Young Adultsista vielä...

Kustantaja Tammen tuoreessa kevätkatalogissa Tammenterhossa tuodaan lyhyesti "Young adults" -luokittelua esille:

"YA -kirjallisuuden lukijoiden ikää on vaikea määritellä, koska se vetoaa sekä aikuisiin että nuoriin. Riskien otto, rentous ja luovuus saavat kuitenkin näkyä näissä kirjoissa eri tavalla kuin aikuisten romaaneissa."

Rivien välistä voisi siis lukea, että aikuisten romaanit saavat olla vähemmän rentoja, luovia tai hillitympiä riskien otossa. Tylsiä, puisevia ja vaikeita.

Kapinoin sitä ajatusta vastaan, että tällainen riehakkuus ja into olisi sallitumpaa tietylle ikäluokalle kirjoitettaessa. Tai siis että olisi sallitumpaa kirjoittaa lapsille tietyllä tavalla, nuorille taas toisella tavalla ja aikuisille kolmannella.

Mistä sitten voisi johtua se, että nuorten aikuisten kirjallisuudessa riskien otto ja rentous olisivat sallitumpia?

Minulla ei olisi mitään luokittelua vastaan, jos se sulkemisen sijaan avaisi. Mutta tähän asti en ole kohdannut kuin suljettuja ovia ja portteja sekä muureja ja aitoja, en vapaita niittyjä ja nummia ja metsiä, joissa polun takaa saattaa yllättäen löytää jotain uutta ja ihmeellistä -- ilman nimeä ja ikäleimaa.

Kirjallisuus voi olla olemassa ilman luokittelua. Meidän mielissämme ne muurit nousevat.

***

Rooibos on lukenut Mifongin perinnön. Positiivinen palaute lukukokemuksesta osui oivaan hetkeen: flunssa ja pimeys ovat tuoneet matalapaineen, toivottavasti vain hetkellisen.