Vaan tänään kun lajittelin sukkia ja hämmästelin, miten juuri melkein samansävyiset olivat joutuneet paritta, mietin miten monta kertaa olenkaan saanut ideoita ja ratkaisuja pulmiin ihan vain tekemällä kodin perushommia. Pyykin ripustaminen kuivumaan on suosikkipuuhaani, kun samalla kypsyttelee juonenkäänteitä tai miettii mihin tarina on menossa.
 |
| Sinkku-sukkani mun. (c) J.S. Meresmaa |
Ihmisen arki tuntuu kovin usein olevan taistelua entropiaa vastaan. Pöly, epäjärjestys, lika ja jäte pyrkivät valtaamaan tilan, jonka ihminen kokee kodikseen. Järjestys ja puhtaus tuovat seesteisyyden ja hallinnan tunteen, joka monelle voi olla myös edellytys uuden luomiselle. Jotkut kirjailijat kertovat, että siivoavat asuntonsa perusteellisesti juuri julkaistun ja uuden idulla olevan romaaninsa välissä. Mahtaako sarjan kirjoittajalla olla erilaista? Yhdenkään Mifongin julkaiseminen ei ole vielä tuonut siivouspuuskaa. Toisikin.
Parittomia sukkia niputtaessani tuumailin sitäkin, kuinka jokaiselle on olemassa pari, jossakin. Sama pätee myös kaunokirjallisiin teksteihin: jokaiselle löytyy lukija, jokaiselle löytyy pari, joka tunnustaa samaa väriä.
Vaikeus piileekin siinä, kuinka ne saataisiin kohtaamaan toisensa.
