Vaan tänään kun lajittelin sukkia ja hämmästelin, miten juuri melkein samansävyiset olivat joutuneet paritta, mietin miten monta kertaa olenkaan saanut ideoita ja ratkaisuja pulmiin ihan vain tekemällä kodin perushommia. Pyykin ripustaminen kuivumaan on suosikkipuuhaani, kun samalla kypsyttelee juonenkäänteitä tai miettii mihin tarina on menossa.
 |
| Sinkku-sukkani mun. (c) J.S. Meresmaa |
Ihmisen arki tuntuu kovin usein olevan taistelua entropiaa vastaan. Pöly, epäjärjestys, lika ja jäte pyrkivät valtaamaan tilan, jonka ihminen kokee kodikseen. Järjestys ja puhtaus tuovat seesteisyyden ja hallinnan tunteen, joka monelle voi olla myös edellytys uuden luomiselle. Jotkut kirjailijat kertovat, että siivoavat asuntonsa perusteellisesti juuri julkaistun ja uuden idulla olevan romaaninsa välissä. Mahtaako sarjan kirjoittajalla olla erilaista? Yhdenkään Mifongin julkaiseminen ei ole vielä tuonut siivouspuuskaa. Toisikin.
Parittomia sukkia niputtaessani tuumailin sitäkin, kuinka jokaiselle on olemassa pari, jossakin. Sama pätee myös kaunokirjallisiin teksteihin: jokaiselle löytyy lukija, jokaiselle löytyy pari, joka tunnustaa samaa väriä.
Vaikeus piileekin siinä, kuinka ne saataisiin kohtaamaan toisensa.
Itseltä ei juuri nuo kotityöt oikein suju. Erityisesti pyykin ripustaminen. En edes voisi kuvitella siivoavani koko asunnon kirjoittamisen lisäksi. Tällaista se sairaan elämä on. Jääpähän ainakin aikaa kirjoittaa.
VastaaPoistaMuuten, ihanan värisiä sukkia :) MIKSI NIILLÄ EI OLE PAREJA?
Tuota parittomuutta minäkin kummastelen!
PoistaVoisin melkein vannoa, että nuo sukat kantavat jotain kameleonttiverta ja muuttavat sävyään hieman erilaiseksi aina kun asetan ne vierekkäin. Ei tunnu todelliselta, että olisin mennyt ostamaan noin paljon melkein samansävyisiä sukkia. Mitä oikein olen ajattellut?
Ei kai auta muu kuin käyttää eriparisukkia...
Ihana postaus :) Sukkafilosofiaa. Minun pitäisi tänään siivota sekä mieli että koti. Mutta jotenkin tojotan tässä koneella ja mieluummin kirjoitan.
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaSukat herättävät minussa useinkin filosofisia ajatuksia. Mikään muu vaatekappale ei saa yhtä mietteliääksi.
On muuten jännää, kuinka kirjoittaminen voi olla pakokeino siivoamisesta -- ja toisinaan siivoaminen on keino vältellä kirjoittamista.
Minä olen huomannut, että tiskaaminen on aivoystävällinen kotityö. Usein tulee hyviä ideoita teksteihin, kun tiskaa. Tiskaanko sitten usein? En tosiaankaan...
VastaaPoistaKäsitiski on minulle epämieluisaa (lieneekö syy siinä, etten oikein pidä siitä, miltä vesi tuntuu iholla), mutta niinpä vain ei minunkaan tule pestyä pyykkiä niin usein kuin olisi tarve, vaikka se aivoja helliikin. :D
PoistaMinulle taas tulee pyöräillessä ideoita tarinoihin, kun ihan rauhassa pyöräilee kolmisen tuntia mietiskellen niitä näitä. Sitten kun tarina tulee mieleen ja alkaa miettiä juonta pidemmälle, sitä huomaa, että sehän menee niin ja se niin. Omituinen asia. Samaten musiikista tulee paljon ideoita lyhyisiin, herkkiin pieniin novelleihin, mutta ei niihin toimintapläjäyksiin mitä joskus tulee kirjotettua. :D
VastaaPoistaMusiikki on minullekin erittäin inspiroivaa kirjoittamista ajatellen!
PoistaJuuri vähän aika sitten kävi niin, että uuden bändituttavuuden myötä aukeni jokin pato, joka oli ollut esteenä erään novellin loppuun kirjoittamiselle. :)