Turku! Kirjamessut! Marraskesi!

Niin, nämähän tosiaan alkavat huomenna. Kääk!

Ohjelmani:

Perjantai 30.9.

16.40-17.00 Kuisti, B-halli
Robustoksen Jouni Lehtinen haastattelee Naakkamestarin tiimoilta.

17.00-17.25 Kuisti, B-halli
Kotiseututuntemuksen ja paikallishistorian hyödyntäminen vaihtoehtohistoriassa. Haastattelussa Samuli Antilan kanssa, haastattelijana Artemis Kelosaari.

Lauantai 1.10.

13.00-13.45
TSFS:n ja Tutkan osastolla Kaffeeklatschilla. Tervetuloa moikkaamaan tai juttusille!

14.15 Turun seudun äidinkielen opettajien osasto

Haastateltavana Mifongin kadottamasta.

16.00-16.30 Nuorisokirjailijoiden osasto A17

Kirjailijatreffeillä.

***

Näiden lisäksi minut voi bongata myös Osuuskumman myyntipöydän takaa aamupäivisin lauantaina ja sunnuntaina. Olemme Robustoksen ja Aarnin kanssa yhteisellä osastolla (A9!) edellisvuoden tapaan.

Sopivasti messuille ilmestyy myös uusin antologia, jossa olen mukana. Marraskesi tarjoaa tarinoita iholta ja sen alta. Kirjaa saa messuilta, ja sen voi ostaa jo netistä.

Nähdään Turussa!

Marrasta ilmassa

Eiih, syksy on tullut!

Ei kun hei, minähän oikeastaan pidän syksystä. No hyvä sitten.

(c) J.S. Meresmaa

Siirtymät tuottavat tuskaa toisinaan. Tuntuu haikealta vilkuttaa kesälle, vaikka syksyssä on oma tunnelmansa ja paljon riemukkaita tapahtumia on tiedossa. Jonkinlaisen surutyön tekee silloinkin, kun käsikirjoituksesta kasvaa romaani; kun keskeneräisestä tulee valmis. Iloa ja luopumista. Samaan aikaan.

Metsissä on haissut marras jo pitkään. Tiedättehän sen maatuvien lehtien ja sienten kostean tuoksun, joka niin kovasti eroaa alkukesän kuivan sammalkankaan tuoksusta? Marras lähenee myös Marraskeden muodossa -- lokakuussa ilmestyy Osuuskummalta uusi antologia, jonka aiheena on iho.

Tässä kokoelmassa on minulta tarina, jonka tähden oli lähdettävä Islantiin. Noitahousut pohjautuvat vanhalle islantilaiselle noitakeinolle nimeltä nábrók, jota ei kannata guuglata, jos on kovin herkkä kuvamateriaalille. Tapahtumapaikka on kuitenkin fiktiivinen saari, johon olen saanut innoitusta eritoten St. Kildan saaren historiasta. Tarina on synkin tähän mennessä kirjoittamani. Kauhea suorastaan.

Lainaus novellista:

"Ennen kuolemaansa eno kertoi, miten minun tulee toimia. Ei nylkemisen suhteen, sen minä osaan, olen osannut siitä pitäen kun pääsin ensimmäistä kertaa toisten kanssa lintuluodoille. Ei minua veri kammota, ei kalmon kylmyys tai terän kuiske iholla, joka kerran on ollut tunteva. Minua kammoksuttaa se, mikä tulee kaiken jälkeen.
Puristan puukkoa ja muistutan itselleni, että eno tahtoi näin. Ei ole ketään muuta, kenelle siirtää vastuu sukumme vauraudesta. Ei ole ketään, ei sen jälkeen kun rakkulatauti pyyhkäisi yhteisömme yli. Siinä on vaaransa, kun päästää ulkopuolisia kylään."