 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Niin on myös Perse edellä puuhun -metodilla, vaikka siihen usein karsastaen suhtaudutaan.
Katsokaahan, kun menee perse edellä puuhun...
- näkee asiat erilaisesta, kenties jopa tuoreesta näkövinkkelistä
- tekee asioista jatkossa helpompia, kun on ensin tehnyt kaiken vaikeimman kautta
- oppi pysyy muistissa pitkään, kenties pysyvästi, kun sen saa kantapään kautta.
Ei siis kannata masentua tekotavoistaan, jos niillä saa tuloksia aikaan!
Tämä olkoon muistutus itselleni ja toivottavasti lohduksi muille murehtiville.
Parhaimmat oppimiskokemukseni ovat tulleet juuri metodilla "kantapään kautta". Siinä on jotain erityisen opettavaista, jos ihan itse tekee virheen sen sijaan, että sanotaan "älä tee tätä virhettä".
VastaaPoista"Älä tee tätä/sitä virhettä." Tämä sanonta tuo mieleen ansakuopan:
PoistaJos sinulle kerrotaan missä se on, päädyt varomaan koko metsää, mulkoilemaan epäluuloisena sen mättäitä ja etsimään maamerkkejä puista. Päädyt kuoppaa vältellessäsi tekemään kaiken vaikeammin. Marjoja päätyy ämpäriisi, mutta ei koskaan kaikki. Et tunne aluettasi.
Ja putoat sinne sitten lopulta kumminkin. Kenties vasta sitten kun olet liian vanha kiivetäksesi sieltä pois.
Jos tiedät missä se on, osaat välttää sitä ulkomuistista, ja tiedät tarkalleen missä voit kulkea osumatta siihen. Tunnet alueesi paremmin. Ja jos sittenkin palaat kuopan juurelle, voit tehdä sen tutkiaksesi josko se todella on kuoppa.
Voisiko se johtaa jonnekin uuteen paikkaan?
Jep, näinhän se menee, että ei sitä kokeilematta usko -- eikä epäonnistumatta opi. :)
Poista