Ajattelitko otsikkoa lukiessasi, että "mitäs hittoa nyt taas"? Mikä tämä tällainen kahtiajako on?
Tämän blogikirjoituksen aiheen kirvoitti Päivi Heikkilä-Halttusen arvio Iida Sammaliston esikoiskirjasta eilisen (5.3.) Hesarissa. Arvio oli otsikoitu: "Kuulas tyttöfantasia tuo tähtipojan maahan".
Tähtimosaiikki kuulostaa erittäin tutustumisen arvoiselta kirjalta, mutta arvion viimeinen virke nosti niskakarvani pörhöön:
"Sammaliston esikoisromaanin vahvuus on sen vivahteikkaassa kielessä sekä kerronnan rauhallisessa tempossa, joka vaivihkaisesti lumoaa lukijansa.
Lupuksen nimi juontaa suden latinankielisestä nimestä ja samannimisestä tähdistöstä, mutta lukijalle, joka ei nimen etymologiaa tunne, poika näyttäytyy melkein seikkailun tihentyvään loppuun asti jokseenkin passiivisena antisankarina.
Nyt tarvittaisiin kipeästi nuorten miesten vastaiskua fantasiakirjallisuuden yksipuolistuvalle mieskuvalle!"
Vastaiskua? Yksipuolistuva mieskuva? Siis fantasiassa? Anteeksi kuinka?
Näin lyhyessä kirjoituksessa kirjoittaja on mahdollisesti joutunut kärjistämään sanojaan, eikä viimeisen heiton sävykään täysin aukene. Onko se kirjoitettu pilke silmäkulmassa vai ei? Minuun se osui varsin sotaisana ja siksi ärsyynnyin.
Aluksi on ehkä hyvä miettiä, että kotimainen nuorten fantasiakirjallisuus ja ulkomainen nuorten fantasiakirjallisuus (käännetty) saattavat erota toisistaan paljonkin "sukupuolisävyiltään". On totta, että Suomessa on paljon naisia, jotka kirjoittavat fantasiaa nuorille. (Fantasia sisältäköön nyt tässä kontekstissa myös dystopian, paranormaalin romantiikan jne. Ja koska Suomessa suurin osa ko. kirjallisuudesta on suunnattu luokittelussaan nuorille, niputetaan nyt samaan kimppuun niin teini-ikäiset päähenkilöt kuin vanhemmatkin.) On totta, että monissa näistä kirjoista päähenkilö on tyttö.
Miksi se on ongelma?
Kun mietin ensimmäisenä mieleen juolahtavia suomalaisia fantasiakirjoja, kyllä jokaisessa kirjassa on myös niitä poikiakin. Onko se, että poika esiintyy kirjassa sivuhenkilönä, vastaiskun paikka? Aiheuttaako se automaattisesti meissä aikuisissa ajatuksen, ettei kirja voi kiinnostaa poikalukijaa, jos päähenkilö ei ole poika? Miksi? Onko tosiaan tilanne sellainen, ettei meillä ole poikia päähenkilöinä riittävästi? Onko fantasiakirjojen mieskuva yksipuolinen? Jos on, johtuuko se siitä, että kirjailijat ovat naisia?
Kuten huomaatte, tämä aihe todellakin herättää kysymyksiä!
***
Kirjoittaessani en mieti henkilöhahmoja yksinomaan heidän sukupuolensa kautta. Minä koen tutkivani ihmisyyttä, ja yksilön elämässä sukupuoli on vain yksi vaikuttava tekijä monista. Maailmasta ja kulttuurista riippuen sen merkittävyys vaihtelee. En koskaan mieti, että "miten poika reagoisi" tai "miten tyttö sanoisi". Se on ajatuksenakin absurdi! Niin kuin olen sanonut, minulla henkilön rakentuminen syntyy siitä hetkestä, kun löydän hänen nimensä. Sitten alan kuulla hänen äänensä.
Vai onko nyt niin, että tässä ongelmana onkin kirjailijoiden sukupuoli? Missä ovat kotimaiset nuoret mieskirjailijat, jotka kirjoittavat nuorille fantasiaa? Niin, missä te olette? Oletteko realismin puolella, kirjoitatteko aikuisille, vai eikö teitä vain julkaista? Ilkka Aueria ja Timo Parviaista tuskin voi luokitella enää nuoriksi. (Sori vaan, äijät!)
Käännöskirjallisuudesta näitä nuorille fantasiaa kirjoittavia mieskirjailijoita sitten löytyykin enemmän -- ihan mestari Tolkienista lähtien.
***
Olen aika usein kuullut, että pojat eivät lue, koska heidän on vaikea löytää luettavaa. Pojat tarvitsevat poikakirjoja. Poikalukijan kirjassa ei saa olla tyttöjä, koska tytöt ovat "yök".
Onko tosiaan näin?
Miten minusta tuntuu, että kasvatuksella saattaisi olla tähän jotain vaikutusta: me aikuiset jaottelemme asioita tyttö- ja poikajuttuihin. Lapset kasvavat ympäristössä, missä isä lukee vain Ilkka Remestä tai Jari Tervoa, äiti Laila Hirvisaarta ja Riikka Pulkkista (ja ehkä vähän Väinö Linnaa). Opettaja suosittelee poikaoppilaalle kirjaa, jossa päähenkilö on poika. Tyttöoppilaalle suositellaan sitten kirjan aiheen mukaan. Niinkö?
Auttakaa nyt naista hädässä! Rakas lukija, onko sinun mielestäsi fantasian mieskuva yksipuolistumassa? Onko kirjailijan sukupuolella väliä? Miksi nuorten naiskirjailijoiden kasvava määrä koetaan uhkana? Loppuuko miehiltä luettava, jos kirjoissa onkin päähenkilöinä naisia?
Jos koet olevasi mies, onko sinun vaikea lukea kirjaa, jossa päähenkilö on tyttö/nainen? Jos, niin mistä luulet sen johtuvan?
