Pirkkalaiskirjailijoiden signeerauspäivä

Viime perjantaina töiden jälkeen suunnistin Tulenkantajien kirjakaupalle, missä kokoontui joukko pirkkalaiskirjailijoita signeeraamisaikeissa. (Tiedättehän te tämän tavan, jolla 99,8 % kirjailijoista opettelee nöyryyttä messuilla ja muissa tapahtumissa: he seisovat yksin kynä kädessä ja odottavat, että edes yksi, joku, kuka tahansa, ostaisi kirjan ja toisi sen signeerattavaksi. Paha kyllä, myös signeerausta havittelevalle tämä tyhjä tila hänen ja kirjailijan välissä saattaa joskus olla liian suuri ylitettäväksi. Pitkä on matka rokkaritähden tai donrosan innostamiin jonoihin, jotka vaativat henkilökuntaa ja mellakka-aitaa kasassa pysyäkseen. Toisaalta, pitkä on matka myös kirjailijaksi, joten kokemusta nöyryydestä on tässä vaiheessa jo kertynyt. Onneksi Tulenkantajien tapauksessa tästä harjoituksesta ei ole kyse.)

Tulenkantajien kirjakaupalla on aina mukava käydä vähintään tunnelman ja tarjonnan vuoksi, ja tällä kertaa tapaisin myös monia kollegoita, joita en ole ennen tavannut -- ja kuulisin heidän uusimmista julkaisuistaan. Mikäs sen mukavampaa!

Sami Hilvo esittelee teostaan Rouva S. (c) J.S. Meresmaa

Illan juonsi alkuun Erkki Aura. Ensimmäisenä esiintymisvuorossa oli vastavalittu Kirjailijaliiton pj Jyrki Vainonen, joka on yksi ehdottomia lempikirjailijoitani. Hän kertoi uudesta esseekokoelmastaan Askelia, joka kertoo omaelämäkerrallisesti kävelemisestä niin luonnon kuin fiktion maisemissakin. Kirja oli vähän niin kuin pakko-ostos, ja samalta reissulta löytyi myös jonkin aikaa metsästämäni Mykkä jumala. Vainos-kokoelmani alkaa olla täydellinen! (Aloin jo muuten lukeakin tuota Askelia, ja se on juuri niin ajatuksiaherättävä ja virkistävä kuin uumoilinkin.)

Vainosen jälkeen oli Sami Hilvon vuoro. Hilvo on tuore tamperelainen, ja hän kertoi toisesta romaanistaan nimeltä Rouva S. joka ilmestyi pari vuotta sitten. Olen lukenut Hilvon esikoisteoksen, Viinakortin, josta pidin kovasti. Rouva S. syntyi Hilvon Tokio-vuosien innoittamana, ja kirja kuulostaa todella lukemisenarvoiselta etenkin tällaiselle Japani-intoilijalle kuin minä.

Silvana Berki. (c) J.S. Meresmaa

Runokokoelmistaan kertoivat albanialaissyntyinen Silvana Berki, joka runoissaan tutkii kahden maan kansalaisuutta, sekä taiteilijaksi itsensä yhä vahvimmin tunteva Tiina Poutanen, jota kiehtovat kovat tieteet ja etenkin muisti -- se miten me valehtelemme itsellemme kaiken aikaa ja silti muistomme ovat itsellemme totta. Poutanen siteerasikin Ursula Le Guinia, joka on sanonut: "Olen taiteilija. Valehtelen kertoakseni totuuden".

Tämä faktan ja fiktion jatkuva vastahankaus ja limitteisyys kiehtovat minuakin suuresti. Mitä kauemmin olen kirjoittanut, sitä enemmän tunnen eläväni fiktiossa. Hyvin vähän on merkitystä sillä, mikä osa tarinasta on "totta", sillä muistojensa pohjaltakin kirjoittava keksii suurimman osan (tai luo sen valheellisten muistojen pohjalta). Me tiedämme loppujen lopuksi hyvin vähän totuudesta -- me vain luulemme tietävämme. Tätä monen on vaikea sulattaa, sillä ihminen kaipaa varmuutta.

Kirsti Kuronen. (c) J.S. Meresmaa

Aina niin välitön Kirsti Kuronen kertoi ainutlaatuisesta hiihtoteemaisesta runoteoksestaan Suksin. Tämä on ihan ehdoton hankilta niille, joita elämän ladut kiinnostavat. Talvea, hiljaisuutta, viisautta.

Yhteen uuteen esikoisteokseenkin oli kunnia tutustua: Taru Kumara-Moision romaaniin Maan vetovoima. Tragikoominen romaani naisesta, jonka täydelliseltä näyttävä elämä ei ehkä olekaan niin täydellistä, on kirjoitettu kevyellä otteella mutta vakavasta aiheesta (miten oiva yhdistelmä!). Kumara-Moision uran alkutaipaleesta voi lukea vaikkapa Lukulampun Vieraskynästä. Tämäkin eittämättä päätyy jossain vaiheessa lukupinooni!

Taru Kumara-Moisio. (c) J.S. Meresmaa

Tässä vaiheessa iltaa olin päässyt signeeraamaan peräti kaksi Mifongin mahtia ja pitämään oman kirjaesittelyni, ja illan kirkkain tähtikin oli saapunut paikalle: eli Kirsi Kunnas! Ennen kuin Kunnas alkoi signeerausurakkansa (nyt oli sen rokkitähtijonon vuoro), Tuija Välipakka, joka pian aloittelee kauttaan Pirkkalaiskirjailijoiden uutena puheenjohtajana, kertoi jokseenkin hälyttäviä ja ikäviä uutisia: yli kuusikymmentä vuotta järjestetty maakunnallinen kirjoituskilpailu, Pirkanmaan kirjoituskilpailu, on lopettamisuhan alla kaupunginkirjaston säästötoimien vuoksi. Kilpailussa ovat menestyneet uransa alkuvaiheissa sellaiset nimet kuin JP Koskinen, Seppo Jokinen, Mirkka Rekola ja Kari Aronpuro vain muutaman mainitakseni.

Toivon hartaasti, että perinteikäs kirjoituskilpailu kyetään säilyttämään.

Signeeraamassa Tuija Välipakka ja Kirsi Kunnas.
(c) J.S. Meresmaa

Sainpas napattua yhden signeeraamiskuvan!

Tuija Välipakan tämän vuoden alussa ilmestynyt runokokoelma Take away voitti Nihil Interit -runouspalkinnon. Välipakkaa kiinnosti kuolemisen tabu, ja hän tulikin kirjoittaneeksi iloisimman runokokoelmansa tähän saakka. Suosittelen teosta lämpimästi!

Illan päätteeksi kävin pyytämässä Kunnakselta signeerauksen tuoreeseen Leena Kirstinän kirjoittamaan elämäkertaan Sateessa ja tuulessa. Rohkaistuin antamaan runolegendalle Mifonki-postikortteja, ja sanoin että ne voi vaikka lähettää jollekin, jos ei halua itsellään pitää. Kunnas tihrusi Keskimantereen karttakuvaa hetken ja tokaisi iloisesti, että "ahaa, että terveisiä nyt täältä!" 

Kiitos Tulenkantajien kirjakaupalle ja paikallaolijoille antoisasta illasta!

Kunnaksen hattu ja Mifonkeja.
(c) J.S. Meresmaa

Ostoksia. (c) J.S. Meresmaa

Kotimatka ja Frenckellin kahdeksankulmainen piippu.
(c) J.S. Meresmaa