, kuten sanoit.

      Poista
    2. Minulla kävi vähän aikaa sitten samanlainen tilanne kuin tuossa vanhassa arvoituksessa, se tuli heti mieleen silloin. Puhuin miehelleni jostain tyypistä, joka oli lääkäri. Hän tästä päätteli, että kyseessä oli mies, vaikka ei ollut. Oli nolona, kun tajusi virheen - mutta olisin voinut varmaan itsekin sortua samaan.

      Poista
    3. Minä taas harrastan lääkäri-ikäsyrjintää. Taannoin töissä työhuoneeseeni (jonka jaan pomon kanssa) pölähti nuori tennarijalkainen moottoripyörämies. Lähdettyään kysyin pomolta, jotta "kukas tuo nuorjmies oli?"

      "Docteur X."

      Eihän se voi olla lääkäri kun pukeutuu kuin ...nuoret.

      Poista
    4. On kiinnostavaa ja usein myös kamalaa, minkälaisia default-asetuksia aivoissamme oikein onkaan. :D

      Poista