Young Adultsista vielä...

Kustantaja Tammen tuoreessa kevätkatalogissa Tammenterhossa tuodaan lyhyesti "Young adults" -luokittelua esille:

"YA -kirjallisuuden lukijoiden ikää on vaikea määritellä, koska se vetoaa sekä aikuisiin että nuoriin. Riskien otto, rentous ja luovuus saavat kuitenkin näkyä näissä kirjoissa eri tavalla kuin aikuisten romaaneissa."

Rivien välistä voisi siis lukea, että aikuisten romaanit saavat olla vähemmän rentoja, luovia tai hillitympiä riskien otossa. Tylsiä, puisevia ja vaikeita.

Kapinoin sitä ajatusta vastaan, että tällainen riehakkuus ja into olisi sallitumpaa tietylle ikäluokalle kirjoitettaessa. Tai siis että olisi sallitumpaa kirjoittaa lapsille tietyllä tavalla, nuorille taas toisella tavalla ja aikuisille kolmannella.

Mistä sitten voisi johtua se, että nuorten aikuisten kirjallisuudessa riskien otto ja rentous olisivat sallitumpia?

Minulla ei olisi mitään luokittelua vastaan, jos se sulkemisen sijaan avaisi. Mutta tähän asti en ole kohdannut kuin suljettuja ovia ja portteja sekä muureja ja aitoja, en vapaita niittyjä ja nummia ja metsiä, joissa polun takaa saattaa yllättäen löytää jotain uutta ja ihmeellistä -- ilman nimeä ja ikäleimaa.

Kirjallisuus voi olla olemassa ilman luokittelua. Meidän mielissämme ne muurit nousevat.

***

Rooibos on lukenut Mifongin perinnön. Positiivinen palaute lukukokemuksesta osui oivaan hetkeen: flunssa ja pimeys ovat tuoneet matalapaineen, toivottavasti vain hetkellisen.

Nuoret aikuiset

Keitä he ovat, nuo nuoret aikuiset?

Luulin olevani väärässä, mutta kysytään nyt teiltäkin. Nimittäin luin Satakielen sanoin -blogista viimeisimmän postauksen, jossa eräässä sivulauseessa hän kartoitti nuorten aikuisten ikähaarukan 16- 30 -vuotiaisiin.  Samoilla linjoilla olen minäkin, mutta jos alamme rinnastamaan anglosaksisen Young Adultsin omien nuorten aikuisten kanssa, ainakin kirjallisuuden puolella mertentakaiseksi  ikähaarukaksi saamme 14-22 -vuotiaat. (Lähde: Wikipedia.)

Melkoinen ero, eikö totta?

Syy, miksi tämä kiinnostaa, on tietenkin Mifongin perinnön sijoittuminen kirjallisuusluokituksiin. Varmaan muistatte, että sille annettiin kaksoiskirjastoluokitus vasta vaatimuksestani. Kuvastossa puhutaan "varttuneista nuorista", joka on mielestäni vähän hassua, sillä en kannata ajatusta, että kirjan kansi kertoo tällä tavoin lukijalle,  kenen sitä sopii lukea ja rajaa ulos niitäkin, jotka siitä olisivat voineet pitää. Minulle sanottiin kustannussopimusta tehtäessä, että kustin mielestä kirjani on oikein sopiva nuorille aikuisille. Hihkaisin, että totta kai, ja mielessäni oli juurikin tämä alle kolmikymppisten ikähaarukka. Sovinhan itsekin tuohon ikäluokkaan ja alun perin tätä itselleni kirjoitin. Mutta olin kyllä reilusti yli kahdenkymmenen aloittaessani kirjoittaa Mifonkeja. Lopputulos: lasten ja nuorten kirjallisuus.

Kaikki kunnia meille, jotka emme kirjoita vain aikuisille, mutta tuskin kukaan voi kieltää, etteikö la-nu -kirjallisuudeksi luokittelu väistämättä syö näkyvyyttä, arvostusta ja luettuutta (onko tuo sana?) aikuisten maailmassa.

Kysynkin siis, mihin ikähaarukkaan sijoitatte nuoret aikuiset mielessänne? Tarvitaanko Suomen kirjallisuuskenttään edes kyseistä luokitusta? Mitä sitten ovat "nuoret" lasten ja nuorten kirjallisuudesta?