Juuri nyt (Osa 2)

Juuri nyt olen siellä, missä on hyvä olla. Huolimatta siitä, että takana on 12-tuntinen työpäivä. Huolimatta siitä, että eräs novelli, jonka haluaisin niin niin kirjoittaa, ei ole vielä kypsä tulemaan ulos. (Vaan kuka tietää, onhan viikonloppu edessä.)

Nimittäin Mifongin perintö on saanut jälleen lukijapalautetta. Kettu on kirjoittanut kirjasta niin innostavasti, että minun tekee tältä istumalta mieli mennä jatkamaan tarinaa. Kiitos, ihanaiset lukijat, kun kerrotte mitä kirjasta piditte! Se antaa voimia koitokseen, jota romaanin kirjoittamiseksi kutsutaan, ja uskoa siihen, ettei ole tarinoitsijana aivan kehno.

Lisäksi esikoiskollegat Elina ja Kristiina iloitsevat kirjojensa julkaisuista. Mifongin perinnön julkistamisesta on vielä sen verran vähän aikaa, että juovun itsekin, kun seuraan heidän iloaan.

Kesäistä viikonloppua!

P.S. Myös Keskisuomalaisessa ilmestyi arvio, Loikkasen käsialaa sekin, mutta erilainen kuin Lapin Kansassa ilmestynyt arvio.