Ajattelitko otsikkoa lukiessasi, että "mitäs hittoa nyt taas"? Mikä tämä tällainen kahtiajako on?
Tämän blogikirjoituksen aiheen kirvoitti Päivi Heikkilä-Halttusen arvio Iida Sammaliston esikoiskirjasta eilisen (5.3.) Hesarissa. Arvio oli otsikoitu: "Kuulas tyttöfantasia tuo tähtipojan maahan".
Tähtimosaiikki kuulostaa erittäin tutustumisen arvoiselta kirjalta, mutta arvion viimeinen virke nosti niskakarvani pörhöön:
"Sammaliston esikoisromaanin vahvuus on sen vivahteikkaassa kielessä sekä kerronnan rauhallisessa tempossa, joka vaivihkaisesti lumoaa lukijansa.
Lupuksen nimi juontaa suden latinankielisestä nimestä ja samannimisestä tähdistöstä, mutta lukijalle, joka ei nimen etymologiaa tunne, poika näyttäytyy melkein seikkailun tihentyvään loppuun asti jokseenkin passiivisena antisankarina.
Nyt tarvittaisiin kipeästi nuorten miesten vastaiskua fantasiakirjallisuuden yksipuolistuvalle mieskuvalle!"
Vastaiskua? Yksipuolistuva mieskuva? Siis fantasiassa? Anteeksi kuinka?
Näin lyhyessä kirjoituksessa kirjoittaja on mahdollisesti joutunut kärjistämään sanojaan, eikä viimeisen heiton sävykään täysin aukene. Onko se kirjoitettu pilke silmäkulmassa vai ei? Minuun se osui varsin sotaisana ja siksi ärsyynnyin.
Aluksi on ehkä hyvä miettiä, että kotimainen nuorten fantasiakirjallisuus ja ulkomainen nuorten fantasiakirjallisuus (käännetty) saattavat erota toisistaan paljonkin "sukupuolisävyiltään". On totta, että Suomessa on paljon naisia, jotka kirjoittavat fantasiaa nuorille. (Fantasia sisältäköön nyt tässä kontekstissa myös dystopian, paranormaalin romantiikan jne. Ja koska Suomessa suurin osa ko. kirjallisuudesta on suunnattu luokittelussaan nuorille, niputetaan nyt samaan kimppuun niin teini-ikäiset päähenkilöt kuin vanhemmatkin.) On totta, että monissa näistä kirjoista päähenkilö on tyttö.
Miksi se on ongelma?
Kun mietin ensimmäisenä mieleen juolahtavia suomalaisia fantasiakirjoja, kyllä jokaisessa kirjassa on myös niitä poikiakin. Onko se, että poika esiintyy kirjassa sivuhenkilönä, vastaiskun paikka? Aiheuttaako se automaattisesti meissä aikuisissa ajatuksen, ettei kirja voi kiinnostaa poikalukijaa, jos päähenkilö ei ole poika? Miksi? Onko tosiaan tilanne sellainen, ettei meillä ole poikia päähenkilöinä riittävästi? Onko fantasiakirjojen mieskuva yksipuolinen? Jos on, johtuuko se siitä, että kirjailijat ovat naisia?
Kuten huomaatte, tämä aihe todellakin herättää kysymyksiä!
***
Kirjoittaessani en mieti henkilöhahmoja yksinomaan heidän sukupuolensa kautta. Minä koen tutkivani ihmisyyttä, ja yksilön elämässä sukupuoli on vain yksi vaikuttava tekijä monista. Maailmasta ja kulttuurista riippuen sen merkittävyys vaihtelee. En koskaan mieti, että "miten poika reagoisi" tai "miten tyttö sanoisi". Se on ajatuksenakin absurdi! Niin kuin olen sanonut, minulla henkilön rakentuminen syntyy siitä hetkestä, kun löydän hänen nimensä. Sitten alan kuulla hänen äänensä.
Vai onko nyt niin, että tässä ongelmana onkin kirjailijoiden sukupuoli? Missä ovat kotimaiset nuoret mieskirjailijat, jotka kirjoittavat nuorille fantasiaa? Niin, missä te olette? Oletteko realismin puolella, kirjoitatteko aikuisille, vai eikö teitä vain julkaista? Ilkka Aueria ja Timo Parviaista tuskin voi luokitella enää nuoriksi. (Sori vaan, äijät!)
Käännöskirjallisuudesta näitä nuorille fantasiaa kirjoittavia mieskirjailijoita sitten löytyykin enemmän -- ihan mestari Tolkienista lähtien.
***
Olen aika usein kuullut, että pojat eivät lue, koska heidän on vaikea löytää luettavaa. Pojat tarvitsevat poikakirjoja. Poikalukijan kirjassa ei saa olla tyttöjä, koska tytöt ovat "yök".
Onko tosiaan näin?
Miten minusta tuntuu, että kasvatuksella saattaisi olla tähän jotain vaikutusta: me aikuiset jaottelemme asioita tyttö- ja poikajuttuihin. Lapset kasvavat ympäristössä, missä isä lukee vain Ilkka Remestä tai Jari Tervoa, äiti Laila Hirvisaarta ja Riikka Pulkkista (ja ehkä vähän Väinö Linnaa). Opettaja suosittelee poikaoppilaalle kirjaa, jossa päähenkilö on poika. Tyttöoppilaalle suositellaan sitten kirjan aiheen mukaan. Niinkö?
Auttakaa nyt naista hädässä! Rakas lukija, onko sinun mielestäsi fantasian mieskuva yksipuolistumassa? Onko kirjailijan sukupuolella väliä? Miksi nuorten naiskirjailijoiden kasvava määrä koetaan uhkana? Loppuuko miehiltä luettava, jos kirjoissa onkin päähenkilöinä naisia?
Jos koet olevasi mies, onko sinun vaikea lukea kirjaa, jossa päähenkilö on tyttö/nainen? Jos, niin mistä luulet sen johtuvan?
Emmää kyl oo ikinä aatellu päähenkilön sukupuolta, suoraan sanoen se ei vois vähempää kiinnostaa. Jo lapsena luin kirjoja ja katselin elokuvia, joissa oli tyttöjä tai naisia siinä missä muitakin hahmoja, ei sitä edes ajatellut. Ja miksi oikeastaan pitäisi, tärkeintä on että hahmo itsessään on kiinnostava.
VastaaPoistaEnsimmäinen kirja, jonka koskaan luin oli Ronja Ryövärintytär, ja se oli sangen awesome. Olen kyllä sittemmin lukenut enemmän kirjoja, joissa miehet tai pojat ovat ovat olleet pääosassa, mutta kyseessä ei ole ollut tietoinen valinta. Uskon toisaalta, että tiettyjä miehuuden kokemukseen liittyviä asioita voi ilmaista kunnolla vain mies; en usko, että Michel Houellebeqcin kirjoja olisi voinut kirjoittaaa nainen. Sama pätee tietysti toisinpäin, nainen kykenee ilmaisemaan parhaiten jonkin olennaisesti naiseuteen liittyvän kokemuksen.
Kirjailijan sukupuoli vaikuttaa tuotoksiin siinä missä hänen persoonansa, mutta en näe miksi sen pitäisi olla esteenä lukemiselle. Luen kirjoja, joissa seikkailee itseeni nähden sataprosenttisen erilaisia persoonallisuuksia, miksi siis henkilön sukupuoli olisi este? Vaikea kuvitella, että ainakaan aikuiset lukijat olisivat niin ennakkoluuloisia, teinit ovat taas luonnostaan jyrkempiä. Ymmärrän siis jos teini haluaa lukea oman sukupuolensa henkilöitä, hän voi samaistua niihin vahvemmin. Ja tuo "tyttöjä/poikia yök"-asenne tulee väistämättä jossain vaiheessa lapsille, tuskinpa siinä kasvatuksella on paljoa tekemistä (itse en tosin ymmärtänyt moista, olinhan obsessoitunut tyttöihin).
Jos minulla on ennnakkoluuloja jotain naisille suunnattua fiktiota vastaan, niin chick littiin. Minulla ei ole vähäisintäkään kiinnostusta lukea kaupunkilaissinkkujen pikkuhauskoista murheista, jotain rotia nyt! Termin "literaturea" tarkoittava lyhennöskin "lit" luo mielleyhtymän sanaan "light", eli miellän koko genren aivottomaksi hattaraksi. Ehkä olen väärässä, suositelkaa hyvää chick littiä :p
"Vaikea kuvitella, että ainakaan aikuiset lukijat olisivat niin ennakkoluuloisia, teinit ovat taas luonnostaan jyrkempiä. "
PoistaOman kokemukseni mukaan juuri aikuisilla ne ennakkoluulot ovat! Sieltä se sitten valuu, yllätys yllätys, nuorille.
Eräässä katsomassani dokumentissa aivotutkija kertoi, että ihmisen geenejä tutkiessa on havaittu, että nimenomaan ihminen on eläimistä sellainen, jonka perustukset on rakennettu oppimista varten. Suurin osa ihmisestä -- ajatuksista, persoonasta jne. -- siis koostuu hänen kokemuksistaan ja siitä, mitä ympäristö hänelle opettaa. Me olemme lajina äärimmäisen riippuvaisia toisistamme.
Teinit ovat jyrkkiä, mutta he toistavat ennakkoluuloissaan hyvin pitkälti sitä, mitä ovat toisilta oppineet. Ei ole siis mitään yleistä sisäsyntyistä "tyttö/poika yök" -geeniä, joka tällaisen käytöksen määrittelisi. :)
"Jos minulla on ennnakkoluuloja jotain naisille suunnattua fiktiota vastaan, niin chick littiin."
Niin, toki on olemassa lajityyppejä, jotka vetoavat joihinkin ryhmiin enemmän kuin toisiin. Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa. Vastapallona chick litille miellän lehväslaihtotyyppisen sotakirjallisuuden, joka pääosin taitaa vedota vain melko kapeaan ihmisryhmään ihan miesten sisälläkin. Sama juttu chick litissä: ei sitä kaikki naiset lue vain sen vuoksi, että se on naisille suunnattua. Yleisenä huomiona sanoisin, että joissakin chick liteissä näkyy kaupallisuuden kritisoiminen ja tietynlainen satiiri.
Mutta oikeastaan tämä eksyy vähän aiheesta: se, että kirjallisuus lohkoutuu genreihin ja moninaisiin lajityyppeihin, joista osa houkuttelee enemmän miehiä ja osa enemmän naisia, ei ole laisinkaan sama kuin se, että nuorten fantasian katsottaisiin olevan hälyttävän yksipuolinen mieskuvassaan tai että kotimaisten nuorten naiskirjailijoiden suuri määrä on ongelma.
Juu, onhan kirjoja, joita lukevat käytännössä vain miehet. Joku eräkirjallisuus voisi olla toinen esimerkki.
PoistaEnpä pidä kirjalijoiden sukupuolen kvantitatiivista määrää minään ongelmana, tämmöiset asiat varmasti heilahtelevat aikojen saatossa. Nyt kenties saattaa olla enemmän naiskirjailijoita, mutta entäs sitten? Tärkeintä on se, että kirjoitetaan kiinnostavia kirjoja ja tämä riippuu jokaisesta kirjailijasta itsestään. Nykyään kirjallisuutta rustataan enemmän kuin koskaan ja se on monipuolisempaa. Kyllä sieltä löytävät mieleisensä niin tytöt kuin pojatkin. En ole huolissani, kaikille on jotain. Jos jostain olen huolissani niin lukemisen vähentymisestä ja nopeiden medioiden yliotteesta kirjoihin nähden. Riittääkö ihmisillä kohta enää kärsivällisyys satoihin sivuihin?
Lyhyessä arviossa joutuu aina tiivistämään. Arvion lopussa halusin tietoisesti haastaa myös mieskirjailijoita kirjoittamaan fantasiaa, tytöille tai pojille, ei sillä väliä. Ymmärrettävämpi haasteestani olisi varmasti tullut, jos olisin taustoittanut enemmän mm. Maria Turtschaninoffin Maresin yksipuolisen ja/ tai stereotyyppisen mieskuvan vastustusta toisaalla käydyissä keskusteluissa. Sammaliston esikoisromaanin ornamenttimainen kansikuva ja tekijän iso valokuva takakannessa mielestäni kyllä viittovat ensisijaisesti tyttölukijoiden suuntaan. terv. Päivi HH
VastaaPoistaKiva kun kommentoit, Päivi!
PoistaNiin arvelinkin, että merkkimäärän rajoitus on osaltaan tässä takana.
Jäin kuitenkin miettimään, onko kotimaisten nuorille kirjoittavien naisten iällä jokin erityinen merkitys. Tai mikä painoarvo kirjailijan sukupuolella ylipäätään on, sillä onhan meillä monia fantasiakirjoja, joissa päähenkilö on poika, vaikka kirjailija onkin nainen. (Esimerkiksi arviossa mainitsemasi Siiri Enoranta: lisäksi mieleen äkkiseltään tulee Sari Peltoniemi ja Seita Vuorela. Sitten on niin paljon kirjoja, joissa on sekä poika- että tyttöpäähenkilö, etten viitsi edes alkaa luetella.) Riittääkö jo kirjailijan nimi karkottamaan poikalukijoita? Jos näin on, se on surullista.
Esittämäsi nelikenttä (nuorille fantasiaa kirjoittava nuori mieskirjailija), osoittautui todella hankalaksi täyttää! Nyt käsi pystyyn, löytyykö meiltä yhtä ainutta sellaista? Jos ei, mistä se johtuu? Tarjotaanko kustantamoille näitä määreitä täyttäviä käsikirjoituksia, vai ovatko ne kaikki sitten vanhemmille lukijoille suunnattuja tai realistisia?
Aihe on mielenkiintoinen!
Tyttöfantasia sellaisenaan kuulostaa minusta jo hieman haukkumanimeltä, vaikkei se sitä ole. Tyttökirjathan ovat ihan oma kirjallisuudenlajinsa (ei lehdet! ;) ja kautta aikojen peilanneet tyttöjen ja nuorten naisten asemaa yhteiskunnassa, töissä, perheessä ja ihmissuhteissa yleensä. Voisiko tämä toimittajan käyttämä termi "tyttöfantasia" viitata tyttökirjoihin, joissa eletään fantasian maailmassa? Minusta olisi kyllä kirjailijan näkökulmasta todella inhaa, jos teokseni määriteltäisiin valtakunnallisessa lehdessä tyttö-joksikin, ja varsinkin jos en olisi sitä itse sellaiseksi kirjoittanut. Eivät avaruusopperaa kirjoittavat mieskirjailijatkaan markkinoi omia kirjojaan poikatieteisseikkailuina.
VastaaPoistaEhkä tytöttelyn historiallisen painolastin vuoksi etuliite "tyttö" voi herkästi kuulostaa negatiiviselta, mutta en minä sitä tässä yhteydessä sellaisena pidä. Olen vain yleisesti uupunut kaikenlaiseen sukupuolijaotteluun, sillä silloinkin kun se tehdään myötämielessä, se silti on jakamista, eristämistä, rajoittamista ja (pois)sulkemista.
PoistaYdinkysymys taitaa edelleenkin olla tämä: miksi naisen on helpompi samaistua mieheen kuin miehen naiseen?
Eikö pelkästään tämä kysymys kerro meille, että yhä edelleen yhteiskuntamme arvorakenteissa miessukupuoli on oletusarvo ihmiselle ja naissukupuoli täytyy erikseen määritellä etuliittein?
Kirjojen määrittely on todella hankalaa. Sanat eivät koskaan tunnu riittävän. Tiivistys on aina tiivistys: paljon jää sanomatta ja sekin, mitä sanotaan, on yleensä vain sen kyseisen lukijan näkövinkkelistä. Vaaditaan omanlaistaan ammattitaitoa, että osaa suositella kirjoja kaikenkarvaisille lukijoille. (Nostan hattua teille, kirjavinkkarit, kirjastolaiset ja kirjakauppojen ammattilaiset!)
Näin kirjailijana täytyy sanoa, että esimerkiksi Mifonki-sarjassa koen olevan niin monenlaisia henkilöhahmoja ja elämäntilanteita, että se sopii kohta kaikille teinistä vanhukseen! :D
Hyvin tiivistetty ;p. Lukijalle se tärkein on kuitenkin tarina. Yhdyn ydinkysymykseesi.
PoistaMinulle ensimmäisenä nousi tästä 'tyttökirjattelusta' mieleen sellainen pulma, ettei se nyt kyllä luultavasti ainakaan lisää poikien innostusta kirjoihin tarttumiseen. Se olkoon nyt toinen keskustelu, että onko fantasiakirjallisuus Suomessa jotenkin erityisen naiskirjoittajapainottunutta ja jos niin onko se ongelma.
VastaaPoistaYhten nuoren miehen lukutuskia aika läheltä seurattuani olen kuitenkin kyllä huomannut varsin kouriintuntuvasti, että pojilla myös keskenään tuntuu olevan kovemmat sosiaaliset paineet pysyä kaukana niistä 'yök yök tytöille' tarkoitetuista kirjoista. Kaikki pojat eivät kuitenkaan ihannoi action-sankareita, moni varmasti kaipaisi samastumiskohteita myös sieltä herkempien ja ehkä sitten passiivisempien poika- ja mieshahmojen joukosta, mihin se poikien keskinäinen kulttuuri ei ehkä kovin herkästi anna lupaa. Ja kynnys tarttua naisen kirjoittamaan ornamenttikantiseen kirjaan varmasti entisestään vielä kasvaa, jos netistä kaverit voivat käydä googlettamassa, että kyseessä on 'tyttökirja'. Mistä tahansa toki voidaan aina kiusaamisen juurta keksiä, mutta jotenkin kyllä karsastan tuollaista virallista leimaamista jompaan kumpaan sukupuoleen.
Tottakai se on sitten ihan oma mutkikas ja ikävä savottansa, miten näistä varmasti pääosin kasvatuksella poikien päihin iskostetuista tyttöbakteeriongelmista oikein päästäisiin eroon ja pojat saataisiin tarttumaan rohkeammin myös kirjoihin, joissa on tyttöpäähenkilö ja/tai naiskirjoittaja. :/
Jep, tässä juuri on ongelma, kun kirjaa mainostetaan tytöille sopivana fantasiana (ei sillä, osuu omaan nilkkaankin). Esim. FJ-voittaja Maresin markkinointi oli hyvin "tytöille sopiva kirja" -painotteista. Entäs ne pojat?
PoistaMutta, jos aletaan suositella fantasiaa pojille, niin uutuuksista ehdottomasti Silja Suden Routamieli! Pienkustantamon kirjana se on vähän kadonnut hiljaisuuteen, mutta päähenkilö on POIKA, ja kirja on vallan mainio osoitus suomalaisten fantasiakirjoittajien taidoista.
"Esittämäsi nelikenttä (nuorille fantasiaa kirjoittava nuori mieskirjailija), osoittautui todella hankalaksi täyttää! Nyt käsi pystyyn, löytyykö meiltä yhtä ainutta sellaista?"
Jarkko Tonttikaan ei taida enää mennä nuorison joukkoon Vedeeran tarunsa kanssa. Taavi Vartiakin on "äijä". Ja Saku Heinänen... Vaikka onko se kirjailijan ikä sinänsä olennainen asia? Tietääkö lukija edes, minkä ikäinen kirjailija on, jos sitä ei erikseen korosteta?
Mutta, kyllä fantasiaa kirjoittavia nuoria miehiä on... eri asia ovatko he vielä ylittäneet kustannuskynnystä.
Minna, erittäin hyvä nosto tuo nuoria ohjaava sosiaalinen paine!
Poista"Mitä sä luet?" voi olla todella ahdistava kysymys, jos kädessä sattuukin olemaan jokin ei-kaikkien-hyväksymä tai normista poikkeava kirja. Aikuinenkin joskus salailee lukemisiaan, joten voin vain kuvitella, että nuorella nolouden ja häpeän tunteet ovat ihan samanmoisia, ellei suurempiakin.
Ei tähän sukupuolisavottaan auttane muu kuin valistus ja aika. Toisin kuin moni luulee, tarkoitus ei ole häivyttää sukupuolia tai tyttöjen ja poikien mahdollisia eroja mieltymyksissä, vaan antaa jokaiselle yksilölle vapaus valita ilman ulkopuolelta tulevaa painetta sopia "muottiin".
Calendula, kun luin Tulen tyttäriä ja hihkuin sen hienoja henkilöhahmoja, kirjan lopussa ajattelin, että onpa ihanan feministinen fantasiaromaani. Heti sen perään mietin, että teenkö tarinalle karhunpalveluksen, jos kuvailen sitä niin?
PoistaJa tämä ajatus vuorostaan alkoi ahdistaa, koska miksi meidän maailmassamme "feministinen" on karkottava termi? Koin romaanin nimenomaan täysiverisenä tarinana, jossa keskeiset henkilöhahmot nyt vain sattuivat olemaan naisia. He olivat toimivia, toiminnallisia, persoonallisia, täysinäisiä ihmisiä. Jos he olisivat olleet sukupuoleltaan miehiä, olisiko asiaa edes nostettu esiin? Olisiko kyseessä ollut erityisen maskuliininen romaani? Emmittäisiinkö sen äärellä, että sopiiko se pojille luettavaksi?
"Mutta, kyllä fantasiaa kirjoittavia nuoria miehiä on... eri asia ovatko he vielä ylittäneet kustannuskynnystä."
... tai kirjoittavatko he nuorille suunnattuja romaaneita. Oma lukunsa sitten tämän lisäksi on, onko heidän tarinansa päähenkilö poika vai tyttö. (Petteri Hannilallakin on fantasiatarinansa päähenkilönä nainen. Samuli Antilan paleofiktiossa Kirveenkantajat on kyllä kaksi miespäähenkilöä, muuten! Tosin sitä ei voine ihan laskea puhdasveriseksi fantasiaksi tai nuorille suunnatuksi.)
Kirjailijan iästä... Minusta tällä ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Nelikenttään se valikoitui ihan siitä syystä, että arvion yhteydessä olleessa artikkelissa se oli yksi oleellinen pointti, samoin arviossa keskityttiin nimenomaan nuorena kirjailijanuransa aloittaneisiin.
"Nelikenttään se valikoitui ihan siitä syystä, että arvion yhteydessä olleessa artikkelissa se oli yksi oleellinen pointti, samoin arviossa keskityttiin nimenomaan nuorena kirjailijanuransa aloittaneisiin."
PoistaJep, ymmärsin kyllä, mutta jäin tosiaan miettimään, että tietääkö satunnainen nuori lukija, minkä ikäinen kirjailija on, jos sitä ei erikseen markkinoinnissa korosteta.
Ja toisaalta, onko se nuorille valintakriteeri?
Tämä siis ihan yleisenä pohdintana, en oleta että osaat vastata ;)
Näen tässä jonkinlaisen oravanpyörän: pojat eivät lue, koska ei ole kirjoja joita he tahtoisivat/uskaltaisivat lukea = pojille ei kirjoiteta niin paljon kuin tytöille, koska kirjoittajat/kustantajat ajattelevat kirjan menekkiä enemmän kuin ei-niin-kannattavalle kohderyhmälle kirjojen julkaisemista? Onkohan maailma vielä niin sukupuolittunut.
VastaaPoistaMaailmalla on sentään harry Potterit ja Percy Jacksonit. Kummallista, että dystopioissakin tuntuu olevan naispäähenkilöt (paitsi Enorannan Nokkosvallankumous!). Dystopian ja scifin maailman luulisi olevan sellainen, että se houkuttelisi myös poikia kirjojen ääreen.
Voin kyllä ihan puhtain sydämin sanoa, että varmasti ei yksikään kirjoittaja tai kustantaja katso menekin olevan kiinni siitä, onko kirjassa poika vai tyttö päähenkilönä. Kannattaa muutenkin pitää mielessä, että nuortenkirjoja lainataan enemmän kuin ostetaan: eihän nuorilla juuri ole rahaa laittaa kirjoihin, ja jos rahaa on, laittavatko ne niitä edes kirjoihin? Sitä paitsi kun tytöt (jotka lukevat poikia enemmän muutenkin) edelleen lukevat ihan sujuvasti niin poikapäähenkilöistä kuin tyttöpäähenkilöistä, kannattamattomuus-logiikka ei kestä. :)
PoistaVoisikin ehkä kysyä, miksi myös monet mieskirjailijat valitsevat päähenkilönsä sukupuoleksi naisen? Onko käynnissä jokin tyttörieha, joka aikaa myöten tasoittuu?
Sekin on hyvä huomata, että maailmalla kirjojen sukupuolittuneisuus saattaa olla aika erilainen kuin meillä. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessamme on käsittääkseni kautta historian ollut paljon naisia, niin tekijöinä kuin fiktiossa toimijoina. Myös fantasian- ja scifin puolella on ollut paljon naisia. Se varmasti näkyy nykytilanteessakin.