Tässähän ei ole mitään uutta, jo vuosikausien ajan on kirjoiteltu kirjahyllyjen katoamisesta ihmisten kodeista. Kukin sisustakoon kotinsa tavallaan, eipä minulla ole siihen mitään nokan koputtamista. En myöskään halua tuomita ihmistä jonkinlaiseksi vain sen perusteella, löytyykö kirjahyllyä tai mitä se mahtaa sisältää. Kun on sähkökirjoja, kirjastot, lahjakirjoja ja toistuvia muuttoja, on ihan ymmärrettävää, että kaikkien makuun pullistelevat kirjahyllyt eivät ole. Mutta jos olen vierailulla kodissa, josta löytyy kirjahylly, saatan löytyä sen läheisyydestä melko pian...
Kirjahyllyissä nimittäin on vetovoimaa. On hauska katsoa, mitä toisen kirjahyllystä löytyy. Se voi antaa vihjeitä samoista kiinnostuksen kohteista tai johtaa aivan tyystin harhaan. Keskustelua ainakin saa aikaan!
Tämä blogipostaus olkoon oma pieni oodi kirjahyllyilleni. Kas tässä he ovat:
 |
| Katastrofihylly. Tähän usein pinoutuvat viimeksi tulleet, tai lähiaikoina tarvittavat, lainakirjat. Pinot jatkuvat alemmalla tasolla. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Eemu vahtii yksittäistä hyllyä yläkerrassa. Sekahylly. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Jos löytyy tasainen alusta, se sopii kirjojen säilyttämiseen. Vanha puulaatikko käy hyvin. Vanhojen kirjojen selkämykset ovat kertakaikkisen upeita. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Yöpöydän vierushylly, Ahdettu Punainen. Luettua, lukematonta... vielä on matkaa kattoon. (c) J. S. Meresmaa |
 |
| Työhylly ja levytornista modattu kirjatorni. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Valkoinen Torni, oikeanpuoleinen. Pääosin vanhaa perittyä kirjallisuutta ja tietokirjaa. (c) J.S. Meresmaa |
 |
| Valkoinen Torni, vasen. Kirjahyllyt saatiin häälahjaksi. Ne istuvat olohuoneeseen kuin olisivat aina olleet siellä. (c) J.S. Meresmaa |
Luonnollisesti näiden lisäksi kirjoja kertyy kaappeihin ja komeroihin, ja osaa säilytän jopa laatikoissa sängyn alla!
Kaikkien makuun tällainen antikvariaattiympäristö ei ehkä ole, mutta kodin idea lienee se, että se tuntuu kotoisalta. Siellä on hyvä ja turvallinen olla. Minun kohdallani se tarkoittaa kirjoja.
***
Miltä sinun kirjahyllysi näyttävät?
Nyt oli kyllä niin inspiroiva postaus, että oli pakko apinoida kirjoittaa kuvien kera samasta aiheesta omaan blogiini.
VastaaPoistaTotta on, etteivät kaikki varmastikaan halua asua kirjapinojen keskellä, mutta toisille se taas on suorastaan elämäntapa :)
Hauskaa, että innostus tarttui! Kiva postaus, etenkin kun oli kuvamateriaalia vuosien varrelta. :)
PoistaMuistan niin hyvin sen, kun omilleen muuttaessa ostin ekan kirjahyllyni: oli ihana alkaa täyttää sitä! Nyt yritän pitää kuria sillä, että kun tulee uusia kirjoja, joitain vanhoja lähtee pois. Eipä tuo, köh, ihan sutjakasti kulje, mutta yritystä ainakin on...
Lisätilaa kun ei ole tiedossa.
Oi vau! Minä päädyn yleensä myös kodeissa ihmisten kirjahyllyjen ääreen, joten on hauskaa päästä katsomaan toisten hyllyihin myös näin virtuaalisesti. Kirjahyllysi näyttävät myös tosi inspiroivilta - siinä määrin jopa että omani alkavat näyttää liian tylsän järjestelmällisiltä...
VastaaPoistaKirjahyllyissä on ihana lupaus niistä maailmoista, tiedosta ja tunteiden kirjosta, joita kirjallisuus parhaimmillaan tarjoaa.
PoistaTjaa, hieman parempi järjestys voisi olla kyllä omissa hyllyissäni paikallaan, sillä (repeilen tälle edelleen, ihan uskomatonta) löysin muutama viikko sitten etsimäni kirjan nyt yhdestä noista kuvasta! Siis valokuvasta, hemmetti vieköön, ruudultahan minua tuijotti tuttu selkämys, mutta aikaisemmin en sitä löytänyt vaikka kuinka etsin. Kuvittelin jo, että olin ehkä laittanut sen kiertoon, kun on klassikko kyseessä ja ne saa melko suurella varmuudella käsiinsä myöhemminkin jos on tarve. :D
Meillä on yksi massiivinen, kolmesta osasta koostuva Lundia. Siinä on kyllä jonkin verran muutakin kuin kirjoja, esim. kamerasälää ja lehtiä, mutta lähinnä kirjoja. Samalla lailla kirjat päätyvät vaakatasoon pinoon muiden päälle kuin sinulla, kun tila loppuu kesken.
VastaaPoistaLisäksi on yksi kapea mappihylly, jossa on vain mieheni kirjoja, enimmäkseen fysiikka- yms tiiliskiviä. Plus muutama paksu vähän käytetty opus, mm. Linnunradan käsikirja -yhteisnide on mieheni kaiutintelineenä. :-P
Minulla on hukkunut kirjahyllyyn pari kirjaa, mutta luulen niiden tippuneen muiden taakse, ainakin joidenkin.
Kirjahyllyjen yksi tärkeimmistä funktioista on IMO se, että voi mennä katselemaan muiden hyllyjä. Siinä mielessä oma hyllyni on täällä Hollannissa vähän tylsä, kun se on noin 2/3 suomeksi eikä hollantilainen tajua siitä hölkäsen pöläystä. (Suuri osa englanninkielisistä on lääketiedettä, ja harva niistäkään tajuaa mitään.)
Kirjahyllyjen törmäyttäminen asuinkumppanin kanssa on aika... mielenkiintoista. Tuplakappaleiden kanssa arvotaan, että kumman kirja säästetään, ja sitten kuitenkin käy niin, että ne tuplakappaleet seilaavat huushollin nurkasta toiseen. Toisen kirjat tuntuvat aluksi vierailta, mutta kun kuluu pari vuotta, ei enää edes muista kumpi oli oma ja kumpi toisen. Voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä!
PoistaMutta joo, kyllä kirjahyllyt kiehtovat!
Meillä ei tainnut olla tuplana mitään muuta kuin pari vanhaa koulukirjaa ja Linnunradan käsikirja. Mieheni lukee aika vähän romaaneja ja tietokirjoissa olemme eri aloilla. Hyllyssä on vain muutama kirja jotka olemme molemmat lukeneet ja ehkä kaksi, joista olemme molemmat oikeasti pitäneet. :-P
PoistaSiitä muodostuu varmasti hyvä kokonaisuus! :)
PoistaHienoja shelfieitä! :) Minustakin kirjahylly tekee asunnosta/huoneesta kotoisan. Minulla on vasta noin 150 kirjaa, mutta pelkään että ostan kirjoja vain kiihtyvällä vauhdilla ja kun saavutan 30:n rajapyykin, kirjoja onkin 1500.
VastaaPoistaHeh, shelfie. :D
PoistaTuota kirjahamstraamista olen miettinyt: onko se oikeasti vakavaa tai huolen aihe, jos niitä kirjoja on 1500? Sitähän voisi vain iloisena ajatella, että itsellä on kunnon kotikirjasto.
Vai onko se hankalaa vain silloin, jos ei ole tilaa? Tai jos kirjapinot lattioilla kasvavat niin korkeiksi, että uhkaavat kämpässä kulkijan henkeä?
En tiedä. Minusta kirjoja onkin liikaa vain silloin, jos ne ahdistavat. ;)
Pikemminkin niin, että jos kirjoja on kertynyt 1500 ja on lukenut niistä vain pienen osan. Kun nytkin alkaa olla niin, ettei ole ehtinyt lukea kaikkea, mitä on hyllyyn hankkinut. Kirjojen määrä ei ahdista, mutta lukemattomien hyllyssä lymyilevien kirjojen määrä ahdistaa.
PoistaJännä juttu! Minä ajattelen omista lukemattomista lukemattomista (heh) kirjoistani suurimmaksi osaksi niin, että "voi mitä salaisuuksia ja ihanuuksia te sisällänne pidättekään! Vielä joskus koittaa se päivä kun teidät avaan ja ahmin." :D
PoistaOn toki joitain kirjoja, kuten kollegoiden teoksia, jotka haluaisi lukea nopeammin kuin mihin lopulta pystyy. Niiden kohdalla kyllä usein ottaa rinnasta.
Minulla on yli 200 kirjaa, enkä kyllä luopuisi niistä. Suosikkihyllyni on työpöytäni, jonne olen koonnut lähinnä pokkareita. Ne ovat mukavasti lähellä kun kirjoitan. :)
VastaaPoistaMuuten ovat hyllyni ovat syviä takaseinättömiä IKEA hyllyjä, jotka kyllä sopivat asuntoon, mutta soveltuvat kirjahyllyiksi aika heikosti. Kirjat jotenkin hukkuvat niihin (kahdessa rivissä). Lisäksi hyllyt ovat "piilossa" makuuhuoneessamme ja miehen työhuoneessa.
Rakastan siskoni perinteisiä kirjahyllyjä, joissa on osa osalta kerätty hirveä määrä fantasiasarjoja samoista painoksista yhteen riviin. Hylly on vaan komea. Bileissä on hauska pysähtyä juttulemaan tuntemattomien kanssa hyllyn sisällöstä ja vertailla omia lukukokemuksia. :)
Työpesäsi on todella inspiroiva! Minä olen onnistunut hautaamaan omani taas vaihteeksi vaatepinojen alle... Argh.
PoistaTotta, kirjahyllyt ovat olleet monesti juhlissa pelastus: paitsi että niitä silmäilemällä voi nyypöttää yksikseen, viihtyä ja vaikuttaa olevansa kuin kotonaan, niistä saa aikaiseksi keskustelua.