Extrahemmotteluaamu

Takana melko rankka työviikko ylitöineen, mikä ilmeni muun muassa siten, että nukuin perjantaina alkuillasta parin tunnin päikkärit... Eikä haitannut yöunia ollenkaan! Ukkosen jyly ja pisaroiden hajarytminen napsuminen kattoon keinuttivat sikeille nokosille.

Pari kuukautta on mennyt ihmeellisessä jurrutustilassa kirjoitusjuttujen suhteen: uutta tekstiä ei ole syntynyt, mutta paljon juttuja on tulossa ihan kohta pihalle. Ihan kohta, mutta ei vielä, ei vielä. Novelli, artikkeli, raapaleita, pienoisromaani, romaani. Kaikki nyt kesällä. Lukijapalautettakaan ei ole pitkään aikaan tipahdellut, kunnes. Viikolla tuli tekstiviesti, jossa kerrottiin Mifongin perinnön kolahtaneen kovaa. Ja tänä aamuna sähköpostissa oli lukijalta kehuja Aseenkantajan kunniasta. Tänä aamuna minulle vinkattiin myös postaus Ajatuksia kirjamaasta -blogista, jossa Mifonkeja oli luettu.

Tuntuu superhyvältä, että vielä niitä luetaan -- ja että niiden parissa ennen kaikkea viihdytään. On tärkeää kuulla se, sillä vasta lukijoiden myötä kirja on oikeasti olemassa. Se syntyy jokaisen lukijan mielessä uudelleen. On hienoa kuulla siitä.

Ja mitä olisi hemmotteluaamu ilman kermavaahtokahvia?

(c) J.S. Meresmaa

Yhteenveto esikoisen saamasta lukijapalautteesta, osa 3. Kieli, kohderyhmä ja muut esille tulleet asiat

On yhteenvedon kolmannen ja viimeisen osan aika. 

(Aikaisemmin on käsitelty Ulkoasu, juoni ja rakenne sekä Maailma ja henkilöt.)

KIELI

- virheetöntä, helppolukuista, toisinaan lähes ilmiömäisen taitavaa, Risingshadow, Orduuka

- ei häikäissyt mutta ei ahdistanutkaan, Booking it some more

- ei mitenkään huikeaa, mutta ei tule lukiessa mietittyä, Kirjoihin kadonnut

- joistain kohdista ehkä huomasi, että kirjailijan oma ääni on vielä muotoutumassa, kujerruksia

- hyvää, humoristista ja sitä on helppo lukea, Lukufiilis, Niina Romo

- kirjan suurimmat puutteet näkyivät tekstitasolla (kysymystauti, liika selittäminen) Morren maailma

- kauniisti soljuvaa ja sisälsi runsaasti kielikuvia, jotka istuivat tekstiin pakottomasti, Marken maailma

- jotkin kielelliset ilmaisut ärsyttivät, mutta olivat kuitenkin kirjan tyylisiä, Mustemaailmani

- kaikin puolin sujuvaa, Rouva Blanka ja Neiti Niilo

- maisemat ja tunnelmat on maalailtu kauniisti, Kirsin kirjanurkka

- pidin eläväisestä kielenkäytöstä ja termistöstä, joka oli tuore ja kiinnostava, Vinttikamarissa

- sopivasti humoristista ja mukaansatempaavaa tavalla, joka saa kirjan lukemisen tuntumaan helpolta ja kevyeltä, Vinttikamarissa

- osittain hiomatonta - anglismeja, turhaa toistoa ja kliseitä, Thua, Goodreads

KOHDERYHMÄ

- markkinoitu aikuisten fantasiana. Ei se minusta ihan sitä ole, -- mutta ehdottomasti aikuisempaa kuin moni muu kotimainen fantasiakirja, Booking it some more

- en halua kategorisoida kirjaa nuorten-, tai aikuistenkirjaksi, sillä minusta se sopii molemmille, Kirjavinkit, Salla P.

- se ei ole itsestään selvästi nuortenkirjallisuutta, vaikka nuoret naiset ja tytöt tätä pääasiassa tulevat lukemaan, jo kansi karkottaa murrosikäiset pojat, Kirsin kirjanurkka

- suomalaista aikuisten fantasiaa - ihanaa että joku uskoo sellaiselle olevan lukijoita, Lukemisen kartasto

- suosittelen seikkailuromaaneja janonneille ihmisille ikään katsomatta, Morren maailma

- en päässyt lukukokemuksen perusteella ihan perille kohderyhmästä, sillä kirja on luokiteltu lasten- ja nuortenkirjaksi, Vinttikamarissa

(Kommentti: erityisesti fantasiakirjallisuuden ikäryhmittäin luokitteleminen tuntuu olevan Suomessa  jokseenkin pulmallista, vaikka ikäryhmäluokittelu lukusuositusten perustana on muutenkin hankalaa, ellei mahdotonta. Miksi ikä määrittäisi sen, minkälaista kirjallisuutta tykkää lukea? Metsään onkin menty siinä, että luokittelu lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjallisuuteen on tehty palvelemaan kirjastoja, kirjakauppoja ja kustantamoita rakenteellisessa mielessä, mutta sitä yritetään hyödyntää ehkä liiankin innokkaasti lukusuosituksissa ja siinä, miten yksilöiden lukuvalintoja ohjataan -- tai miten ne ohjautuvat.)

MUITA ESILLE NOUSSEITA HUOMIOITA

Huumori

- kansitekstissä hehkutettu vapauttava hyväntahtoinen huumori meni kyllä minulta ohi, Risingshadow, Orduuka

- kirja vie lukijan juonittelujen ja salaisuuksien sekaan -- huumoria unohtamatta, Risingshadow, Q_Black

- kyllä viihteestä käy, olettaen että lukija kykenee reippaasti leikkimään mukana, Booking it some more

- kieli on muutenkin sopivasti humoristista, Vinttikamarissa

Nimet

- ihanaa ettei kirjassa ollut yhtään Mattia, Pekkaa, Kerttua tai Terttua, Kirjoihin kadonnut

- nimien ei-suomalaisuus saa runsaasti kiitosta, Risingshadow, Orduuka

- pidän muuten aivan valtavasti 'mifonki' sanasta, Morren maailma

- mifonki on oivallisesti keksitty ja suomalaiseen suuhun sopiva sana, Vinttikamarissa

- otin luettavakseni, koska henkilöiden nimet eivät olleet suomalaisia, Risingshadow, Ccrystal

Ennakkoluulot

- täytyy myöntää, että minulla oli ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan, Risingshadow, Q_Black

- yleensä en suomalaisten kirjailijoiden kirjoja lue, Risingshadow, Ccrystal

- minulla myös on ennakkoluuloja suomalaista fantasiaa kohtaan, Risingshadow, Darknikato

- minulla oli hävettävän suuria ennakkoluuloja kirjaa kohtaan – näin jälkeenpäin ajatellen en ole edes kovin varma, mistä syystä, Sudet eivät nuku talviunta

- odotuksia ei sinänsä ollu, sillä kirjailija sattuu olemaan suomalainen. Lisää epäluuloa herätti noi mifongit. Our lifestyle

Suomalaisuus

- vakuuttavaa suomalaista fantasiaa, Risingshadow, NermiEddlitt

- edustaa monille sellaista suomalaista taidonnäytettä, mitä tässä on pitempään odotettu: suomalaista ei-suomalaista fantasiaa, Risingshadow, Orduuka

- tässä kirjassa ei ole mitään leimallisen suomalaista, se on yleismaailmallista eeppistä fantasiaa, Booking it some more

- suomalaisuus tuli joissain kohdin kivasti läpi, Thua/ Goodreads

- hyvä raivaaja suomalaiselle (aikuisille suunnatulle) fantasiakirjallisuudelle, Vinttikamarissa

Loppukohtaus

- tarinan loppu yllättää ja kutsuu lukemaan seuraavaa osaa, Risingshadow, NermiEddlitt

- tarinan päätös ansaitsee erityiskiitokset; loppukohtaus on melko vaikuttava, Morren maailma

- loppuhuipennus tuli suorastaan ahmittua, loppu jää loistavasti avoimeksi, Kirsin Kirjanurkka

- loppu antaa olettaa jatkoa seuraavan, ainakin toivon sitä kovasti, Hemulin kirjahylly

- tarinan loppu oli mielestäni todella hyvä ja selkeä, Mustemaailmani

- on ilmeisesti pakko lukea toinenkin osa; kirja loppuu kutkuttavaan tilanteeseen, Booking it some more

Omaperäisyys

- nousi myös mietteitä siitä, kuinka paljon omaa kirjailija lopulta olikaan keksinyt, vai oliko hän vain antanut vanhoille asioille uudet nimet, Risingshadow, Orduuka

- vaikka fantasian peruspiirteet ovat jo monesta tarinasta tuttuja, Meresmaa onnistuu luomaan niistä omaperäisen ja kiinnostavan versionsa, Kirjavinkit, Salla P.

- jossain määrin aika perinteisiä fantasiakirjallisuuden elementtejä, kujerruksia

- kilpailee tasavahvasti ulkomaisten kirjojen kanssa kaikilla tasoilla, Hemulin kirjahylly

- odotukset jostakin omaperäisemmästä olivat aika korkealla (mifongeista), Kirsin kirjanurkka

- perinteestä ammentaa myös tarina, Kirsin kirjanurkka

- ehkä tulevaisuudessa liikutaan omaperäisemmillä vesillä, Lukemisen kartasto

(Kommentti: omaperäisyys on sana, joka nousee esille niin kustannuskynnyksen ylittämisessä kuin julkaisemisen myöhemmässäkin vaiheessa. "Kiva tarina, mutta onko se omaperäinen?" "Kuinka monta kertaa tämäkin tarina pitää kertoa?" Omaperäisyyden vaade voi turhauttaa, sillä senkin kokemus on usein subjektiivista. Voisikin melkein lohkaista, että jos jokin luettu tuntuu kovin omaperäiseltä, ei vain ole lukenut tarpeeksi. Tämä on oikeastaan niin mielenkiintoinen aihe, että siitä pitää tehdä oma postaus.)

SUMMA SUMMARUM:

Mifongin perintö ihastutti joitakin, toiset pudistelivat päätään ja kolmannet kohauttivat olkapäitään. Jakauma lienee melko tyypillinen viihdekirjalle. Ilahduttavaa oli huomata, että vaikka kirja ei olisi saanut aivan liekkeihin, monet suunnittelivat jatko-osan lukemista. Silloin on onnistuttu ainakin herättämään uteliaisuutta, jos ei aivan vakuuttamaan.

Jonkin verran on tullut kysymyksiä, että millä tavalla esikoisesta saamani palaute on vaikuttanut tai vaikuttaa jatko-osiin tai kirjoittamiseeni ylipäätään. Kysymys on vaikea, sillä jos vastaa ettei mitenkään, voi antaa mielikuvan, ettei välittäisi palautteesta ja niiden antajista lainkaan ja se ei pidä paikkaansa. Yhteenvedosta huomaa kuitenkin sen, että sama teos voi kerätä aivan vastakkaisia mielipiteitä -- ja tässä tuleekin avainsana: mielipide. Jokainen muodostaa oman mielipiteensä lukemastaan melkoisen sattumanvaraisesti eikä kirjailija voi yrittää ennustaa seuraavien teostensa kohdalla, että mitenkähän tämän nyt kokisi palautteenantaja X, kun edellisessä kirjassa moitti tätä ja tuota. Ei kukaan pysty kirjoittamaan niistä lähtökohdista. Ja samalla kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää.

Tässä mielessä valmiista teoksesta saatu palaute vaikuttaa hyvin vähän siihen, mitä kirjailija tulevaisuudessa kirjoittaa. Asia on kuitenkin monimutkaisempi, sillä jos palautetta ei saa lainkaan tai jos saa vain yltiönegatiivista, voi herkempi kirjailija lopettaa kirjoittamisen tykkänään. Kirjailija kirjoittaa ensimmäisen version itselleen ja vasta toisen (ja kolmannen ja neljännen) lukijalle. Suurin palkinto saavutetaan, kun kirja julkaistaan ja se itsenäistyy. Kirja, jolla ei ole lukijoita, on kirjailijalle karvas pettymys. Siksi palaute on tärkeää.

***

Tuleeko teille, jotka olette jaksaneet lukea kolmiosaisen yhteenvedon (tai ehkä jopa Mifongin perinnön), jotain sanottavaa mieleen aiheesta? Onko jokin osa-alue jäänyt kokonaan käsittelemättä tai minkälaisia johtopäätöksiä itse vetäisitte palautteesta? Mikä teidän mielestänne on palautteen tarkoitus?

Yhteenveto esikoisen saamasta lukijapalautteesta, osa 2. Maailma ja henkilöt

Edellisessä postauksessa käsiteltyjen ulkoasun, juonen ja rakenteen jälkeen vuorossa ovat maailma ja henkilöt.


MAAILMA

- Meresmaa ei selostamalla selosta maailmansa piirteitä, vaikka niitä onkin selvästi mietitty, Booking it some more

- uskottava, Hemulin kirjahylly

- helppo uppoutua, Kirjavinkit, Salla P.

- omanlaisensa keskiaikamainen maailma, Kirsin Kirjanurkka

- olisin kaivannut enemmän paneutumista maailmaan, Lukemisen kartasto

- maailma vaikutti kiinnostavalta, mutta sen esittely jäi aika pintapuoliseksi, Morren maailma

- hyvin suunnitellut paikat, Our lifestyle

- sijoittuu fantasialle tyypilliseen tapaan keskiaikahenkiseen maailmaan, Vinttikamarissa

HENKILÖT

- mielenkiintoisia ja samaistuttavia, Risingshadow, NermiEddlitt

- erittäin hyvä hahmo on Verna, Risingshadow, Orduuka

- turhan yksioikoisia aikuisten kirjaan, Booking it some more

- vahvan lihallisia, Hemulin kirjahylly

- ilahduttavan moniulotteisia ja kehittyvät tarinan myötä, Kirjavinkit, Salla P.

- omanlaisiaan, Ardis kehittyi mielenkiintoiseksi, Kirjoihin kadonnut

- Dante oli mielenkiintoinen hahmo, Kirjojen rakastaja

- henkilökuvausta pidän kirjan vahvimpina puolina, Kirsin Kirjanurkka

- henkilöiden nopeat käänteet turhan laihasti perusteltuja, Kirsin Kirjanurkka

- Ardis oli vinkeä tyyppi, kujerruksia

- olisin kaivannut enemmän paneutumista henkilöihin, Lukemisen kartasto

- jälkikäteen alkoi kovasti ärsyttää kummankin päähenkilön aikaansaamattomuus keskinäisen rakkaustarinan suhteen, Lukemisen kartasto

- fiksuja ja moniulotteisia eikä heidän luonteensa kehittelyä ole jätetty puolitiehen, Lukufiilis, Niina Romo

- ihastuin Danteen täysin, hahmoista ainoastaan Elingmar jäi häiritsemään, Morren maailma

- oli hienoa seurata kuinka erityisesti Ardis kasvoi, Mustemaailmani

- Danteen samaistuin heti, Our lifestyle

- Ardisin ja Danten välinen rakkaus ei vakuuta, eivätkä muutkaan henkilöhahmot ehdi muuta kuin kuljettaa tarinaa eteenpäin, Rouva Blanka ja Neiti Niilo

- suurin viehätys oli onnistuneessa hahmokuvauksessa, Sudet eivät nuku talviunta

- kaikki Ardisin ja Danten yhteiset kohtaukset olivat fanityttöilyä aiheuttavia, Sudet eivät nuku talviunta

- Ardisin ja Danten välisen rakkaussuhteen ongelmat johtuvat käytännössä pelkästään keskusteluyhteyden puuttumisesta ja väärinymmärryksistä (mikä ärsytti), Vinttikamarissa

- hahmot kiinnostavia, Linnea/Goodreads 

***

Yhteenveto: Ardisin ja Danten vaikea rakkaus aiheutti monilla harmaita hiuksia ja tuskastumista (en ihmettele, olivat ja ovat helkkarin itsepäisiä ja hankalia hahmoja kirjoittaakin). Ardisin kasvu nuoresta prinsessasta vastuulliseksi aikuiseksi ja äidiksi oli monien mielestä onnistunut hyvin. Ilahduttavaa oli huomata, että monet sivuhahmoistakin olivat löytäneet lukijoissa vastakaikua. Isoa henkilögalleriaa pyörittäessä on aina vaara, että sortuu helppoihin ratkaisuihin ja stereotypioihin (joista toki kerään oman osani minäkin), joten henkilöihin kannattaa panostaa.

Fantasiassa maailma, johon tarina ja tapahtumat sijoittuvat, on tavallaan yksi henkilöhahmo sekin. Mifongin perinnössä osa jäi kaipaamaan tarkempaa taustoitusta maailmalle, ja tässä kirjailijan oma mieltymys näkyy selvästi: olen suoran toiminnan nainen, paljastan oikeastaan vain sen, mikä on tarinalle välttämätöntä. Meno jatko-osissa hieman hidastuu (ainakin itselläni on sellainen tuntuma), joten todennäköisesti maailmankuvaus ja toiminta tasapainottuvat.

Seuraavassa osassa vuorossa ovat kieli, kohderyhmä ja muut esille nousseet seikat.

Yhteenveto esikoisen saamasta lukijapalautteesta, osa 1. Ulkoasu, juoni ja rakenne

Viimeisimmässä Kirjoittajan pulmia -blogipostaussarjan osassa pohdittiin palautteen saamista ja sen antamista. Nyt kun vuosi 2012 lähestyy loppuaan, ajattelin, että hetki olisi sopiva Mifongin perinnöstä saatujen lukukokemusten ynnäämiseen. Eräänlainen tilinpäätös siis. Samalla se toimikoon amatöörimäisenä analyysina siitä, miten palautteen vastaanottaminen muuttuu, kun palaute tulee painetusta kirjasta, ei keskeneräisestä työstä.

Kirjailijoiden vastaamista tai puuttumista kirjansa saamaan kritiikkiin ei katsota hyvällä. Vaikeneminen on kultaa, ja tämä on helposti ymmärrettävissä piirteistä, joita sivuttiin aikaisemmassa blogipostauksessakin: teoksen tulee seisoa omilla jaloillaan, niin hyvässä kuin huonossakin. Selittelyt eivät enää auta, kirja on itsenäistynyt.

Näin ollen analyysini tarkoitus ei olekaan kritisoida kritiikkiä tai esittää vasta-argumentteja. Lehtikritiikit jätän tästä julkisesta yhteenvedosta kokonaan pois. Kasvotusten tai sähköpostilla saatuja palautteita en myöskään käsittele, sillä lukijan on mahdoton todentaa niitä aidoiksi. Muutamaan yleiseen asiaan kommentoin, sillä luetteloidessani palautteita joitain yleisiä huomioita oli helppo vetää ja muutamia ratkaisuja tahdon avata. Näiden ei ole tarkoitus missään mielessä vähätellä tai mitätöidä kenenkään lukukokemusta.

Jos Mifongin perintö ei olisi saanut näinkin laajaa huomiota nettimaailmassa osakseen, tällaisen tilinpäätöksen tekeminen olisi voinut olla vähemmän antoisaa. Kuten myöhemmin käy ilmi, mielipide-erot saattavat olla rajuja ja jopa yksittäisen lukijan lukukokemus ristiriitainen.

Palautetta on tullut aika tavalla, joten jaan postauksen useampaan osaan, jossa kussakin käsitellään tiettyjä kirjan osa-alueita.

Kommentit olen napsinut suoraan arvioista ja yrittänyt saada niiden sanoman mahdollisimman tiiviiksi, jotta vertailu olisi helpompaa. Joskus asiayhteydestä irrottaminen tuntui muuttavan mielipidettä jyrkemmäksi, mutta uskoakseni Mifongin perintö kestää sen.

Tästä se alkaa!

***



ULKOASU

- kirjan ulkoasu ei ole houkutteleva, Risingshadow, Orduuka

- kansi oli huolitellun kaunis ja hopean kaltainen kohokirjoitus sai aikaan arvokkaan vaikutelman, Marken maailma

- Kartta puutteellinen (ei löydy Belonea, Valagasia tai Romhairin kapeikkoa), Risingshadow, Orduuka

- kansi kiiltelee kivasti, Vinttikamarissa

- kursiivifontti kauniin koukeroinen, mutta sitä on epämiellyttävä lukea pitkiä pätkiä, Morren maailma

- kartta kuvitteellisesta maailmasta johdatti heti ensi hetkistä sisälle mielikuvitusmaailmaan, Marken maailma

(Kommentti kartan puutteellisuuteen: kun nimesin alueita kartalla, halusin pitää kartan mahdollisimman selkeänä. Niinpä päätin esimerkiksi nimetä vain kaupungit, en maita. Romhairin kapeikko ei saanut nimeä kartassa, sillä se on tapahtumapaikkana vain sarjan ensimmäisessä osassa, vaikka kartta pysyy samana kaikissa kolmessa. Lisäksi saaristo Chuanta Vespesin lähistöllä olisi käynyt ahtaaksi. Myös Renokea puuttuu kartasta tästä samasta syystä.)


JUONI

- paikoitellen ennalta-arvattava, nopeatempoinen, Risingshadow, Orduuka

- yksinkertainen loppu, Risingshadow, Orduuka

- paikoin ennalta-arvattava, paikoin yllätti, Risingshadow, NermiEddlitt

- tylsiä hetkiä ei tässä kirjassa ole, Risingshadow, Q_Black

- loppu yllättää, Risingshadow, NermiEddlitt

- tarina etenee melkoista haipakkaa – mutta oikeastaan tykkään tällaisesta reippaasta pyörityksestä. Tässä tiivis touhu toimi hyvin, Booking it some more

- tapahtumarikas ja jännittävä (tarina), Hemulin kirjahylly

- kantaa läpi kirjan (tarina), Kirjavinkit, Salla P.

- eteni nopeasti, tapahtumia paljon, Kirjoihin kadonnut

- paikoitellen hiukan ennalta-arvattava, toisaalta välillä yllätti, Kirjojen rakastaja

- eteni vauhdikkaasti, välillä jäin kaipaamaan tarkempaakin taustoitusta, Kirsin kirjanurkka

- nopeatempoisuus piti otteessaan, kujerruksia

- sukkelasti sujuva juoni, Lukemisen kartasto

- tulee välillä sellainen olo, että seuraavaan juonenkäänteeseen on niin kova kiire, ettei kaikkeen ehdi keskittyä kunnolla, Lukemisen kartasto

- yllätyksiä ei ole, sillä mitään ei jätetä lukijan oman rivien välistä lukemisen tai päättelyn varaan, Lukufiilis, Niina Romo

- juonenkäänteet ovat melko arvattavissa, Lukufiilis, Niina Romo

- käänteet meheviä, onnistui pariin kertaan kiskaisemaan maton altani oikein sujuvasti, Morren maailma

- tapahtumiin ja niiden taustoihin olisi saanut syventyä hiukan enemmän, Morren maailma

- kantoi loppuun saakka (tarina), Marken maailma

- kirjailija sai kiitettävästi pidettyä kaikki langat käsissään, Marken maailma

- loppu oli mielestäni todella hyvä ja selkeä, Mustemaailmani

- ei tuntunut missään vaiheessa jo moneen kertaan luetulta tai kuluneelta, Sudet eivät nuku talviunta

- vauhtia ja jännitettä riitti, Thua/Goodreads

- nopeatempoinen, Linnea/Goodreads




RAKENNE

- tapahtumat pomppivat, Risingshadow, Ccrystal

- hyvä että kirja oli jaettu osiin, Risingshadow, Orduuka

- kirjan alussa hieman häiritsi ajallisten hyppyjen pituus, Hemulin kirjahylly

- ensimmäinen yritys tyssäsi alun kaksisivuiseen infodumppiin, Booking it some more

- lähtee yllättävän vilkkaasti käyntiin, vaikka alussa selitetään puuduttavaan tyyliin maailman syntymisestä ja vähän tylsistä elementtiherroista, Risingshadow, Orduuka

- tahmean alun jälkeen koukutti niin, että oli luettava kerralla loppuun, Kirjavinkit, Salla P.

- Alun päähenkilöluettelosta oli paljon apua, Kirjojen rakastaja

- henkilöluettelo auttoi hahmottamaan eri henkilöiden sukulaisuussuhteet ja toimi sopivana käynnistäjänä itse tarinaan, Marken maailma

- osiin jako rytmitti kerrontaa sopivasti, Marken maailma

- koin alun todella tylsäksi, ensimmäisen about 150 sivun aikana melkein jopa harkistin jättäväni lukemisen kesken, Mustemaailmani

***

Yhteenveto: 

Lähestulkoon kaikki pitivät kirjaa vauhdikkaana ja nopeatempoisena, mutta monella kompastuskivenä oli laahaava alku, ja etenkin legendaa maailmansynnystä pidettiin tylsänä ja kuivana. Näiltä nurkilta löytyykin yksi Mifongin perinnön pulmista: jos kirjoittaa vauhdikasta juonivetoista tarinaa, ei voi jäädä jaarittelemaan. Kaikki ekstra leikataan pois, jotta kirja ei paisu mahdottomasti -- ja tämä on haaste fantasiakirjalle, jolta moni odottaa tiivistä taustoittamista. Lisäksi kun kyseessä on moniosainen sarja, täytyy informaatiota hieman annostellakin. Vain tulevaisuus näyttää, kokevatko Mifongin perinnön maailmasta ja henkilöistä nyt liian vähän saaneet tilanteen paranevan jatko-osien myötä.

Sitä jännityksellä odottaen!

Seuraavassa osassa vuorossa maailma ja henkilöt.

Lukijapalaute esikoiskirjailijan näkökulmasta

Viime aikoina olen ajatellut paljon lukijapalautetta ja sen vaikutusta kirjoittamiseen.

Kuten olen varmaan aiemmin jo kirjoittanut, on aivan eri asia saada palautetta keskeneräisestä työstä kuin valmiista. Julkaistusta kirjasta saatu palaute auttaa hahmottamaan jossain määrin, mistä lukijat pitivät ja mistä eivät pitäneet. Tähän kuitenkin vaikuttaa se, kuinka monelta taholta kuulee samasta asiasta: on eri asia sanooko kymmenen ihmistä vai yksi, että henkilö B ei ollut uskottava tai että juonessa oli logiikkavirhe.

Kirjailija voi olla erehtyväinen, mutta niin voi olla lukijakin. Jokainen muodostaa lukemastaan oman mielipiteensä, johon vaikuttaa paljon kirjailijasta riippumattomia seikkoja: aikaisemmat luetut kirjat (lukuhistoria), mieliala, odotukset, ennakkoluulot ja -käsitykset, toisten mielipiteet ja arviot, ympäristö (onko hälyä, keskeytyksiä, rauhattomuutta), väsymys. Jokainen lukijapalaute on varmasti rehellinen palaute, mutta kirjailijan täytyy suodattaa.

Voisin sanoa suoraan, että lukijapalaute ei muuta sitä mitä tai miten kirjoitan. Se on totta siltä osin, että kirjoittaja kirjoittaa aiheesta, joka häntä itseään kiehtoo niin paljon, että siitä on pakko kirjoittaa. Siihen haluaa panostaa, uhrata aikaansa; hikeä, verta ja kyyneleitä. Ulkopuolelta voi tulla pyyntöjä, että kirjoita tästä tai tuosta, mutta jollei aihe saa vastakaikua kirjoittajan luissa ja ytimissä, kynnys aloittaa kirjoittaminen pysyy muurin korkuisena. Se, miten kirjoitan, tulee puolestaan niin syvältä selkärangasta, että vaikka lopputulosta voi hioa, leikata ja kiillottaa, oma ydin säilyy aina. Se on kirjailijan omaäänisyyttä -- toisilla kovaäänisempää, toisilla hiljaisempaa. Joillain ehkä jopa muunneltavissa, mutta ei ulkopuolisesta painostuksesta vaan sisäisestä pakosta.

Mutta -- ja tässä tuleekin nyt tärkeä "mutta" -- lukijapalaute vaikuttaa siihen, millainen olen kirjailijana ja olenko sellainen ollenkaan. Kirja, jolla ei ole lukijaa, ei ole olemassa. Ja ellei ole kirjaa, ei ole kirjailijaa.

(Tässä kohtaa minulle tulee mieleen, että kirjailija on tavallaan ammattirooli, jokin sisäinen osa minuutta, varjoihminen, jonka olemassaolo on häilyvää ja silti sielussa syvällä. Jos saisin olla kokopäiväisesti kirjailija, muuttuisiko rooli, väistyisikö varjo, tulisiko minusta eheämpi. Lakkaisinko enää silloin olemasta kirjailija, jos minun kirjoittamaani ei lukisi kukaan?)

Ei tarvitse edes puhua rahasta. Kirjasta voidaan käydä vilkastakin keskustelua ja sitä saatetaan lukea paljon, mutta myydä silti melko vähän. Oma tilanteeni puolestaan on -- ja tulee jatkossa varmastikin olemaan -- etten saa elinkustannuksiani katettua kirjoittamisella. Kustantajan puolesta en osaa sanoa, milloin kirjat myyvät niin vähän, ettei sopimuksia enää synny. Varmaa kuitenkin on, että lukijapalaute ruokkii kirjailijan sielua vaikka ei suuta ruokkisikaan. Sitä tarkoitan kirjailijan olemassaololla.

Jos pidät kirjasta, kerro se.

Se on minun vilpitön toiveeni. Ellet kehtaa kertoa kirjailijalle, kerro kaverille. Kirjalla ei voi olla koskaan liikaa lukijoita.

Minkälaista lukijapalautteen sitten pitäisi olla? Onko järjetöntä sanoa kirjailijalle vain, että "tää oli kiva, pidin tästä" tai "ei ollut mun juttu"? Eikö palautteen pitäisi olla kehittävää, pitäisikö siitä osata sanoa jotain hienoa?

Ei mielestäni. Kaikki palaute on tärkeää, jopa se negatiivinenkin. Pahinta kirjailijan näkökulmasta on kirja, josta kukaan ei sano mitään. Tulee tunne, kuin olisi synnyttänyt rakkaudella ja vaivalla maailmaan jotain kuollutta. Silloin tulee suru.

***

Olen saanut lukijapalautetta esikoisestani mukavasti -- enkä vain blogien kautta. Ne ovat vahvistaneet omaa näkemystäni siitä, että tämänkaltaiselle kotimaiselle fantasialle löytyy kyllä lukijoita: kunhan heidät ensin tavoittaa ja kunhan he voittavat ennakkoluulonsa suomalaista fantasiaa (tai ylipäätään fantasiaa) kohtaan. Mielenkiintoista on se, että kirjoitan sarjaa. Millä tavalla lukijoiden mielipiteet muuttuvat uusien osien myötä? Tuleeko pettymyksiä vai paraneeko ensimmäinenkin osa heidän mielessään? Entä mitä tapahtuu sitten, kun sarja on valmis? Minkälainen kokemus siitä lukijoille lopulta jää?

On kuitenkin niin, että olen tarinan orja yhtä lailla kuin herra. Joitain asioita ei voi muuttaa. Mifonkien tarinan kirjoitan niin kuin se mielessäni on syntynyt ja tyylillä, joka minulle on ominta. Kirjoitan edelleen ensisijaisesti itselleni. Tänne lukijapalaute ei yllä, sillä tarinan ääni on voimakkain. Kustannustoimittaja ja esilukijat auttavat muokkaamaan kokonaisuudesta eheän ja lukijakelpoisen.

Lukijoille jää tehtäväksi herättää kirja eloon.

Mikä paikka, mikä aika?

(Tämä teksti sisältää kirjan maailmaan liittyviä paljastuksia.)

Olen saanut kaksi aivan samanlaista lukijapalautetta siitä, että Mifongin perintöön oli vaikea päästä kiinni, koska paikka, jossa asiat tapahtuvat ja aika, jota eletään, ovat niin epämääräisiä. Lukija ei ole kyennyt kiinnittymään tekstiin.

Tämä oli minusta hyvin mielenkiintoista (ei suinkaan huolestuttavaa), sillä lukijat ovat kumpikin henkilöitä, jotka eivät ole lukeneet aiemmin fantasiaa -- muuta kirjallisuutta kylläkin. He ovat myös suurta ikäluokkaa, jolle fantasiagenre lienee melkoisen etäinen asia ylipäätään. En siis usko, että vika on kirjassa vaan lajityypin outoudessa.

Mifongin perinnössä maailma on nimeltään Maailma. Ensiaukeaman kartta toimii lukijalle edes jonkinlaisena ankkurina. Olen tietoisesti välttänyt käyttämästä tarinan yhteydessä ajanlaskua. Määreet ovat epätarkkoja (vuosi, päivä, tunti) eikä missään vaiheessa avata sitä, ovatko nämä samanmittaisia kuin meidän todellisuudessamme. Vuodenajat toimivat näkyvimpänä mittarina siinä, minkälaisissa aikajaksoissa tarina ja juoni kulkevat.

Entä kulttuurit ja niiden kehitys sitten? Lukija vaivaa päätänsä turhaan, jos hän alkaa kovasti selaamaan historian kirjoja selvittääkseen, milloin ruutiaseet yleistyivät, oliko noin tarkkoja kelloja ollut siihen aikaan tai minkälainen vimpain on milloinkin keksitty. Mifonkisarja sijoittuu maailmaan, joka ei seuraa meidän maailmamme kehityskaarta millään tavoin orjallisesti. On myös hyvä huomata, että edes meidän tuntemassamme historiassa monet keksinnöt eivät esiinny samaan aikaan kaikkialla. Yhä vieläkin jossain metsästetään myrkkynuolilla lannevaatteessa, vaikka toisaalla käytetään teknisiä pukuja ja tuliaseita. Olen halunnut tuoda tämänkaltaista erilaisuutta myös Mifonkisarjaan. Keskimantereelta voi välittyä hyvinkin keskiaikainen tunnelma, mutta Itämantereella ruksuttavat painokoneet ja kahvilat kuuluvat katukuvaan.

Sepitteen on kuitenkin oltava uskottavaa, jotta lukija pystyy samaistumaan tarinaan. Kirjailija on epäonnistunut, jos kirjaan eksyy elementtejä, jotka repäisevät irti tarinasta. Teksti on käyty tiheällä kammalla läpi ja toivon, että pahoilta mokilta on vältytty, mutta tarkkaavaiset lukijat ovat poimineet tarinasta sellaisia keksintöjä kuin "santapaperi" ja "tulitikku" ja kyseenalaistaneet niiden olemassaolon. Uskokaa pois, olen punninnut näitä keksintöjä pitkään ja hartaasti ja miettinyt, kuuluvatko ne kyseisiin kulttuureihin. Vasta kun olen löytänyt perustelut niiden käyttämiselle sanatarkasti (kummassakin kyse on erittäin kuvaavasta sanasta, kuten suomen kielestä löytyy paljon), olen hyväksynyt niiden jäämisen tekstiin. Santapaperia on osattu tehdä meidänkin maailmassamme melko kauan, joten on perusteltua, että kirjan kulttuurissa se on olemassa. Tulitikun ei puolestaan ole mikään pakko syttyä samojen aineiden vaikutuksesta kuin olemme tottuneet.

Fantasiagenre on satujen jälkeläinen, siitä ei pääse mihinkään. Sadut tunnetusti alkavat "olipa kerran, kauan kauan sitten, linna eräässä valtakunnassa" -tyylillä, joka heti vinkkaa lukijalle, että nyt ei paikalla eikä ajallakaan ole niin väliä. Tarinalla (tai opetuksella) on.

Siitä kävin miettimään: entä jos kirjan alussa olisi lyhyt fiktiiviseen muotoon puettu lukuohje? "Tarina tapahtuu maailmassa, joka sijaitsee samankaltaisella planeetalla kuin tuntemamme Maa. Kulttuuri, johon päähenkilömme X kuuluu, elää tarinan alkaessa vuotta 666."

Turhan scifihenkistä vai helpottava kaide, johon fantasiaan tottumaton lukija voi tukeutua?

Juuri nyt (Osa 2)

Juuri nyt olen siellä, missä on hyvä olla. Huolimatta siitä, että takana on 12-tuntinen työpäivä. Huolimatta siitä, että eräs novelli, jonka haluaisin niin niin kirjoittaa, ei ole vielä kypsä tulemaan ulos. (Vaan kuka tietää, onhan viikonloppu edessä.)

Nimittäin Mifongin perintö on saanut jälleen lukijapalautetta. Kettu on kirjoittanut kirjasta niin innostavasti, että minun tekee tältä istumalta mieli mennä jatkamaan tarinaa. Kiitos, ihanaiset lukijat, kun kerrotte mitä kirjasta piditte! Se antaa voimia koitokseen, jota romaanin kirjoittamiseksi kutsutaan, ja uskoa siihen, ettei ole tarinoitsijana aivan kehno.

Lisäksi esikoiskollegat Elina ja Kristiina iloitsevat kirjojensa julkaisuista. Mifongin perinnön julkistamisesta on vielä sen verran vähän aikaa, että juovun itsekin, kun seuraan heidän iloaan.

Kesäistä viikonloppua!

P.S. Myös Keskisuomalaisessa ilmestyi arvio, Loikkasen käsialaa sekin, mutta erilainen kuin Lapin Kansassa ilmestynyt arvio.

Kevätkukkien aika

Kyllä minua nyt hellitään -- nimittäin Ahmu Vinttikamarissa on myös lukenut Mifongin perinnön ja arvostellut sen. Ei muuta kuin lukemaan, mitä hän siitä piti!

Nyt on aika hyvä fiilis muutenkin, sillä aamulla lähetin Mifongin ajan kustannustoimittajalle ja kuulen jossain vaiheessa hänen mielipiteensä siitä. Muutama esilukija tekstillä on ollut, mutta ei missään määrin niin suuri kuin esikoisella, joten kyllä jännittää, että mitä palautetta kustantamosta on tulossa.

Sillä välin, kun Mifongin perintö elää uutta elämäänsä ja Mifongin aika odottaa tuomiota, valmistaudun pitkään viikonloppuun ja kolmannen osan, eli Mifongin mahdin, työstämiseen. Tänään sain postissa ilmoituksen, että kirjastoapurahoja ei minulle heru, joten harrastuspohjalta kirjoitustyötä edelleen jatketaan. Jostain kumman syystä en osaa edes olla pettynyt.

Aurinko paistaa. On kevätkukkien aika.

Ensimmäinen kirjallinen arvio ja syvä havahtuminen kirjan elämän totuuksiin

Morren maailma on julkaissut ensimmäisen kirjallisen arvion Mifongin perinnöstä. Kiitos nopeasta toiminnasta, Morre! Käykää ihmeessä lukemassa.

Tiedättekö, minä ihan oikeasti ajattelin ennen kirjan julkaisua ja vähän sen jälkeenkin, että jos arvioita tulee ja mitä ne sitten sanovatkaan, ei sillä oikeastaan ole suurempaa merkitystä. Ihan kiva, jos kirjasta pidetään, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei ole väliä.  Kirja on painettu, tekstiä ei voi enää muuttaa ja ne jatko-osatkin on melkein kirjoitettu.

Kyllä sitä joskus on niin sokea, että.

Sillä hyvänen aika, eihän kirjaa ole ilman lukijoita!

Nyt sen viimein tajusin, kun olen saanut useampia lukijapalautteita valmiista teoksesta. Ei kirjojen julki saattamisessa ole hiventäkään järkeä, ellei ole edes vähän kiinnostunut siitä, minkälaisen vastaanoton se saa. Toki se ei ole kirjoittamista ajava perimmäinen syy -- se riivaaja on sisäsyntyinen luova olio, joka reuhkii vaikka työhuoneen ulkopuolella tapahtuisi mitä -- mutta kyllä se vain on yksi osa kirjan elinkaarta. Lukijapalaute.

En tiedä onko tämä luulo ollut jonkinlainen tiedostamaton suojakilpi siltä varalta, että mätiä tomaatteja alkaisi lentää oikein urakalla. "Ammattikriitikoillahan" (termi hieman kyseenalainen, siitä lainausmerkit; en tiedä millä perustein tällaisen nimikkeen ansaitsee) on kuulemma sanaton sopimus siitä, että esikoisteosta ei koskaan täysin lytätä -- kyllä jotain hyvää on jokaisesta kirjasta löydettävissä, ja olisihan se aika surullista, jos jonkun kirjallinen ura päättyisi yhden henkilön voimakkaan mielipiteen vuoksi heti ensimmäiseen teokseen. Osa kirjailijoista kun saattaa olla herkkiä luonteeltaan. Tällainen herrasmiessopimus ei välttämättä ole kaikkien kirjoja arvostelevien tiedossa.

Mutta se on varmaa, että Mifongin perintö elää niin kauan kuin sitä luetaan. Muuten se on vain yksityinen hämärä muisto kirjoittajansa mielen takakammioissa.