Kirja-arvonta satasen kunniaksi!

Humpsistaheijaa, blogin jäsenmäärä on noussut sataan kuin varkain! Tuoreessa muistissa on se kihelmöivä "ei voi olla totta, tätä blogia lukee muutkin kuin äiti ja anoppi" -tunne, kun muutama vuosi sitten lukijoiden määrä ylitti kymmenen, sitten kahdenkymmenen.

On siis aika pyöräyttää käyntiin kirja-arvonta kolminumeroisen luvun kunniaksi ja kiitokseksi kaikille lukijoilleni!

Hyvä ja mielenkiintoinen blogi on mielestäni muutakin kuin mainosalusta (vaikka saa se olla toisinaan sitäkin): kiinnostava blogi antaa niin tietoa kuin pohdiskelun pohjaakin. Liitän siis ehtona arvontaan osallistumiselle sen, hyvät lukijat, että kerrotte kommentissa mistä haluaisitte blogistani lukea. Mikä kirjoihin, kirjallisuuteen tai kirjoittamiseen liittyvä aihe tai asia kiinnostaisi? Vai haluaisitteko lukea jostain ihan muusta?

Lisäksi jos mainostaa blogiani tai kirja-arvontaa omilla sivuillaan tai vastaavaan toimintaan soveltuvalla alustalla (ei foorumispämmeillä tai muilla kyseenalaisilla keinoilla), saa käyttöönsä kaksi arpaa.

Pähkinänkuoressa:

1 arpa = kerro viestiketjussa toiveesi siitä, mistä tahtoisit lukea blogissani. Käytä mielellään nimimerkkiä, joka on arvontatilanteessa helposti yksilöitävissä, jotta voiton sattuessa kohdalle ei tule epäselvyyksiä kenelle voittokirja kuuluu. 

2 arpaa = sen lisäksi, että kerrot lukutoiveesi yllämainitulla tavalla, kerro esimerkiksi blogissasi tai kotisivuillasi käynnissä olevasta arvonnasta tai blogistani yleisesti. Ilmoita tästä maininnasta viestiketjussa, jotta tiedän ketkä osallistuvat kahdella arvalla. 

Osallistujien kesken arvotaan kolme kappaletta maaliskuussa ilmestynyttä fantasiaromaaniani Mifongin aikaa. Arvonta suoritetaan tiistaina 11.6.2013, joten aikaa osallistua on kaksi viikkoa.

Eipä muuta kuin lykkyä tykö!

Kirjoittajan pulmia, osa 17. Mikä on kirjani teema?

Teema on ollut minulle pitkään käsite, josta on vaikea saada otetta. Kun esikoiskässärini teemoja kyseltiin, menin suorastaan hämmennyksiin. Mikä ihmeen teema? Niin moni tuntui painottavan teeman merkitystä. Tuntui, että olin epäonnistunut kirjoittajana ellen tunnistanut tekstieni teemoja.

Onko teema siis jotain, mikä kirjoittajan on tekstistään tunnistettava?

Kyllä ja ei.

Kirjoittajan ei mielestäni tarvitse tietää teemaa aloittaessaan kirjoittamaan. Hyvän tarinan voi kertoa ilman, että olisi uhrannut teemalle ajatustakaan prosessin aikana -- ainakaan tietoisesti. Kirjoittamisessa on kuitenkin paljon tiedostamattomia tasoja. Uskon, että teema oleskelee tällä alueella ja alitajunta tekee työtä, vaikka kirjoittaja ei sitä tiedostaisikaan. Jotkut kirjoittajat ovat hyvinkin tietoisia tekstiensä teemoista jo alkaessaan kirjoittaa, ja käsitykseni mukaan teemojen varhaisesta tunnistamisesta voi olla hyötyä esimerkiksi siten, että teksti on jo ensimmäiseltä versioltaan eheä ja kirjoittajan aie selkeä.

Olen yrittänyt hahmottaa teeman käsitettä itselleni näin: romaanimittaisiin teksteihin mahtuu paljon kaikenlaista  -- henkilökuvausta, juonta, ajankuvausta ja niin edelleen -- mutta teemat ovat usein niitä näkymättömiä lankoja, jotka sitovat kaiken yhteen. Teema on kaikessa läsnä, mutta sitä ei varsinaisesti kirjoiteta näkyviin. Tältä pohjalta on melko helppo ymmärtää, miksi teemaa voi olla vaikea hahmottaa aluksi. Se on tekstirivien välissä, valkoista valkoisella.

Monia teemoja voi löytää kirjoittamastaan vasta jälkikäteen, kun aikaa on kulunut. Monesti myös lukijapalautteet auttavat hahmottamaan kirjoittamaansa eri näkökulmasta -- joskus löytyy sellaisiakin teemoja, joita ei ollut tullut ajatelleeksi.

Väittäisin, että jokaisessa tarinassa on teema. Muuten se ei ole tarina. On kuitenkin hyvä huomioida, että tarinassa ei välttämättä ole vain yhtä teemaa. Teemoja voi olla useita, voi olla pääteema ja sivuteemoja. Lienee jossain määrin yksilöllistä, minkä monista teemoista nostaa lukiessaan toista merkittävämmäksi. Eri teemat puhuttelevat lukijoita eri tavalla: teema on myös jossain määrin kuin kaiku, joka vastaa lukijan huutoon.

Teema on hyvä erottaa aiheesta. Esimerkiksi Laulaisin surusi mereen -novellini idea -- ja samalla aihe -- oli kaikessa yksinkertaisuudessaan "merenneito lohduttaa kalastajan vaimoa". Koko tarina rakentuu tämän ympärille ja kiteytyy siihen. Novellin teemoja ovat kuitenkin suru, menetys ja luopuminen. Myös kuoleman voi ajatella olevan yksi teemoista: tämä riippuu hieman siitä, miten lukija novellin tulkitsee. Teemoissa on siis myös tulkinnanvaraa, mikä on yksi niistä syistä joiden vuoksi en ole enää huolestunut ellen kirjoittaessanikaan vielä tiedä tekstin kaikkia teemoja. Kyllä ne sinne tiensä löytävät. Tärkeintä on vuoropuhelu oman tekstinsä kanssa; tärkeintä on kysyä itseltään, mistä tämä kertoo.

Eeppisen fantasian kirjoittajana olen löytänyt myös sen ajatuksen, että teemojen kirjosta voitaisiin päätyä käyttämään vain sanaa elämä.

***

Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla: onko teema aiheuttanut päänvaivaa? Mietitkö lukiessasi teemoja? Entä miten sinä näet teeman?

Sukupuolen mysteeri

Pidän tuossa vasemmassa reunapalkissa listaa viimeksi lukemistani kirjoista. Havahduin siihen, kuinka naispainotteinen viime aikainen lukemistoni on ollut ja aloin silmäillä luettavien pinoa tarkemmin. Olenko todella näin sukupuolittunut? En ole aikaisemmin kiinnittänyt paljonkaan huomiota siihen, onko lukemani kirja naisen vai miehen kirjoittama.

Odottavien kirjojen pinosta (okei, oikeasti se on pieni kirjahylly) löytyi 33 mieskirjailijan ja 26 naiskirjailijan kirjoittamaa teosta. Ei siis syytä huoleen. Luen muitakin kuin naisten kirjoittamia kirjoja.

Kun itse kirjoittaa, on mielenkiintoista miettiä, millä tavalla sukupuoleni voisi vaikuttaa siihen mitä kirjoitan. En nimittäin usko, että sukupuoli vaikuttaisi niinkään siihen miten kirjoittaa, koska oman kokemusteni mukaan esimerkiksi novelleista, joiden tekijää ei tiedä, on vaikea -- jopa mahdoton -- sanoa onko ne kirjoittanut nainen vai mies. Samoin on romaanien suhteen. Jos kirjailijan nimi on androgyyninen, ei sukupuolta tule edes miettineeksi.

Äkkiseltään voisi ajatella, että naiset kirjoittavat eri aiheista kuin miehet, tai ainakin lähestyvät aiheita eri näkökulmasta. En ole tutkija enkä lukenut elämäni aikana tarpeeksi, jotta osaisin sanoa, onko se totta. Kun pengoin aihetta hieman, ei yllätyksenä tullut se, että tätä asiaa on käsitelty monet kerrat: onko nais- ja mieskirjallisuutta ja jos on, miten ne eroavat. Syvä huokaus. Kastan varpaitani kirjailijan työhön ja huomaan, että laineet jotka syntyvät, ovat samaa vettä mitä muut aiemmin tulleet ovat läiskytelleet vuosikymmenet.

Tällä vähäisellä kokemuksella, joka minulla on, arvelisin että sukupuoli vaikuttaa jotenkin. Ei sitä muuten isänpäivänä markkinoitaisi miesten kirjoittamia kirjoja tai äitienpäivänä naisten kirjoittamia kirjoja. En minä muuten huomaisi, että lähipiirini miehistä valtaosa lukee lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja. Ja naisista valtaosa naisten. Nyt kun muistelen, olen tainnut itsekin tulla antaneeksi lahjaksi kirjoja niin, että miehelle miehen kirjoittaman ja naiselle naisen kirjoittaman.

Miksi ihmeessä?

Olen lukenut naisten kirjoittamia jännäreitä ja miesten kirjoittamia perhe-elämän kuvauksia. Historiallisia romaaneja sekä nais- että mieskirjailijoilta. (Piti ihan tarkistaa, koska en ollut kiinnittänyt kirjailijan sukupuoleen mitään huomiota. Nimistä onneksi oli helppo päätellä, kumpi oli kyseessä.)

Ainoastaan kahdessa lajityypissä olen nähnyt jonkinlaisen jakoeron: sotakirjallisuus ja romanttinen viihde. Ovatko nämä kaksi ääripäätä, joissa sukupuolittuminen näkyy?

Mene ja tiedä. Minkälaisia havaintoja teillä on kyseisestä asiasta? Luetteko tai lahjoitatteko sukupuoliuskollisesti kirjoja vai eikö sillä ole mielestänne mitään merkitystä?