Messut alkoivat paneelilla "Paljon muutakin kuin suippokorvia", jossa puhuimme kollegoiden kanssa fantasiasta ja siitä, mitä vapauksia ja mitä rajoituksia se voi tuoda muassaan. Puhe kääntyi nopeasti barbaarifantasiaan, mikä ei tietenkään ole väärin kaikissa herättämissään mielikuvissa, mutta jäin pohtimaan erästä asiaa, joka keskustelun lopussa nousi esille.
Nimittäin lokeroista. Poteroista, lohkoista ja rajoista.
Periaatteessahan fantasian pitäisi mahdollistaa mitä vain. Silti on saanut huomata, miten konservatiivisia fantasian kentällä saatetaan olla: joillekin on olemassa vain tolkienlaista fantasiaa, joillekin vain pelastettavia prinsessoja. Kaavoja löytyy niin maailman pelastavasta orvosta nuoreen, joka kasvaa aikuiseksi ja löytää erikoiskykynsä, kuin hyvän ja pahan taisteluun.
Kyse ei ole välttämättä vain siitä, mitä kirjoitetaan, vaan siitä mitä kustannetaan. Vaikka nykyään genret sekoittuvat jo kiitettävästi ja variaatiota löytyy jo silkan nimikerunsauden tähden, saattaa yhä olla, että jotkin omaperäiset ideat eivät läpäise kustannuskynnystä, koska ei keksitä, miten tai kenelle sitä pystyttäisiin markkinoimaan. Tuote voi olla hyvä, mutta jos sitä ei onnistuta myymään, kannattaako sitä tehdä?
Toinen lokero liittyy itse messuihin: miksi niin usein lasten- ja nuortenkirjailijat puhuvat paneeleissa keskenään, miksi aikuisille kirjoittavat vuorostaan omissaan? Miksi on fantasiakirjailijoita ja nuortenkirjailijoita ja lastenkirjailijoita -- miksi ei vain kirjailijoita? Työ nimittäin on koko lailla samanmoista, ja moni kirjoittaa laajalle yleisölle. Vähänkin eroavat näkökulmat piristäisivät keskustelua.
Entä miksi ihmeessä Nuorisokirjailijoiden osaston vieressä on jokin Hyvä Terveys -lehden tilauspiste, miksi ei vaikka Fantasia- ja Scifiseurojen osasto? Sekin oli perin kummallista, että virallisesta ohjelmasta ei löytynyt Nuorisokirjailijoiden järjestämää ohjelmaa lainkaan (eikä sen puoleen fantsu- ja scifiosastonkaan tai Äidinkielenopettajien osaston). Kaikista kaunopuheista huolimatta nuorten lukuhalujen tukeminen ei kirjamessuilla näy tässä mielessä lainkaan.
Pyydän asiaan muutosta!
***
Julkkareissa tuli juhlittua ihan kolminkerroin: perjantaina juhlistettiin Lovea, Ante Aikion toista Aigi-romaania. Olipa muuten hemmetin kova livebändi tuo SomBy!
Lauantaina äristiin, kiroiltiin ja syödä massutettiin merirosvobileissä Kristallimerta juhlistaen. Uskokaa tai älkää, koristelin elämäni ensimmäisen täytekakun. (Tai uskottehan te, kun kuvan näette.) Antologia on nyt tilattavissa painettunakin!
 |
| Ei ole kakkua kermoihin katsominen... (c) J.S. Meresmaa |
Myöhemmin samaisena lauantaina merirosvot valloittivat Dynamon, jossa nostettiin maljaa (ja desibelitasoja) Helena Wariksen ja Janne Nykäsen uutukaiselle, Entropialle.
Hienoja ihmisiä, hienoja kirjoja!
Messuilla tuli vähän sellainen olo, että tärkeintä on, että isot kustantamot ja kaupat saavat paljon tilaa. Olihan sielläkin paljon kivoja tarjouksia, mutta messuilla haluaisin enemmän törmätä pieniin kustantamoihin ja marginaalijulkaisuihin, joista ei välttämättä muuten saisi mitään tietoa.
VastaaPoistaMinua myös harmitti, että ohjelmiin oli varattu tosi vähän aikaa. Noin 20-30min per haastattelu. Nuorisokirjailijoiden osastolla oli sentään kunnolla aikaa, vaikka silloinkin tuntui, että panelistit ehtivät sanoa vain murto-osan siitä, mitä halusivat. :D
Science fiction ja fantasia Turussa -osasto ei tietääkseni saa päättää sijainnistaan. Saako mikään osasto päättää sijainnistaan? Viime vuonna sijainti oli ihanteellinen, sillä sehän sijaitsi Nuorisokirjailijoiden osaston vieressä.
"Science fiction ja fantasia Turussa -osasto ei tietääkseni saa päättää sijainnistaan. Saako mikään osasto päättää sijainnistaan?"
VastaaPoistaKäsittääkseni jonkinlaista keskustelua osaston sijainnista kyllä käydään messuorganisaation välillä, mutta tuolloinhan ei ole tiedossa, mitä viereisillä osastoilla on. Nuorisokirjailijoiden osasto on joka vuosi samassa paikassa, joten ei luulisi olevan hankalaa sijoittaa fantsu ja scifi -osastoa siihen viereen, kun hekin kuitenkin joka vuosi messuihin osallistuvat. :) Synergiaetu oli selvästi viime vuonna havaittavissa!
Puolituntia tai alle on kyllä lyhyt aika keskusteluille, etenkin jos puhujia on enemmän kuin kaksi. Siksi monet pienet kirjallisuustapahtumat ovat kivoja, koska niissä ohjelma-ajat ovat monesti pidempiä ja aihetta ehditään käsitellä muutenkin kuin pintapuolisesti.
Kiva kehitys messuilla oli se ilmainen Alastalon salissa, mutta mitäpä jos seuraavalla kerralla jaossa olisikin jokin nuortenkirja?