Lahjoista parhain

Voi ihmettä. Olen saanut lahjoista parhaimman.

Nimittäin kirjailija Taru Väyrynen on tehnyt analyysin Mifonki-sarjan myyteistä ja syvätasoista blogiinsa. Ihan äärettömän mielenkiintoista ja mahtavaa, mutta vetää myös nöyräksi. Enkä voi olla miettimättä: mitä jos kirjallisuuskritiikki olisi laajemminkin tällaista? Ooh, be still my heart!

Tarinoita ja ruusuja yhdistää kerroksellisuus.
(c) J.S. Meresmaa

Laitan tähän linkit blogikirjoituksiin siinä järjestyksessä, kun ne ovat ilmestyneet.

Suosittelen näitä luettavaksi heille

- jotka ovat lukeneet kaikki Mifonki-sarjan tähänastiset osat (Perintö, Aika, Mahti, Kätkemä) 

- jotka eivät ole tutustuneet eivätkä aiokaan tutustua Mifonki-sarjaan, mutta joita kiinnostaa allegorioiden ja myyttien käyttäminen ja tasot fantasiakirjallisuudessa 

- jotka ovat ehkä lukeneet joitakin Mifonkeja mutta eivät välitä spoilereista.

***

 1. Mifongit ja minä 

2. Myytit, jumalat ja mifongit

3. Ihminen, eläin, sebuia

4. Allegoria, muunneltu todellisuus ja kuvitelma yliluonnollisesta 

5. Mifonki-sarja, yhteenveto

***

Lämpimimmät kiitokseni Tarulle tätäkin kautta!

Kolmensadan kunniaksi kirja-arvonta!

Huhhuh!

Tulin tuossa vilkaisseeksi blogipostauksieni määrää ja kävi ilmi, että tämä naputtelemani teksti on 301. postaus sitten blogin aloittamisen syyskuun alussa 2011. Sitähän pitää juhlistaa! Ja mitenkäs muuten tällainen kirjailija-kirjaholisti-osuuskustantaja sitä juhlistaisi kuin arpomalla kirjoja.

Muistelen, että ennen blogin pitämisen aloittamista tuskailin, kuinka minulla riittäisi mitään kiinnostavaa kirjoitettavaa tänne. En ole mikään toimittaja tai reportteri, asiatekstien ammattikirjoittaja. Luotin kuitenkin siihen, että kirjoittajan elämästä löytyy kiinnostavia näkökulmia ja avaamisen arvoisia seikkoja, ja niinhän se asianlaita on ollutkin. Jos omassa sielunelämässä ei ole hetkellisesti mitään ammennettavaa, ulkopuolelta sataa ärsykkeitä, jotka töykkivät kirjoittamishalun hereille.

Joten synkeän marraskuun piristykseksi arvon kaikkien tämän postauksen alle kommentoineiden kesken kolme kirjapalkintoa:

1 x Mifongin aika
1 x Aseenkantajan kunnia (ePub)
1 x Steampunk!-- Höyryä ja helvetinkoneita

Arvonta suoritetaan 13.11. keskiviikkona klo 18.00 jälkeen, joten siihen asti on aikaa osallistua. Kommentoikaa tunnistettavalla nimimerkillä ja ilmoittakaa, haluatteko osallistua kaikkien vai vain tiettyjen kirjojen arvontaan.

Kiitos osallistujille etukäteen ja tsemppiä arvontaan!

Lopuksi vielä pieni mainos tulevista kekkereistä:

Erään kirjailijan kommentti kohuun kirjablogien vallasta

Mielenkiinnolla olen seurannut keskustelua, joka alkoi  Helsingin Sanomien Nyt-liitteen artikkelista "Kirjabloggarit ovat kustantamoiden uusia bestiksiä". Linkitän tähän Morren maailman blogauksen aiheesta -- sieltä löytyy myös linkkejä muihin aiheeseen tarttuneisiin blogeihin. (Tulisi pitkä linkkilista, jos laittaisin ne kaikki tähän.)

Mitä lisättävää keskusteluun voisi olla kirjailijalla, joka on ennen kaikkea saanut bloginäkyvyyttä (on myönnettävä, että esikoinen sai hyvin myös sanomalehtinäkyvyyttä, mutta se meininki kuuluu esikoisen erikoiskohteluun)?

Ensinnäkin minulle jokainen lukijapalaute on lahja. Oli se sitten sanomalehtikritiikki, tekstiviesti, foorumikommentti, blogiarvio tai kasvotusten kerrottu. Aina lahjasta ei pidä, mutta lahja se on yhtä kaikki.

Toiseksi: sanomalehtikritiikkien vähentyminen ei mielestäni ole mitenkään kytköksissä kirjablogeihin. Kirjablogit eivät yleisty siksi, että sanomalehdissä olisi vähemmän kirjakritiikkejä, eikä kirjablogien olemassaolo vähennä lehtikritiikkien määrää. Tämä siksi, että sanomalehtikritiikki ja kirjablogiarvio eivät pyri samaan päämäärään. (Yleistän tässä hieman: toki on muutamia blogeja, jotka lähenevät lehtikritiikkiä tai ovat ammattikriitikon ylläpitämiä, mutta valtaosa kirjablogeista on olemassa aivan toisista lähtökohdista.)

Mielestäni kirjablogit kertovat enemmän henkilökohtaisesta lukukokemuksesta, kun taas lehtikritiikki pyrkii siitä pois. Miksi siis kirjablogisteilta vaadittaisiin samaa kuin ammattikriitikoilta? Vaikka kummatkin pyörivät kirjan ympärillä, ne eivät ole täyttämässä samaa tehtävää.

Otan oman tuotantoni esimerkiksi. Fantasiakirjasarjani edustaa kahta marginaalia: se on fantasiagenreä ja luokiteltu sekä nuorten että aikuisten kirjaksi (monissa paikoissa löytyy jopa lastenhyllystä). Se on myös luonteeltaan viihteellistä, sanoisin jopa tusinakirjallisuutta, johon eräs anonyymi kommentoija oli kiinnittänyt huomiota. (Hän oli huolissaan siitä, että kirjablogeissa sekä nämä päiväperhoskirjat että laatukirjat, jotka oikeasti muuttavat maailmaa, nousevat samaan arvoon. En ole koskaan saanut otetta tästä kirjallisuuden arvottamisen hyödyistä: miksi ne eivät voi esiintyä rinnakkain ilman että syövät toisiaan? Sen mitä olen kirjablogeja lukenut osoittaa, että blogisti voi olla hyvinkin laaja lukumaultaan -- tai sitten ei. Sellaista se on ja tulee aina olemaan: jos joku haluaa lukea kepeää romanttista eskapismia, hän tuskin nauttii Joycesta. Miksi hänen edes pitäisi?) Ilman kirjablogeja olisin saanut esikoisestani (ja nyt tästä sarjan toisesta osasta) merkittävän paljon vähemmän tietoa siitä, miten se on otettu vastaan. Vuorovaikutteisuus olisi ollut olematonta. Minulle viihdekirjailijana kaiken a ja o on se, pidetäänkö kirjoista, joita kirjoitan. Ostetaanko niitä. Taideproosan kirjoittajilla tuskin on samaa tavoitetta. Viihdekirjallisuus ja taideproosa suuntaavat eri pääteasemille. Vaikka niiden olomuoto on sama eli paperille painettu teksti, ne todella ovat eri lajia.

Valta on kuitenkin se avainsana, joka keskustelun ytimessä on: kirjablogisteilla on valtaa. Miten he käyttävät sitä? Ovatko he oikeudenmukaisia? Saisiko heillä olla sitä?

Voin olla väärässä, mutta epäilen erittäin vahvasti esimerkiksi sitä, kuinka paljon blogiarvio lopulta vaikuttaa ostopäätökseen. Mifongin perintö myi vuoden aikana sen verran, mitä tämän tyyppiselle esikoiselle on odotettavissakin: toista painosta tuskin heti otetaan, mutta saa nähdä päätyykö makuloitavaksi kovinkaan suurta kasaa. Ostopäätökseen vaikuttaa erittäin paljon hinta, saatavuus ja kirjan ulkonäkö. Niinpä esimerkiksi kirjakaupoilla on äärettömän suuri merkitys sille, mitä kirjaa myydään ja kuinka paljon. Varmasti suurempi kuin kirjablogeilla.

Sen sijaan blogiarvio vaikuttaa varmasti lukupäätökseen: luenko tämän heti nyt vai en ollenkaan, lainaanko kirjastosta sittenkään ja niin edelleen. Voi olla, että silloin lukija missaakin hyvän kirjan, mutta voi myös olla, että häneltä säästyy aikaa jonkin toisen, kenties itseä sittenkin enemmän kiinnostavan kirjan, löytämiseen. Sitähän lukuharrastus on: huteja ja täysosumia ja yllätyksiä.

Entäpä sitten ne apurahat? Minä en ole liittänyt hakemuksiini blogiarvioita, sillä tuskinpa kovinkaan moni päättäjä perustaa näkemystään kirjailijan ammattitaidosta tai tulevan projektin kelpoisuudesta yksittäisille blogiarvioille, jotka kertovat lukukokemuksesta ja ovat useissa tapauksissa nimimerkin takana. Mielenkiintoiseksi asia muuttuu sitten, jos ainoat julkiset vähääkään kritiikkiä muistuttavat arviot, joita kirjastaan on saanut, ovat nimenomaan kirjablogistien tekemiä.

On selvää, että kustantamot yrittävät hyödyntää kirjablogeja. Jos sitä kautta saa näkyvyyttä julkaisulle ja kirjailijalle helpommin ja nopeammin kuin perinteisiä reittejä, olisihan se hölmöä olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Selvää on myös, että toiset kirjat ovat suositumpia ja enemmän esillä kuin toiset. Niin se on ollut niin kauan kuin muistan, formaateista riippumatta.

Kirja kuitenkin hyötyy siitä, että sitä luetaan ja siitä kerrotaan mahdollisimman monelle. Blogimaailma on tähän mielettömän oivallinen, sillä arviot ovat helposti löydettävissä vuosienkin jälkeen.

Blogimaailmassa kirja ei vanhene.

Kirja-arvonta satasen kunniaksi!

Humpsistaheijaa, blogin jäsenmäärä on noussut sataan kuin varkain! Tuoreessa muistissa on se kihelmöivä "ei voi olla totta, tätä blogia lukee muutkin kuin äiti ja anoppi" -tunne, kun muutama vuosi sitten lukijoiden määrä ylitti kymmenen, sitten kahdenkymmenen.

On siis aika pyöräyttää käyntiin kirja-arvonta kolminumeroisen luvun kunniaksi ja kiitokseksi kaikille lukijoilleni!

Hyvä ja mielenkiintoinen blogi on mielestäni muutakin kuin mainosalusta (vaikka saa se olla toisinaan sitäkin): kiinnostava blogi antaa niin tietoa kuin pohdiskelun pohjaakin. Liitän siis ehtona arvontaan osallistumiselle sen, hyvät lukijat, että kerrotte kommentissa mistä haluaisitte blogistani lukea. Mikä kirjoihin, kirjallisuuteen tai kirjoittamiseen liittyvä aihe tai asia kiinnostaisi? Vai haluaisitteko lukea jostain ihan muusta?

Lisäksi jos mainostaa blogiani tai kirja-arvontaa omilla sivuillaan tai vastaavaan toimintaan soveltuvalla alustalla (ei foorumispämmeillä tai muilla kyseenalaisilla keinoilla), saa käyttöönsä kaksi arpaa.

Pähkinänkuoressa:

1 arpa = kerro viestiketjussa toiveesi siitä, mistä tahtoisit lukea blogissani. Käytä mielellään nimimerkkiä, joka on arvontatilanteessa helposti yksilöitävissä, jotta voiton sattuessa kohdalle ei tule epäselvyyksiä kenelle voittokirja kuuluu. 

2 arpaa = sen lisäksi, että kerrot lukutoiveesi yllämainitulla tavalla, kerro esimerkiksi blogissasi tai kotisivuillasi käynnissä olevasta arvonnasta tai blogistani yleisesti. Ilmoita tästä maininnasta viestiketjussa, jotta tiedän ketkä osallistuvat kahdella arvalla. 

Osallistujien kesken arvotaan kolme kappaletta maaliskuussa ilmestynyttä fantasiaromaaniani Mifongin aikaa. Arvonta suoritetaan tiistaina 11.6.2013, joten aikaa osallistua on kaksi viikkoa.

Eipä muuta kuin lykkyä tykö!

11+11+11

Dekkaristi Vera Vala haastoi minut kysymään ja vastaamaan, samoin Lukunurkan Q+Black! Myös Rannelan Terhi heitti haasteella. Alla tarkka ohjeistus:


1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Hänen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.

5. Haastetun pitää kertoa, kenet on haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.




11 asiaa minusta

1. Kerran ajoin pääni kaljuksi.

2. Kaikissa vuodenajoissa on jotain, mistä pidän ja jotain, mitä vihaan.

3. Minulla on pariton vanha sukka, jossa on niin kivan vihreä viidakkokuvio, että en raaski heittää sitä pois.

4. Silloin tällöin askartelen nukkekotitarvikkeita. Kehittelin mm. valokuvakehyksen hiuspinneistä ja väsäsin Agatha Christie -pokkarisarjan beigenvärisestä paperista.

5. Olen temperamentiltani ryöpsähtelevä. Saatan innostua jostain suunnattomasti ja unohtaa seuraavana päivänä olleeni asiasta koskaan kiinnostunut. Tulistun herkästi, mutta lepyn myös nopeasti. Kiihdyn nollasta sataan, mutta osaan esittää rauhallista jos tilanne niin vaatii.

6. Viihdyn omissa oloissani, mutta rakastan hyviä keskusteluja avarakatseisten ja pohdiskelevien ihmisten kanssa.

7. Jos voisin, tarjoaisin jollekin kissalle kodin.

8. Minun on vaikea hahmottaa numeroita enkä ymmärrä millä tavoin ihmiset kykenevät päässälaskuun.

9. Mielikuvitus on mielestäni hienointa mitä ihmisellä on.

10. Haluaisin tehdä amigurumeja, mutta ensin pitäisi opetella virkkaamaan.

11. Olen pinnalta häilyvä, mutta sisältä vakaa. 


Q+Blackin kysymykset:

1. Paikka jossa haluaisit käydä elämäsi aikana ja miksi juuri siellä?

Japani. Omanlaisensa paikka, joka vetoaa minuun. Paljon vastakohtia, kiehtova kulttuuri ja historia.

2. Ruoka, jota et voi sietää?

Banaani.

3. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

En ole aiemmin juuri luonut pitkän tähtäimen suunnitelmia elämässäni, mutta nyt kirjoja kirjoittaessa jonkinlainen tulevaisuuden aikaperspektiivi on syntynyt. Viiden vuoden päästä Mifonki-sarja lienee kirjoitettu. Toimin edelleen Osuuskumma-kustannuksessa, josta on tullut Suomen paras ja monipuolisin spefikustantamo.

4. Suurin haaveesi?

Pysyä terveenä, löytää aina tarinamateriaalia ja halua kirjoittaa.

5. Oletko koskaan rikkonut lakia millään muotoa?

En muista enkä ainakaan tunnusta.

6. Harrastus, jota haluaisit harrastaa, mutta et ole jostain syystä sitä tehnyt?

Jooga. Pilates.

7. Jos ystäväsi suosittelisi kirjaa, jossa on räiskyvää romantiikkaa, mitä suosittelisit hänelle?

Räiskyvää romantiikkaa olen onnistunut löytämään aina Sandra Brownilta. (Jos ystävä siis kysyy suositusta kirjasta, jossa on räiskyvää romantiikkaa.)

8. Puhelin vai tietokone?

Tietokone.

9. Unelma-ammattisi?

Taidan elää niitä.

10. Jos saisit muuttaa yhden asian suomessa, mikä se olisi?

Paha kysymys. Muutettavaa olisi niin paljon. Ehkä kuitenkin sen, että tuloerot eivät enää kasvaisi ja kaikille olisi taattu samat peruspalvelut ja koulutusmahdollisuudet.

11. Kuka on suomen turhin julkkis ja miksi?

En oikeastaan seuraa "turhien julkkisten" lehtiä, ja nyt kun itsekin on julkisuudelle altistunut, koen olevani jäävi ketään leimaamaan lehtikirjoittelun perusteella.


Veran kysymykset: 


1) Minkä kirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Öh, loistavia kirjoja tulee vastaan paljonkin, mutta en oikeastaan haluaisi tai olisi halunnut kirjoittaa mitään muuta kuin sen, mitä nyt kirjoitankin, eli Mifonki-sarjaa (ja mitä tahansa muuta onkaan tulossa).

2) Jos pitäisi valita, olisitko mieluummin palkittu ja kriitikoiden arvostama, mutta vähän myyvä kirjailija vai mieluummin lukijakunnan rakastama, hyvin myyvä kirjailija?

En haikaile palkintoja tai kiitoksia kriitikoilta, sillä olen viihdekirjailija, ja niitä ei tunnetusti kyseisissä piireissä arvosteta. Vaihtoehdoista siis jälkimmäinen.

3) Jos saisit valita kenen tahansa elävän kirjailijan illallisseuraksesi, kenet valitsisit?

Märta Tikkanen. Hannu Rajaniemi.

4) Jos saisit puhallettua yhden illan ajaksi henkiin kenet tahansa kuolleen kirjailijan, kenet valitsisit illallisseuraksesi?

Oscar Wilde.

5) Jos sinun pitäisi valita, minkä kirjan päähenkilö olisit?

Argh! Kuinka voisi valita vain yhden? Olenko tylsä, sillä vastaan Mifonki-sarja. Jääköön arvoitukseksi kuka niistä.

6) Jos sinun pitäisi muuttaa jonkun kirjan ympäristöön, kuten se tarinassa kerrotaan, minkä kirja valitsisit asuinpaikaksesi?

Tolkienin Konnussa olisi varmaankin melko leppoisaa elellä.

7) Minkä kirjan (vain yksi!) valitsisit autiolle saarelle?

Sivuiltaan tyhjän, jotta voisin täyttää sen omalla kirjoituksella.

8) Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?

Onhan näitä, mutta en tähän hätään kykene nostamaan yhtäkään esille. Yleisesti ottaen viihdekirja, josta näkee että tällä kertaa ei ole edes yritetty. Menestyskirjailijoiden kakkaraapustukset.

9) Mikä kirja on ollut suurin positiivinen yllätys?

Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta. En ollut lukenut Pasilta mitään sitä ennen, ja hämmästyin, että Suomessakin kirjoitetaan sellaisella tyylillä sellaista kamaa.

10) Miten haluaisit lukijoiden luonnehtivan sinun kirjoittamaasi kirjaa?

"En malttanut laskea sitä käsistäni."

11) Jos pitäisi valita kirjoittamisen ja lukemisen väliltä, kumman valitsisit?

Kirjoittamisen. Ajattelen kierosti niin, että jos kerran pystyn kirjoittamaan, on minun kyettävä sitä myös lukemaan.



Terhin kysymykset:

1. Mitä luet tällä hetkellä?

Minulla on aina aktiivisesti ja passiivisesti kesken kirjoja. Jhumpa Lahirin Tuore maa ja Kirsti Kurosen Ammeiden aika ovat tällä hetkellä aktiivisesti kesken. Passiivisesti kesken ovat Robert Aldrichin Rakkaus samaan sukupuoleen -- homoseksuaalisuuden historia ja Kaisa Häkkisen Linnun nimi.

2. Piristytkö vai masennutko kevään kirkkaasta valosta?

Sekä että, jos tässä vastauksessa on mitään järkeä. Aurinko kirkastaa ulkomaailman ihanasti, mutta se mitä se paljastaa pimeyden jäljistä sisällä on karmivaa.

3. Mitä mieltä olet sähkökirjoista?

Hyvä formaatti, mutta Suomessa ylihinnoiteltu. Osuuskumma tuo tarjolle järkevänhintaisia julkaisuja, mutta muuten e-kirjoihin käytetyt euroni valuvat ulkomaille.

4. Mitä ystävyys merkitsee sinulle?

Helmeä elämän simpukassa. (Sooo cheezy.)

5. Minkä bändin / artistin keikalle tahtoisit?

Goodspeed You Black Emperor olisi hieno nähdä uudestaan. Jos Neil Young, Tom Waits, Nick Cave tai Leonard Cohen vetäisivät intiimit ja kohtuuhintaiset klubikeikat, menisin.

6. Jos tulisin luoksesi kylään, mitä ruokaa minulle tarjoaisit bravuurinasi?

Heh, olen tuurikokki, mutta mitä tahansa päättäisinkin valmistaa, tekisin sen rakkaudesta hyvään ruokaan ja panostaisin myös kattaukseen.

7. Mitä olet viimeksi hävennyt?

Yritän aktiivisesti unohtaa kaikki häpeään johtaneet tilanteet. Yleensä suustani pääsee sammakko, jonka korjaaminen on mahdotonta. Siinä mielessä olen eräänlainen sammakoiden kuningatar.

8. Minkä taidon haluaisit oppia?

Viestimään niin, että minua ei ymmärrettäisi väärin. Laulutaidon. Virkkaamisen.

9. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa?

Kirjoitan niitä parhaillaan.

10. Milloin viimeksi kirjoitit jollekulle kirjeen?

Nyt on ollut pitkä tauko. Joskus viime vuoden puolella.

11. Mikä on suurin unelmasi? (ihan tällainen pieni kysymys…)

Ansaita toimeentulo kirjoja kirjoittamalla niin, että aina ei olisi eläminen epävarmojen apurahojen varassa.


***

En tällä kertaa haasta yhdellätoista kysymyksellä ketään, sillä tuntuu että haaste on jo suurimmalle osalle seuraamistani blogeista osunut. Näihin oli totisesti haasteellista vastata! Etenkin tuo Veran kysymys kirjassa esiintyvästä paikasta, jossa haluaisi asua, oli todella vaikea. Ei sitä ihan mihin tahansa toisen kuvittelemaan maailmaan uskaltaisi noin vain muuttaa. Mifonkisarjan maailmastakaan ei löydy niin utopistisen miellyttävää paikkaa kuin Kontu.

Minkä kirjan ympäristöön sinä muuttaisit mielelläsi? (Ja muista, että ympäristö on sellainen kuin se kirjassa on kerrottu!)

Kirja-arvonta ystävänpäivän kunniaksi

Ystävyys ja kirjat sopivat yhteen. Vaikka ihmisystäviään ei vaihtaisi mihinkään maailmassa, kirjaystävyydet ovat hyvin tärkeitä nekin. Niin kuin olen aikaisemminkin maininnut, luen paljon kirjoja lohdutukseksi ja ikävien tai tylsien asioiden unohtamiseksi hetkeksi. Ystävien tapaamisella on usein sama vaikutus.

Harrastan myös kirjatreffejä. Joskus pitkitän tarttumista kirjaan, jonka uumoilen olevan erityisen palkitseva tuttavuus. Lempikirjailijan uusinta julkaisua odotan innokkaammin kuin marraskuista lomamatkaa. Saatan sopia itseni kanssa, että ensi lauantaina kello kolme avaan tämän kirjan. Treffit on sovittu. Odotuksen tunnelma tihenee h-hetken lähetessä ja kirjan aloittaminen on kuin avaisi lahjan.

No niin, asiaan! Mikä tuollainen otsikko on, jos kerran pölötetään vain jostain treffeistä?

En minä huijannut. Mifongin perintöä olisi jälleen arvontapalkintona, samoin Steampunk!-- Koneita ja korsetteja -antologiaa. Lohdutuspalkintojakin löytyy, nimittäin Mifongin perinnön mainoskortteja ja -julisteita.

Entä miten arvontaan osallistuu? Hyvin yksinkertaista: auta minua löytämään blogilleni nimi.

Esikoiskirjailijan vuosi alkaa kallistua loppuaan kohti, sillä toisen romaanin julkaisupäivä lähestyy. Toisaalta blogin nykyinen nimi on jo melko vakiintunut -- voisiko sen säilyttämisestä olla mitään haittaa? Alun perin ajattelin, että kun esikoiskirjailijan vuosi on mennyt, blogille tulee jokin toinen nimi. Esikoiskirjailijan ensimmäisen vuoden raportoinnin sijaan blogin painopiste väistämättä muuttuu. Tämä olisi hyvä käydä ilmi myös sivuston nimestä ja alaotsikosta.

Tässä muutamia vaihtoehtoja:

1) Kirjailijan vuosi
2) Spefikirjailijan vuosi
3) Sanoista elävä
4) Mifonkien matkassa

Jokin muu, mikä? Perustele valintasi!

***

Ohjeistus tarkemmin:

Jätä kommenttisi tämän viestin alle. Kerro, mikä vaihtoehdoista olisi mielestäsi paras vai täytyisikö pitäytyä vanhassa ja vakiintuneessa. Vai olisiko sinulla mielessäsi jokin parempi ehdotus? Muista perustella! Arvonta suoritetaan perjantaina 1.3. Voit kommentissasi kertoa, kumman arvontaan haluat osallistua, Mifongin perinnön vai Steampunk-antologian. Mikäli et rajaa kumpaakaan pois, osallistut molempien arvontaan. Kirjojen lisäksi arvon kaikkien vastanneiden ja vastauksensa perustelleiden kesken viisi korttinippua ja viisi julistetta.

Kiitos vastauksista etukäteen -- ja onnea arvontaan!

Yhteenveto esikoisen saamasta lukijapalautteesta, osa 1. Ulkoasu, juoni ja rakenne

Viimeisimmässä Kirjoittajan pulmia -blogipostaussarjan osassa pohdittiin palautteen saamista ja sen antamista. Nyt kun vuosi 2012 lähestyy loppuaan, ajattelin, että hetki olisi sopiva Mifongin perinnöstä saatujen lukukokemusten ynnäämiseen. Eräänlainen tilinpäätös siis. Samalla se toimikoon amatöörimäisenä analyysina siitä, miten palautteen vastaanottaminen muuttuu, kun palaute tulee painetusta kirjasta, ei keskeneräisestä työstä.

Kirjailijoiden vastaamista tai puuttumista kirjansa saamaan kritiikkiin ei katsota hyvällä. Vaikeneminen on kultaa, ja tämä on helposti ymmärrettävissä piirteistä, joita sivuttiin aikaisemmassa blogipostauksessakin: teoksen tulee seisoa omilla jaloillaan, niin hyvässä kuin huonossakin. Selittelyt eivät enää auta, kirja on itsenäistynyt.

Näin ollen analyysini tarkoitus ei olekaan kritisoida kritiikkiä tai esittää vasta-argumentteja. Lehtikritiikit jätän tästä julkisesta yhteenvedosta kokonaan pois. Kasvotusten tai sähköpostilla saatuja palautteita en myöskään käsittele, sillä lukijan on mahdoton todentaa niitä aidoiksi. Muutamaan yleiseen asiaan kommentoin, sillä luetteloidessani palautteita joitain yleisiä huomioita oli helppo vetää ja muutamia ratkaisuja tahdon avata. Näiden ei ole tarkoitus missään mielessä vähätellä tai mitätöidä kenenkään lukukokemusta.

Jos Mifongin perintö ei olisi saanut näinkin laajaa huomiota nettimaailmassa osakseen, tällaisen tilinpäätöksen tekeminen olisi voinut olla vähemmän antoisaa. Kuten myöhemmin käy ilmi, mielipide-erot saattavat olla rajuja ja jopa yksittäisen lukijan lukukokemus ristiriitainen.

Palautetta on tullut aika tavalla, joten jaan postauksen useampaan osaan, jossa kussakin käsitellään tiettyjä kirjan osa-alueita.

Kommentit olen napsinut suoraan arvioista ja yrittänyt saada niiden sanoman mahdollisimman tiiviiksi, jotta vertailu olisi helpompaa. Joskus asiayhteydestä irrottaminen tuntui muuttavan mielipidettä jyrkemmäksi, mutta uskoakseni Mifongin perintö kestää sen.

Tästä se alkaa!

***



ULKOASU

- kirjan ulkoasu ei ole houkutteleva, Risingshadow, Orduuka

- kansi oli huolitellun kaunis ja hopean kaltainen kohokirjoitus sai aikaan arvokkaan vaikutelman, Marken maailma

- Kartta puutteellinen (ei löydy Belonea, Valagasia tai Romhairin kapeikkoa), Risingshadow, Orduuka

- kansi kiiltelee kivasti, Vinttikamarissa

- kursiivifontti kauniin koukeroinen, mutta sitä on epämiellyttävä lukea pitkiä pätkiä, Morren maailma

- kartta kuvitteellisesta maailmasta johdatti heti ensi hetkistä sisälle mielikuvitusmaailmaan, Marken maailma

(Kommentti kartan puutteellisuuteen: kun nimesin alueita kartalla, halusin pitää kartan mahdollisimman selkeänä. Niinpä päätin esimerkiksi nimetä vain kaupungit, en maita. Romhairin kapeikko ei saanut nimeä kartassa, sillä se on tapahtumapaikkana vain sarjan ensimmäisessä osassa, vaikka kartta pysyy samana kaikissa kolmessa. Lisäksi saaristo Chuanta Vespesin lähistöllä olisi käynyt ahtaaksi. Myös Renokea puuttuu kartasta tästä samasta syystä.)


JUONI

- paikoitellen ennalta-arvattava, nopeatempoinen, Risingshadow, Orduuka

- yksinkertainen loppu, Risingshadow, Orduuka

- paikoin ennalta-arvattava, paikoin yllätti, Risingshadow, NermiEddlitt

- tylsiä hetkiä ei tässä kirjassa ole, Risingshadow, Q_Black

- loppu yllättää, Risingshadow, NermiEddlitt

- tarina etenee melkoista haipakkaa – mutta oikeastaan tykkään tällaisesta reippaasta pyörityksestä. Tässä tiivis touhu toimi hyvin, Booking it some more

- tapahtumarikas ja jännittävä (tarina), Hemulin kirjahylly

- kantaa läpi kirjan (tarina), Kirjavinkit, Salla P.

- eteni nopeasti, tapahtumia paljon, Kirjoihin kadonnut

- paikoitellen hiukan ennalta-arvattava, toisaalta välillä yllätti, Kirjojen rakastaja

- eteni vauhdikkaasti, välillä jäin kaipaamaan tarkempaakin taustoitusta, Kirsin kirjanurkka

- nopeatempoisuus piti otteessaan, kujerruksia

- sukkelasti sujuva juoni, Lukemisen kartasto

- tulee välillä sellainen olo, että seuraavaan juonenkäänteeseen on niin kova kiire, ettei kaikkeen ehdi keskittyä kunnolla, Lukemisen kartasto

- yllätyksiä ei ole, sillä mitään ei jätetä lukijan oman rivien välistä lukemisen tai päättelyn varaan, Lukufiilis, Niina Romo

- juonenkäänteet ovat melko arvattavissa, Lukufiilis, Niina Romo

- käänteet meheviä, onnistui pariin kertaan kiskaisemaan maton altani oikein sujuvasti, Morren maailma

- tapahtumiin ja niiden taustoihin olisi saanut syventyä hiukan enemmän, Morren maailma

- kantoi loppuun saakka (tarina), Marken maailma

- kirjailija sai kiitettävästi pidettyä kaikki langat käsissään, Marken maailma

- loppu oli mielestäni todella hyvä ja selkeä, Mustemaailmani

- ei tuntunut missään vaiheessa jo moneen kertaan luetulta tai kuluneelta, Sudet eivät nuku talviunta

- vauhtia ja jännitettä riitti, Thua/Goodreads

- nopeatempoinen, Linnea/Goodreads




RAKENNE

- tapahtumat pomppivat, Risingshadow, Ccrystal

- hyvä että kirja oli jaettu osiin, Risingshadow, Orduuka

- kirjan alussa hieman häiritsi ajallisten hyppyjen pituus, Hemulin kirjahylly

- ensimmäinen yritys tyssäsi alun kaksisivuiseen infodumppiin, Booking it some more

- lähtee yllättävän vilkkaasti käyntiin, vaikka alussa selitetään puuduttavaan tyyliin maailman syntymisestä ja vähän tylsistä elementtiherroista, Risingshadow, Orduuka

- tahmean alun jälkeen koukutti niin, että oli luettava kerralla loppuun, Kirjavinkit, Salla P.

- Alun päähenkilöluettelosta oli paljon apua, Kirjojen rakastaja

- henkilöluettelo auttoi hahmottamaan eri henkilöiden sukulaisuussuhteet ja toimi sopivana käynnistäjänä itse tarinaan, Marken maailma

- osiin jako rytmitti kerrontaa sopivasti, Marken maailma

- koin alun todella tylsäksi, ensimmäisen about 150 sivun aikana melkein jopa harkistin jättäväni lukemisen kesken, Mustemaailmani

***

Yhteenveto: 

Lähestulkoon kaikki pitivät kirjaa vauhdikkaana ja nopeatempoisena, mutta monella kompastuskivenä oli laahaava alku, ja etenkin legendaa maailmansynnystä pidettiin tylsänä ja kuivana. Näiltä nurkilta löytyykin yksi Mifongin perinnön pulmista: jos kirjoittaa vauhdikasta juonivetoista tarinaa, ei voi jäädä jaarittelemaan. Kaikki ekstra leikataan pois, jotta kirja ei paisu mahdottomasti -- ja tämä on haaste fantasiakirjalle, jolta moni odottaa tiivistä taustoittamista. Lisäksi kun kyseessä on moniosainen sarja, täytyy informaatiota hieman annostellakin. Vain tulevaisuus näyttää, kokevatko Mifongin perinnön maailmasta ja henkilöistä nyt liian vähän saaneet tilanteen paranevan jatko-osien myötä.

Sitä jännityksellä odottaen!

Seuraavassa osassa vuorossa maailma ja henkilöt.

Pieniä muutoksia

Tein muutamia muutoksia blogin ulkoasuun, kuten näkyy. Äkkiä tuli tarve saada vähän väriä ja kuvia, jotain uutta alkavan talven pimeyteen. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti se muutos, jota kyselyni aiemmin tässä kuussa valmisteli, joten vielä saa kertoa toiveensa. Samalla osallistuu uraauurtavan teoksen, ensimmäisen suomalaisen steampunk-antologian, arvontaan!

Lauantainen antologian julkistamistilaisuus sujui mallikkaasti: paikalla oli mukavasti väkeä, enemmän kuin etukäteen ounastelin. Antologian päätoimittajan työnkuvaan saa lisätä seuraavat toimet: ilmapallojen puhaltaminen, booliaineiden hankkiminen ja sekoittaminen, tervetuliaispuheen kirjoittaminen (ja silti unohdin esitellä aluksi itseni) sekä yleinen hermoilu.

Nyt kun on päässyt siitä jännityksestä, minkälaiseksi antologian ulkoasu muotoutui ja ehtiikö se ajoissa painosta, voikin jännittää sen vastaanottoa. Tänä vuonna olen jännittänyt asioita varmaan enemmän kuin edellisenä viitenä vuotena yhteensä.

Lisäksi Mifongin ajan vinjettikuvat ovat nyt piirretyt. Hip hurraa!

Kerro mielipiteesi ja osallistu arvontaan!

Talven aikana ajattelin uudistaa blogia, joka toimii myös kotisivunani ja tietopankkina tuotannostani. Niinpä kaipaisinkin vinkkejä, ehdotuksia ja palautetta teiltä, rakkaat lukijat. Mitä sivuilta puuttuu? Mitä on liikaa? Mitä tietoa toivoisit löytäväsi blogista? Entä sivuston visuaalinen ilme: toimiiko se vai onko liian sekava?

Kaikki, jotka jakavat kehitysideansa marraskuun loppuun mennessä, ovat mukana arvonnassa, jossa voi voittaa Osuuskumman pian julkaistavan "Steampunk! -- Koneita ja korsetteja" -antologian. Ellei halua kommentoida tähän viestiketjuun, minulle voi lähettää myös sähköpostia.

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

Vuosipäivä ja maistiaisia tulevasta

Aloitin Esikoiskirjailijan vuosi -blogin tasan vuosi sitten.

Ensimmäisen postauksen tunnelmat olivat odottavaiset. Esikoisen julkaisuun oli puoli vuotta ja monet asiat roikkuivat ilmassa. Arvaahan sen, mikä on tilanne nyt: odottamista. Sitä samaa odottamista, vuodenkin jälkeen.

Ehkä kärsimättömyydestä osa on karissut. Jännitän eri asioita nyt kuin silloin. Kirjallisella puolella on myös enemmän tekeillä ja suunnitteilla kuin viime syksyn alkuaskelmilla, joten ajatukset eivät kiinnity vain seuraavaan Mifonkiin. Hajontaa on enemmän ja se tuntuu hyvältä. Mikään ei ole yhden langan varassa ja jos yksi lanka katkeaakin, elämä jatkuu.

Odottaminen on osa arkea. Se on vain hyväksyttävä -- ehkä sitä on jopa syleiltävä. Romaanit ja kustannusprosessit ottavat aikansa ja sen sijaan, että tuskailisi yksittäisen projektinsa etenemistä, voi olla helpottavaa ja hedelmällisempää irrottautua hetkeksi, ellei kokonaan. Antaa ajatustensa levähtää, keskittyä johonkin muuhun, aloittaa uutta, nakertaa vanhaa: mikä milloinkin mielekkäimmältä tuntuu. Tänään nimittäin ymmärsin sen, että vaikka Mifongin perintö alkaa muuttua mielessäni utuiseksi, lämpimäksi muistoksi, saatan korjata tämän työni hedelmiä vielä vuosien ajan. Ei kirja vanhene niin kuin ihmisen mieli. Vaikka minä unohtaisinkin kirjoittamani, kirja ei lakkaa olemasta. (Sen osoitti muun muassa kujerruksia -blogin Linnea, joka tänään julkaisi arvionsa Mifongin perinnöstä.)

Tämä on 145. postaukseni. Alussa minua arvelutti mahtaisinko löytää mitään kiinnostavaa, mistä kirjoittaa blogiin. Ja silti monena päivänä viikossa mieltäni alkoi askarruttaa jokin kirjoittamiseen liittyvä seikka niin paljon, että halusin kirjoittaa siitä. Mukaan on mahtunut toki raportteja ja uutisointia, jotta muistaisin mitä tämän vuoden aikana on tapahtunut ja milloin. Ehdottomasti antoisinta on kuitenkin ollut keskustelu ja ajatustenvaihto. Haluan kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat tänne kommentoineet! Te olette luoneet ilmapiirin, joka on  muodostunut minulle hyvin tärkeäksi.

Esikoiskirjailijan vuosi ei kuitenkaan ole vielä ohi. Se jatkuu, kunnes seuraava Mifonki tumpsahtaa painokoneesta lukijoiden plarailtavaksi. Ja sekös vasta jännittävää tulee olemaan!

Yksivuotissyntymäpäivän kunniaksi (miksi muuten puhumme "synttäreistä" monikossa, ikään kuin olisi kyse useammasta kuin yhdestä päivästä, yhdestä hetkestä?), annan teille makupalan tulevasta.

***

Linn Rondestani katsoi karttaa, joka oli viilletty puukolla tuohenpalan pintaan. Rankkasade kohisi katoilla ja tiellä hänen takanaan virtasi nopeajuoksuisia puroja. Lumisateet olivat muuttuneet hyiseksi vedentuloksi kun hän oli ylittänyt etelärajan Kumarindiliin neljä päivää sitten. Valkoinen hämäryys, joka oli levännyt Merontesin kukkuloiden välillä, oli vaihtunut pimeyteen, joka veti vertoja Sudhaerin yölle. Tässä maassa hän ei ollut nähnyt aurinkoa.

Oli iltapäivä, mutta taivasta katsomalla sitä ei tiennyt. Pilvet vyöryivät paksun savun lailla, mustareunaisina. Tien viertä noudatteleva kyläpahanen vaikutti lähes autiolta. Vain muutaman talon ikkunassa erottui liekin kajo, ulkosoihdut oli sade sammuttanut jos niitä koskaan oli sytytettykään. Vaaleaksi kalkittu mökki, jonka edessä hän nyt seisoi, oli yksi niistä, joista valoa ei näkynyt.

Linn laskeutui ratsailta ja tunsi hevosen lämmön katoavan jalkojensa alta. Tamma ravisti päätään sateesta lannistuneena, harja riippui rotanhäntinä. Satulan nahka oli tummunut mustaksi. Linn sitoi tamman kiinni käppyräiseen omenapuuhun talon edustalla ja koputti oveen, jonka pielistä maali oli hilseillyt. Toive kuivasta ja lämpimästä ehti käydä monta kertaa hänen mielessään ennen kuin ovi avautui.

Raosta tihrusti kumara ihmisen hahmo.

”Iltaa taloon”, Linn toivotti kauppakielellä.

Uurteiset kasvot kääntyivät katsomaan hänen tammaansa.

”Onko tämä vanhan Mgiran talo?”

Vanhus loi häneen kummallisen kipakan katseen, vetäytyi oven raosta ja hetken odotettuaan Linn päätteli sen olevan kutsu käydä sisään.

Linn pyyhkäisi rapapaakut saappaistaan porraskiveen ja astui sisään itsekseen mutisten. Mökissä oli hyvin hämärää, mutta lämmintä. Keskiosan valtavassa tulisijassa hiilet hehkuivat oransseina silminä ja märät vaatteet Linnin yllä alkoivat painaa kuin kylmät kivilaatat.

”Ovi kiinni, ettei lämpö karkaa”, vanhus raakahti.

   - J.S. Meresmaa, Mifongin aika, toinen osa, luku 3. (Tulossa 2013)

Lyhyitä totuuksia

Joskus on niitä päiviä, kun ei tunnu tapahtuvan mitään.

Sitten on niitä, kun tapahtuu enemmän kuin yhteen päivään kuvittelisi mahtuvan. Koska blogini keskittyy raportoimaan erään esikoiskirjailijan vuodesta, tarjoilen teille tämän päivän antia.

Otsikko on Risto Ahdin inspiroima. Palasin hetki sitten Tulenkantajien kirjakaupalta, jossa vietettiin iltaa pohtien kirjailijoiden itsesensuuria ja kuunnellen heidän ajatuksiaan sensuurista. Esiintymässä oli Siiri Enoranta, Risto Ahti ja tämän kesän esikoisrunoilija Archie Ahola. Kiitos antoisasta illasta sekä esiintyjille että järjestäjille!

Ahdin mukaan meidän pitäisi lyhyiden totuuksien sijaan etsiä pitkiä totuuksia. Minuun tämä kolahti. Nykyinen yhteiskuntamme pursuilee lyhyitä totuuksia ja suorastaan tunnen, kuinka itsekin olen niitä täynnä. Mielelläni ajattelisin, että se on ihan hyväksyttävää, koska olen vielä nuori, mutta sitten havahduin siihen, että onko sitä koskaan kuitenkaan riittävän nuori elämään lyhyistä totuuksista. Enkä minä edes ole enää niin nuori. Olen vain laiska ajattelemaan.

Tällainenkin ajatus illan aikana muodostui mieleen: sanataiteella saavutetaan sanattomuus. Juuri niin olen tuntenut, itseni sanattomaksi, kun olen lukenut kirjan, joka todella kolahti kokonaan, ei puolittain, ei viihdyttäen. Kokonaan. Luomispuolella sanattomia hetkiä minulla on ollut muutamia, kuitenkin varsin vähän, koska ainakaan tällä hetkellä kirjoittamiseni ei tietoisesti tähtää taiteeseen vaan viihteeseen.

***

Sain kustantamolta tiedon, että scifi- ja fantasialehti Portissa on ollut Mifongin perinnön arvio. Hetken jouduin keräämään rohkeutta, sillä fandom-tietoisten arvioita jännittää erityisesti. Suotta jännitin: kirjasta oli pidetty. Ilahduin etenkin siitä, että arvion kirjoittanut Marianna Leikomaa katsoi Mifongin perinnön olevan suomalaisessa fantasiakentässä melko harvinainen tapaus, sillä tältä minusta on tuntunut alusta asti. Mifongin perinnön kaltaiselle kotimaiselle fantasialle on tilaa ja tarvetta. Johan sitä itsekin lähdin kirjoittamaan siitä syystä, että halusin sellaisen kirjan lukea. Kirjoittajana sitä tottuu siihen, että omaperäiset ajatukset eivät välttämättä olekaan kovin omaperäisiä -- eikä Mifongin perintö genreä uudista, tuopa vain sävyn lisää.

***

Olin tänään toista kertaa elämässäni kuvauksissa. Siis valokuvauksessa. Mahdottoman hermostuttavaa puuhaa, mutta ihanan erilaista kuin mikään mitä yleensä tekisi. Hassua miten kirjan kirjoittaminen voi johtaa siihen, että yhtäkkiä yrität hymyillä luonnollisesti kameralle. Siinä on jotain perustavalla tavalla kieroa. Alussa olet sinä ja tarina; lopussa kirja ja maailma.

Juttu ilmestyy toivottavasti tällä viikolla Aamulehdessä.

***

Morre Morren maailmasta antoi minulle tunnustuksen pienellä lappusella:

Sydämellinen kiitos!

Tunnustuksen jakamiseen kuuluvat seuraavanlaiset ohjeet:

- Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi. 
- Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 
- Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi. 
- Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin

Jaan tunnustuksen seuraaville kirjailijablogeille, joita seuraan aktiivisesti ja innolla:

Margaret Pennyn muistikirja
Grafomania
Savurenkaita
Kirjailijan kävelyretkiä
Toimittajan spekulatiivinen lokikirja

Ohjeista hieman poiketen hyväksyn ja ymmärrän, jos tätä tunnustusta ei halua jakaa eteenpäin. Heille sen kuitenkin haluan antaa ja toivon, että he jatkavat mielenkiintoisista kirjoittamiseen ja kirjailijuuteen liittyvistä aiheista bloggaamista jatkossakin.

Lukija-arvioita ja muita kuulumisia

Iloni on ollut kuluvalla viikolla suuri, sillä Mifongin perintö on saanut lisää lukijoita kirjoittamaan kokemuksistaan!

Lankakeiju naputteli Kirjojen rakastaja -blogiinsa tällaisen kirjoituksen.

Salla P. puolestaan kirjoitti arvion Kirjavinkeissä.

Kummasti sitä sai jälleen lisäpotkua toisen osan työstämiseen: nyt on enää sata liuskaa editoimatta Mifongin ajan käsikirjoituksesta! Yksi juonellinen muutosharkinta tarvitsee vielä tarkkaa puntaroimista, mutta oletettavasti sen jälkeen  jäljellä on enää sanatason korjauksia taittoversion parissa. Taittoversion saan tosin hyppysiini vasta kuukausien ja kuukausien päästä: aikataulut kaikkinensa ovat vielä auki.

Olen alkanut pikkuhiljaa työstämään piirroksia siltä varalta, että niitä käytettäisiin tässäkin osassa samaan tapaan kuin Mifongin perinnössä. Senkin vasta aika näyttää -- toivottavasti Mifongin aika.

Statistiikkaa sanamuodossa ja ympäripyöreästi

Helmikuussa tuli puoli vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Juttua on riittänyt erittäin mukavasti, siitä suuri kiitos ahkerille kommentoijille. Vuorovaikutteisuus ja vertaistuki on rohkaisevaa!

Blogin kävijämäärä kasvaa tasaisesti. Suurin merkitys näyttää luonnollisesti olevan päivityksillä -- mutta kannatti näemmä laittaa tunnisteeksi Harri Haanpää, sillä tällä nimellä on blogiin löydetty enenevässä määrin. Eri asia lienee, löytävätkö nämä kulkijat ollenkaan etsimäänsä tai tulevatko käymään uudestaan.

Juttujen kestosuosikki on Saatekirje. Toivon, että tekstistäni on hyötyä mahdollisimman monelle aiheen kanssa tuskaileville! Viime viikolla julkaistu Kirjalistapudokas tosin kiilasi kirkkaasti kaikkien blogauksieni ohi. Se antoi myös kimmokkeen laatia Helsingin Sanomille avoin kirje lasten ja nuorten kirjallisuuden kohtaamasta eriarvoistamisesta ja uutuuslistojen harhaanjohtavasta otsikoinnista. Tällä viikolla onkin tehty päiväkohtaisia kävijäennätyksiä.

Erityisen hauskoilla tai kummallisilla hakusanoilla ei blogiini ole vähään aikaan löydetty, mutta hänelle, joka tänne löysi hakusanoilla "kuinka voi rakastaa oikein", toivotan onnea matkaan. Ehkä tammikuisesta tekstistä Rakkaus, romantiikka ja toivo voi rivien välistä putoilla vihjeiden muruja.

Bloginkirjoittaja pitää tämän myötä pienen blogitauon ja palaa virkeänä kirjoituspuuhien pariin ensi viikon jälkeen.

Eka kerta

Paljastan teille nyt jotain.

En ole koskaan käynyt kirjamessuilla.

Muilla messuilla kyllä, ja Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa ja Elävän kirjallisuuden festivaaleilla, mutta kirjamessuilla en koskaan. Miten siinä niin on päässyt käymään?

Huomenna asiaan tulee muutos. Vietän koko päivän Helsingin kirjamessuilla. Kävin ohjelman läpi ja merkitsin kaikki kiinnostavat esiintymiset muistilapulle. Heti ensimmäiseksi kävi ilmi, että yksi päivä on kamalan vähän, kun esiintyjiä ja ohjelmaa on neljälle päivälle, mutta ei auta. Käytössä on vain yksi kutsu, joten yksi päivä oli valittava. Siltikin tulee päällekkäisyyksiä eikä kaikkea haluamaansa ehdi näkemään, mutta jos todella ehdin nähdä kaiken, mitä suunnittelen, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Luultavasti messuilla tapaa paljon ihmisiä, joten tilasin viime viikolla blogille käyntikortteja. Ensimmäinen kerta tämäkin, enpä ole ennen käyntikortteja mukanani kantanut!

Koska kuva ei näytä kaikkea, kerron sanoin: kortin etupuolella lukee blogini nimi ja osoite; oma nimeni ja sähköpostiosoite; maininta esikoisteoksesta ja sen ilmestymisajankohdasta sekä tervetulotoivotus blogia seuraamaan. Toisella puolella on esikoiskirjan nimi ja oma nimeni. Kortti sopii vallan mainiosti vaikka kirjanmerkiksi!

Sain luvan jättää niitä Kariston osastolle (7d40) viikonlopuksi, joten toivottavasti ihmiset löytävät niitä sieltä.

Mikä sinun reaktiosi olisi, jos joku ojentaisi keskustelun päätteeksi bloginsa käyntikortin?

Voisin olla ensin hieman hämmentynyt, mutta sitten mielissäni, sillä yleensä tavatessa uusia ihmisiä jännittää tilannetta sen verran, että mieli pyyhkiytyy kotimatkalla ja se jokin tärkeä nimi hukkuu. Mutta jos olisin saanut käyntikortin, minulla olisi keino löytää nimi uudelleen.